Keskustelu > Seuratupa

Iltahartaus 9

(1/29) > >>

Riitta-mummi:
SV 36  Murheinen sydämemme

https://www.youtube.com/watch?v=4mMzjcZjhNQ

1. Murheinen sydämemme
on syystä rauhaton:
etsimme, epäilemme,
uskomme heikko on.
Palvella haluamme
Herraamme, Jumalaa,
vaan usein kumarramme
maallista mammonaa.

2. Kuin publikaani kerran
syntinsä tunnustain
edessä seisoi Herran
rintaansa lyöden vain,
niin mekin rukoilemme:
syntistä armahda.
Puhdista sydämemme,
vahvista rauhalla.

3. Suo vilpistelemättä
ja taiten vaeltaa.
Lapsesi Isän kättä
ja hoivaa kurkottaa.
Sen suot, ja siksi täällä
soi virsi kiitoksen,
jos arkaillen maan päällä,
taivaassa pauhaten.

Jaakko Haavio 1971, uud. SV 2016

luterilainen:
Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä olet tie, totuus ja elämä. Ilman sinua kuljemme omia teitämme ja kadotamme päämäärän, ikuisen elämän. Varjele, ettei yksikään päivä vieraannuttaisi meitä sinusta eikä se, mikä on katoavaista, himmentäisi katoamattomuutta. Valaise meitä ristisi valolla, jotta ymmärtäisimme, miten paljon tänäänkin meitä rakastat. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. :eusa_pray:

Kun päivä iltaan ennättää

1.
Kun päivä iltaan ennättää,
yön varjoon maisema kun jää,
niin kysyn sydämeltäni,
miten taas vietin päiväni.

2.
Olenko rauhaa nauttinut
ja ristin juureen taipunut?
Pyysinkö sieltä neuvoa?
Voi Jeesus, minut armahda.

3.
On sydämeni kylmennyt
ja harhateille eksynyt.
Siis Hengelläsi Pyhällä
valaise, auta, lämmitä.

4. Jos langettaisit tuomion
sen mukaan, kuinka syytä on,
pelkäisin, enkä tohtisi
eteesi tulla, tuomari.

5. Vaan täytit lain. Nyt tiedän sen:
on armahdettu syntinen,
suoritit kaiken velkani,
siis sinussa on turvani.

6.
Suo kaikki synnit anteeksi.
Lahjoita vanhurskautesi.
Saan yksin ansiostasi
näin olla sinun omasi.

Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011

luterilainen:
Jumala, taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että pidät meistä huolen, viet lähteitten äärelle, kun kuuma ja kuiva tuuli puhaltaa ylitsemme. Sinä nostat syliisi, kun uhkakuvat tunkeutuvat mieleemme. Sinä vakuutat, että olet suurempi kuin pelkomme tulevaisuuden kynnyksellä. Pidä meidät joka päivä turvapaikassamme, sinun läheisyydessäsi, ja täytä sydämemme ilolla ja rauhalla. Kuule rukouksemme Jeesuksen nimessä.  :eusa_clap:

Taas päivän kirkas valo

1. Taas päivän kirkas valo,
maan, meren voima, ilo,
verhoaa kasvonsa
valaistuansa meitä
ehtooseen ehtineitä
kauniisti matkalla.

2. Vaan, sielu, muista silloin,
kun päivä sammuu illoin,
aikaasi rientävää.
Viikkosi viimeisetkin
väistyvät määrähetkin,
kun ilta ennättää.

3. Siis pidä mielessäsi
tulevaa lähtöäsi
virroilta Baabelin.
Armahtavaisen Herran
eteen me käymme kerran
taivaisiin pitoihin.

4. Nyt menen vuoteelleni
ja nukun, Jeesukseni,
armahtamanasi.
On taivaan valtakunta
siis totta eikä unta
jo eläessäni.

5. Sieluni riemu täyttää,
kun mietin, miltä näyttää
sen hetken ihanuus,
kun Isä rientää vastaan
syleillen omaa lastaan
ja alkaa ikuisuus.

Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

Thomas McElwain:
"Erityisiä rukouksia ei pidetä, joskin seuroissa voi olla loppurukous. Herännäisyydessä katsotaan, että veisuu on rukousta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys#Seurat

Toinen syy saattaa olla se, että "erityisillä rukouksilla" on joskus teeskentelevä sävy.

luterilainen:
Rakas Vapahtaja. Pyhä ristisi, sovituksen puu, kohoaa tänäänkin seurakuntasi keskellä. Ole ylistetty ristinkuolemastasi ja sovituksen sanasta, jota saamme kuulla. Varjele, ettei mikään valhe pimentäisi meiltä pelastuksen tietä eikä ristin selkeää sanomaa. Kun omaatuntoamme painaa syyllisyys ja rauhattomuus hämmentää mieltä, auta meitä parantumaan ja löytämään rauha sinun haavoissasi. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.  :eusa_pray:

Pois aurinko jo painui vuorten taaksi

1.
Pois aurinko jo painui vuorten taaksi,
pois tämä päivä kulki ainiaaksi.
Kaikkine riemuineen ja murheineen
se mennyt on, ei saavu uudelleen.

2.
Sinua, Herra, kiitän elämästä,
päivistä menneistä ja myöskin tästä.
On kädessäsi kulku kohtalon.
Tahtosi, Isä, tapahtukohon.

Johann Christoph Rube 1712. Suom. Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1542.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta