Olen huomannut sen mikä on ohje monilta terapeuteilta; Kirjoita ajatuksesi ylös.
Se on hyvä ohje, arvelen, nimittäin. Analyysin lisäksi yritin kirjoittaa nuoruuteni riparista kässäriä, mutta se vaati kuin pakottamalla päästä omille teilleen. No mennäön sitten ajattelin ja syntyi pitkä tarina jota en koskaan lähettäisi mihinkään, joskin ajattelin että ehkä rupean askartelemaan t ämän parissa jos ikävöin tätä maailmaa. Se alkoi kyllä kuten pakotin, mutta sitten enää ei.
Se päähenkilö yritti saada veneen kaaduttua kaveriaan vedestä, joutui liian pitkäksi aikaa itse veteen, ja kun häntä yritettiin hoitaa laskemalla keskushermoston turvotusta nukuttamalla hän näki barbituraattiunia sen jälkeen rinnakkain kulki kaksi tarinaa, Nellan unimaailma ja hänen perheensä tarina kunnes Nella ei herännyt. Unimaailmassa Nella kohtasi miehen, joka oli uneksinut tyttärestä ja tultuaan kristityksi ja kuoltuaan Vitellinuksen vainoissa ja jäänyt sitten toisella puolella sinne saapuvien saattajiksi saanut luvan toivomuksen toteutumisesta. Nellan saapuessa saattaja ei tunne häntä ja luuleekin pojaksi, tietää vain että poika on saatettava ensin todellisuuden saarekkeelle sillä hyvin kirkkaat kohdat elävät sellaisenaan, kuten hän selittää. Niin Nella saatetaan Finkewaldeen eli tarina on kerrottu jDosB.leenanelämää, jossa hän kuulee uuden nimensä, Cristina, mutta tunnistaa sen omakseen ja suorittaa rippikoulunsa sekä aikuistuu, mutta Finkewaldessa aika kuluu joskin jokaisen kohdalla eri tavoin, ja Dosentti sisarineen koettaa saada Nellaa hyväksymään sen....
Silloin kysyin täällä ja pena vastasi kun kysyin sen saattajan nimeä, pieni elämä, hän ajatteli. En tiennyt ja se olikin parasta ettei minkään tarvinnut olla kohdillaan mutta tahdoin tietää sen. Cristina juuri näin kirjoitettuna oli nimi jonka hän olisi antanut tyttärelleen, ja he jatkavat harhailua mukanaan jotakin konkreettista, Walter Bonhoefferin Raamattu, jota Cristina oli saanut lainata suorittaessaan rippikouluaan loppuun.
He kulkevat sen mukaan mitä saavat käskykseen, joskin Nella kuvittelee kuljettavan määränpäähän. Unelmasta syntynyt tytär tunnistaa isänsä kun hänen on kuoltava, Nellan todellinen perhe hyväksyy Nellan sellaisena kuin hän oli, eikä lopussa ole aivan selvää olivatko nuo todella unia, kunnes Nella kuolee. Myös saattajan, joka oli uneksinut Nellan, on koettava mitä on oman lapsen kuolema, eikä hän ole siihen valmis vaikka Cristina onkin....
Mutta oliko Nella olemassa, vai pikkusiskon unelma? Oli, kyllä Nella oli vai oliko, unet vain olivat kuin kupla joka puhkesi? Asmuyön hetkellä ennen sarastusta Kristus hakee Nellan sairaalasta. He kävelevät halki Nellan kotikaupungin jotta Nella tietää, onko hän valmis lähtemään, ja kulkevat meren ylitse Toiselle Puolelle, jossa Nella kohtaa Cristinan rakastamat ihmiset.
Missä Nella sitten aikaisemmin kävi? Ymmärtääkö Nella olevansa Christina? Kuolinhetken kokemuksissaan, kyllä. Mutta nellan unet ovat nellan vanhempien ja sisaren mielikuvia kuolemasta ja muistoja Nellasta. Kun vanhemmat kertovat siskolle Nellan lähteneen, he juttelevat kauan ja kukin huomaa kirjoittaneensa nellapäiväkirjaa. Nekö ovat jompi kumpi tarina?
Olin kirjoittanut oman itseni ja joku, perhe ainakin, tunnistaisi minut. Sääsin sen kuten päiväkirjat säästetään.
Kun se oli valmis minulla oli merkillisen hyvä olo, erilainen kuin ennen, ja tiesin etten voisi antaa sitä kenenkään käsiin milloinkaan eikä se häirinnyt. Se taisi olla sitä kurssiaikaa