Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä
Kun katson ihmistä.
Riitta-mummi:
Kun katson ihmistä, ajattelen miten minun näkemäni poikkeaa kovin paljon siitä miten Jeesus meidät näki. Minä näen ensimmäiseksi ulkomuodon. Onko siisti vaatetus, tukka hyvin, ja miltä silmät näyttävät. Silmistä kyllä alkaa paljastua jotain sisimpääkin. Toinen katsoo sivuun tai alaspäin. Toinen ei käännä päätään ja silmät hymyilevät. Äly tai tai viha näkyy heti silmistä.
Kun Jeesus katsoi ihmistä, hän näki syvemmin. Kaiken. Sitten hänellä saattoi olla muutama sana ihmiselle. Tai kysymys. Kovaa sanaa kuuli häneltä vain harvoin. Fariseuksille hän oli vihainen heidän ulkokultaisuudestaan.
Ulkokultaisuus, minkkiturkki tai kallis auto, saa meidät käyttäytymään ikäänkuin nämä ihmiset olisivat jotain enemmän. Heitä pokkuroidaan ja palvellaan paremmin. Heitä kätellään ja ohjataan etupenkkeihin.
Pylvään takana seivovaa viluista kadunmiestä voi olla huomaamatta. Olkoon omineen !
Jeesus ei kulkenut kenenkään tarvitsevan ohi. Hänelle spitaalinen oli yhtä arvokas autettava kuin roomalainen sadanpäämies.
Hän ei ollutkaan terveitä ja rikkaita varten tullut , vaan huono-osaisia ja sairaita.
Olenko koskaan nähnyt rikasta miestä joka on täysin tyytyväinen ? Ei, aina parempaa voisi olla. Pitää saada. Naapurillakin on vaikka mitä !
Olen nähnyt köyhän pultsarin onnellisena kun hänelle on järjestynyt asunto jossa on pesupaikat ja patja lattialla.Kun hän on saanut puhtaat vaatteet ja lämpimän aterian, ei mitään häneltä puutu. Ja näillä fransicuksilla on aina muru varpusillekin.
Kun katson pientä lasta hänen silmistään loistaa ilo ja luottamus. Hän osoittaa vastarakkautta kun häntä kohdellaan hyvin.
Kun näen telkkarista yritysjohtajan jolle ehdotetaan optioiden poistoa, lähes kauhu näkyy , vaikka sitä kuinka kovuudella peittelisi.
Kun olen katsellut, huomaan että valta ja raha ovat tappaneet tyytyväisen mielen ja lähimmäisyyden taidon .
Kun katson perhettäni toivon ettei kukaan meistä koskaan joutuisi rahavallan oravanpyörään.
Pyryharakka:
Totta.
Monesti samanlaisia ajatuksia on pyörinyt minunkin päässäni. Mutta miten näkisi vielä sen katseenkin taakse. Sen ulkokuoren sisälle. Sillä kova ja koppavakin kuori voi olla aran mielen suojana. Sillä voidaan peitellä heikkoa itsetuntoa tai jotain muuta.
Nuorena seurakuntanuorena olin saanut opetusta, että kaikkia pitäisi kohdella lähimmäisenä ja hyvin. Älä vastaa pahalla, vaan hyvällä jne. Niinpä sitten harjoittelupaikassani jouduin palvelemaan tosi ynseää asiakasta. Kukaan puutarhan naisista ei halunnut häntä palvella, kun hän oli niin ylimielinen ja koppava. Ei edes alentunut puhumaan suoraan häntä palvelevalle työntekijälle, vaan sanoi huomautukset myyjälle, joka sitten sanoi pakkaajalle, vaikka nämä olisivat seisseet vierkkäin ja molemmat kuulivat huomautuksen.
No, minä sitten nuorena uskovaisena ajattelin, että olen yhtä ystävällinen hänelle kuin muillekin asiakkaille. Kun sain pakattua kukat, lähdin kantamaan toista laatikkoa hänen autolleen. Muut naiset eivät kantaneet hänen tavaroitaan, koska eivät pitäneet ko miehestä.
Autolle päästyäni näin koiran autossa. Aloin kehua koiraa, kun se ei haukkunut, vaikka vieras ihminen tullee autolle. Kysyin mikä spanieli kyseessä on. Kehuin koiraa hyvän näköiseksi. Kyselin käyvätkö he näyttelyissä. Kysyin saako sitä silittää jne.
Ja välittömästi, kun olin alkanut koiran ihailun ja siitä puhumisen, tämä mies pehmeni. Hän jutteli ihan niinkuin ihmiset ainakin. Hymyillen vaihdoimme hei, heit hänen kaasuttaessaan puutarhan pihalta.
Jotkut ihmiset suojautuvat koppavaan ulkokuoreen. Siitä seuraa, että ihmiset yleensä välttelevät, eivät arvosta häntä. Siitä seuraa taas pahaa mieltä ja lisää koppavuutta. Kierre jatkuu.
Toki muitakin syitä koppavuuteen on, mutta onko sillä väliä, mikä ihmisen saa käyttäytymään ikävällä tavalla. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää. Hymyllä ja lämpimällä katseella voi tervehtiä ketä vaan. Jos joku katsoo olevansa niin paljon parempi toista, ettei alennu ottamaan ystävällisyyttä vastaan, niin se on hänen ongelmansa.
Viisaus, oppiarvot, asema, rikkaus ne määrittää ihmisen statusta. Inhimillisesti ihmiset on ihmisiä, Jumalan luomia ja samalla kaliilla hinnalla lunastamia. Vanhassa kansansadussa kuningas kysyi munkiltä, minkä arvoinen hän on kaikkine hienoine vaatteineen, koruineen, kruunuineen. Munkki ei osannut vastata, mutta viisas paimen vastasi munkin puolesta. Olet korkeintaan 29 hopearahan arvoinen. Jeesus myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta, etkä sinä kaikkine kultinesi ole yhtä arvokas kuin Hän.
seppos:
--- Lainaus käyttäjältä: Pyryharakka - 17.03.13 - klo:21:55 ---T
Viisaus, oppiarvot, asema, rikkaus ne määrittää ihmisen statusta. Inhimillisesti ihmiset on ihmisiä, Jumalan luomia ja samalla kaliilla hinnalla lunastamia. Vanhassa kansansadussa kuningas kysyi munkiltä, minkä arvoinen hän on kaikkine hienoine vaatteineen, koruineen, kruunuineen. Munkki ei osannut vastata, mutta viisas paimen vastasi munkin puolesta. Olet korkeintaan 29 hopearahan arvoinen. Jeesus myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta, etkä sinä kaikkine kultinesi ole yhtä arvokas kuin Hän.
--- Lainaus päättyy ---
Olin töissä firmassa kun sen kulttuuri vaihdettiin yritysmäiseksi. Toimitusjohtaja, joka oli itse DI+varatuomari ilmoitti ykskantaan, että oppiarvot eivät ole enää voimassa, vaan hommat tekee hän, jolla on osaaminen ja halu tehdä se. Tämä aiheutti shokin monelle oppiarvon varaan laskeneelle. Samaan aikaan organisaatio uudistettiin, jonka jälkeen yhdellä teknikolla oli alaisenaan tekniikan tohtori ynnä muita itseä enemmän opiskelleita. Tämän muutoksen osa oli myös, että työpaikkailmoituksiin ei saanut laittaa enää mitään oppiarvoa, vaan paras tuli rekrytoida. Niin saattaa mainen kunnia häipyä yhden puheen myötä.
vn:
Millähän sitä oppisi ja kasvaisi siihen että osaisin hymyillä ihmisille, katsoa kohti, silmiin, olla valmis
juttelemaan muutaman sanan, oppia kuuntelemaan, olemaan aidosti ja rohkeasti läsnä, en pakenisi,
en olisi kiireinen, enkä poissaolevan ja luotani työntävän oloinen.
Haluaisin olla Kristuksen kirje, että Hän voisi näkyä minussa, minun kauttani.
Tällaista voin rohkeasti pyytää ja rukoilla itselleni, haluan pyytää myös esirukousta.
Jos pystyn unohtamaan ja pääsemään irti omista pienistä murheistani ja heikkouksistani, ja pystyisin
kiittämään ja iloitsemaan tässä ja nyt kaikesta hyvästä mitä olen saanut...niin ehkä sitten pystyn myös
paremmin avautumaan, olemaan käytettävissä, en halua peittää kasvojani lähimmäisiltäni.
Riitta-mummi:
Tiedän kokemuksistani, omistani, että liika itsensä tarkkailu, analysointi ei tee kenestäkään mitään mitä toivoisi olevansa. Jos katsoo lähintä ihmistä, itseään, alati, tulee epäluuloiseksi, pelokkaaksi,vaativaksi, kriittiseksi. Ja vaikka miksi.
Se on perfektionismiksi sanottua sairautta. Sen jos saa tavalla tai toisella, avulla tai avutta, karistetuksi tulee rennompi olo. Katse kääntyy omista asioista tähyämään mitä ulkopuolella tapahtuu. Tätä kutsutaan empatiaksi.
Perityt ja opitut luonteenpiirteemme,kaikki ilomme ja haavamme, hoidetut tai yhä märkivät vaikuttavat luonnollisesti monin tavoin. Nekin voi jättää liikaa huomioonottamatta. Vilkas eläköön vilkkaana, vetäytyvä vetäytyneenä, murheellinen rukouksessa, ja sairas parantukoon, ja jos ei, "sairasta Herralle".
Reseptiksi:
Tyytyä, luopua, antaa, irroittaa, lämmetä, auttaa, rakastaa, rakastaa tulisesti.Ilman pakkoa !
Mutta Herraa yli kaiken muun.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta