Politiikkaa osa 15

[öppiäinen]

Taloudellista arvoa määrittää kysyntä ja tarjonta, ei edes se, mikä on ihmiselle tärkeää ja mikä ei.
Esim. vesi on elämälle niin tärkeää, että kovin moni asia ei ole tärkeämpää.
Vesi on kuitenkin varsin edullista siksi, koska tarjonta on suuri.

Saharassa tilanne voi olla toinen johtuen siitä, että tarjonta on vähäisempää.
Sama vesi, mikä Suomessa on lähes ilmaista, voi maksaa siellä enemmän.

Ja kysyntää voivat luoda vain ne ihmiset, joilla on rahaa. Vaikka olisit kuolemasa janoon mutta sinulla ei ole pennin hyrrää eikä muutakaan ostovälinettä, saat kuolla ihan rauhassa, vaikka et olisi missään Saharassa vaan paikassa, jossa ihmiset huuhtovat vessansa puhtaalla juomakelpoisella vedellä ja kastelevat sillä nurmikkoja.  (Noin kärjistäen.) Ruoan suhteen tilanne maailmassa lienee tuo: Sitä kyllä tuotetaan ihan tarpeeksi, mutta jotkut joutuvat olemaan silti nälässä, koska eivät pysty antamaan ruoasta vastineeksi mitään taloudellisesti arvokasta.

Valtio ei ole ensisijaisesti taloudellista arvoa ajatteleva järjestely. Kyllä se juottaa janoiset kansalaisensa ajattelematta, mitä siitä ehkä hyötyy.

[öppiäinen]

Öppiäinen, verojen maksu tai maksamattomuus ei kaiketikaan vaikuta yhteisen kakun kokoon.
Yhteinen kakku on synonyymi yhteiselle aineelliselle ja aineettomalle varallisuudelle.
Eli kaikkien ihmisten ja toimijoiden kaikki omaisuus.

Sittenhän meidän kannattaisi houkutella kansalaisiksemme miljardöörejä ja sanoa, että ei tarvitse edes veroja maksaa. Kunhan olette kansalaisia. Eikä tarvitse elää täällä kesän hyttysten ja talven pimeyden kiusattavana, voitte asuakin ihan missä päin maailmaa haluatte. Kunhan olette kansalaisia, jolloin omaisuutenne (jonka toki saatte itse pitää) on osa yhteistä kakkuamme.

[öppiäinen]

Milläpä muulla sitä voi mitata, kuin rahalla?
Oletko keksinyt jonkun muun tavan? Olen kiinnostunut kuulemaan siitä.

Miltäs tämä kuulostaisi: enpä mittaisi kahden kaupungin välimatkaa pelkästään kilometreissä?
Ainakaan vielä kukaan ei liene keksinyt muuta yksiselitteistä tapaa, kuin joku pituusyksikkö.

Siis ihmisen taloudellisen arvon mittaamisesta on kysymys.

No siis olen tässä koko ajan koettanut selittää, että tilanteessa jossa mietitään, minkä verran työn perässä Suomeen muuttaisesta kiinnostuneen tulisi ansaita jotta hän saa tänne muuttaa, niin käyttäisin vähän toisenlaista mittaria. Eli ottaisin huomiooon myös joidenkin alojen työvoimatarpeen.

Ja sitten itsekin olet myöntänyt, että lapsia tarttis täällä tehdä jotta on työvoimaa. Eikö nyt voisi pikkuisen laskea ihmiselle taloudellista arvoa siitäkin että sellaisia maailmaan pykää? Jos vaikka sen takia joutuu jonkin aikaa olemaan työelämästä pois, niin laskeeko se taloudellista arvoa jotenkin?

Ja kai se veronmaksukykykin voisi olla jotain? Maksetaanhan veroja pääomatuloistakin, ja mm. perinnöstä. Ei töitä tehdä tarvitse ollakseen veronmaksaja. Tai arvonlisäveroa kun jotain ostetaan. Kai kotimaassa shoppaileva on valtiollemme arvokkaampi kuin rahansa ulkomailla humputteleva?

Sinä vielä mainitsit sellaisenkin kuin yhteisen kakun kasvattaminen, ja siihen riittää, että on omaisuutta. Minä en tätä näkemystäsi kyllä jaa. Mutta oletin, että sinusta ihmisellä on taloudellista arvoa, jos hän kasvattaa yhteistä kakkua, ja sitten kai olit sitä mieltä, että ihmisen yksityisomaisuuskin on sitä kakkua.

Mutta tuosta etäisyyden mittaamisesta vielä niin eihän se kilometreissäkään mittaaminen ole yksiselitteistä. Voidaan mitata ns. linnuntietä tai pitkin maanpintaa tai tarkemmin sanottuna vielä jotain kulkuväylää siellä. Jälkimmäinen tapa on jopa ihan yleinen. (Matematiikassa käsitteelle etäisyys on sitten oma määritemänsä, jonka perusteella voidaan kehitellä jos jonkinlaisia etäisyysmittoja eli metriikoita kaupunkien välille, tai minkä tahansa joukon alkioiden välille. Joskaan ei ihan minkälaisia tahansa; esim. tuo mainitsemani matka-aikaan perustuva etäisyys, joka olisi eri ylä- ja alamäkeen mentäessä, ei kelpaisi.)

[Pena]

Päivänmatka on viehättävä mitta. Sehän riippuu matkustustavasta. Kävelijän matka on lyhyempi kuin pyöräilijän, autoilijan matka riippuu autosta ja teiden rajoituksista.

Työn arvon mittaaminen sen tuloksen mukaan tuntuu mielekkäämmältä kuin siitä maksetun palkan (ja perityn veron) mukaan. Työn tulosta voi mitata vaikkapa sillä, onko siitä mitään jäljellä ensi vuonna, vuosikymmenien päästä tai peräti tuhannen vuoden. Toinen mitta olisi, onko se mahdollisesti parantanut merkittävästi monen ihmisen elämää.

[karjalaisenkyösti]

On se keksitty kauan sitten: Matkaan kuluva aika.

Mutta tällä nyt ei ole itse asian kanssa mitään tekemistä.

On toki, mutta se ei ole yksiselitteinen, selkeä tapa.

[karjalaisenkyösti]

Öppiäinen, selkeä esimerkki aineettomasta varallisuudesta on johonkin tuottavaan työhön hankittu osaaminen, joka voi olla hyvinkin arvokasta ja maksanut paljon sen hankkiminen. On sitä muutakin aineetonta arvokasta omaisuutta toki.

[seppos]

jatkuu osassa 16

[Pena]

On toki, mutta se ei ole yksiselitteinen, selkeä tapa.

Selkeys riippuu siitä, mitä halutaan selittää. Kun tahdotaan ilmaista se, millainen vaikutus asioilla on ihmiseen ja hänen elämäänsä, eurot ja metrit eivät ehkä olekaan niitä parhaimpia mittareita.