Särmien hioutuminen

[vn]

Vesi hioo kivet sileiksi aikojen saatossa.
Puutyöpiirissä esineiden näkyvät kulmat ja särmät hiottiin pyöreämmiksi, sileimmiksi.

Ihmisessä on myös särmiä, luonteessa, tavoissa, puheissa, tekemisissä, olemuksessa.
Särmällä on ehkä negatiivinen kaiku? Positiiviset särmät ovat ehkä lahjoja, taitoja,
oivalluksia.  Taiteilijat ovat kai usein särmikkäitä persoonia, eikä välttämättä haitallisesti.
Olen kuullut sanottavan että paheiden summa on vakio.  Sillä kai tarkoitetaan sitä että
ihminen vaan on tällainen, eikä muuksi muutu, eikä siitä tarvitse välittää.
Tätä usein nuorena kuulin vastaväitteenä sille kun tuotiin sanomaa Jeesuksesta esille,
ja että ihmisen on tehtävä parannusta, pyrittävä parempaan elämään, ulkoisestikin.
Toki ihminen on 100 %:sti syntinen, mutta Jeesuksessa myös 100 %:sti pelastettu.

Koen että minussa on kyllä paljon haitallisia särmiä, haittaavat minua ja läheisiäni.
Siitä huolimatta on näin, vaikka Jeesus on minut saanut pelastaa ja vapauttaa.
Kai olen vuosikymmenten saatossa jotain aina välillä yrittänyt särmien hiomiseksi tehdä.
Oma yritys ei oikein tuota tulosta kuitenkaan....se vaan tapahtuu kun Herra armahtaa...
Oma yritys johtaa siihen että "suo siellä, vetelä täällä"...ja kun yhteen suuntaan kumarran,
toiseen suuntaan pyllistän.

Särmäni ehkä hioutuvat vähitellen, itsestään, ilman omaa yritystä...jos suostun olemaan
hiljaa kuulolla, näkemään, ymmärtämään toisia ja itseäni, ottamaan vastaan.
Särmäni hioutuvat kun en taistele vastaan...varsinkaan silloin kun itse olen väärässä...
Hioutumista tapahtuu kun olen Jumalan yhteydessä, Jumalan Sanaa tutkien,
lähimmäisten kautta, olosuhteiden kautta jne.....
Yksi asia on myös se että opin tunnistamaan minussa olevat haitalliset särmät,
ne ovat muuta kuin luonteen piirteeni ja oma persoonani.
No, mulla yksi esimerkki lienee se että liian herkästi suutun pienistä vastoinkäymisistä....
siinä tulee vastaan anteeksipyytämisen paikka.

[Riitta-mummi]

Niin kauan kuin itse yrittää, ei taida paljonkaan tapahtua. Jos joku ulkopuolinen taas huomauttaa, tapahtuu kuoreensa vetäytyminen, ellei ala kamala huuto ja möykkä ensin.
Näin oli minulla.

Tämä on itsekkyyttä, omaan napaan tuijottamista. Ajattelee itseään ensin, eikä asiayhteyttä ja kokonaisvaikutusta.

Viimeistään Avilan Teresan sanat; Älkää aina ajatelko itseänne, puhuko itsestänne, vaan ajatelkaa kuinka Kristus tässä tekisi jos olisi läsnä.

Hienoja ja viisaita ajatuksia Teresalta ja muiltakin vanhoilta opettajilta. Parhaita heistä on Tuomas Kempiläinen, joista Pena aamuisin kopioi meille luettavaa. Kyllä kolahtaa, ja lujasti useimmiten.

Olen saanut valtavasti ajattelemisen aihetta näiltä mainitsemiltani mystikoilta.
He ovat ohjanneet vihdoin siihen jumalayhteyteen jota en arvannut olevan olemassakaan . Kuvitelman tilalla on todellista.

Kaikki käy hitaasti, valmista ei tule. Särmätkin ovat olemassa, kärki hiukan hioutuneena.

[vn]

Se ajatus mulla vielä oli, unohdin tuossa...
Uskon niin että Jumala hoitaa meitä kokonaisuutena, tuntien meidät läpikotaisin.
Hän hioo meidän särmiämme siinä järjestyksessä, sellaisina annoksina, kuin kestämme,
kuin meille on hyväksi...saamme voimia päiviemme mukaan.

Kun taas oma yrityksemme särmien hiomisessa on tosiaan heikonlaista.

Ja varsinkin kun lähimmäinen hioo minussa olevaa särmää...tavalla tai toisella...
niin yleensä on yksi särmä "työn alla"...ja saattaa käydä niin että toinen särmä siinä
samalla terävöityy, saattaa olla enemmän piikkinä lihassa...

Eli homma on kyllä kesken...

[malla]

Tuon hiukan erilaisen kulman keskusteluun.
Tietenkin on hyvä, että hioutuu mutta ajattelin, että jos ihan kaikki särmä ihmisestä katoaa....tuleeko hänestä silloin kuin "näkymätön, hajuton, mauton" ja sopeutuuko aina sitten kuin "ameeba" toisten odotuksiin ja väsyttää lopulta itsensä.

Siis minusta tietynlainen särmä on hyväksi.

Mutta aloittaja saattaa tarkoittaa muuta kuin mitä minä sanalla "särmä" tulkitsen.
Tulkitsen, että "särmä" hyvässä mielessä tekee ihmisestä "omanlaisensa"

En varmaankaan nyt osannut sanoa tarpeeksi hyvin.
Kunhan vain tuli tuollaista mieleeni kun luin.
Ehkä luin hätiköidysti.

On varmaan olemassa ns positiivista särmää ja sitten ns negatiivista särmää...mutta kuinka sekin aina sitten tulkitaan, toinen toisella tavalla, toinen ihminen ehkä taas toisella tavalla.

Taisi tulla ympäripyöreä selitys, selityksen selitys.

[malla]

Mutta totean jälleen, että varmaan eri henkilöillä sama sana saattaa sisältää erilaisen tunneälylatauksen.

Sen mitä toinen ihminen kokee hyvänä ei välttämättä toisella ole ihan samoin.

Elämänkaaren kokemukset ym vaikuttavat sanojen ja lauseiden kokemaamme sisältöön...siihen, kuinka tulkitsemme, kuinka tunnemme "sanan sisällön itsessämme"

Siinä lienee se elämän yksi rikkaus, ettei kahta ihan samanlaista ihmistä ole.
Mutta joskus siinä samassa piilee myös se "elämisen sietämättömyys"

[malla]

Mutta toisaalta....kun särmiä hiotaan toden teolla...se tekee kipeää.
Kivi kiveä hioo.
Ehkä.

[malla]

Palasin vielä.
Ajattelin, että Jeesuksenkin sanoissa oli särmää vaikka hän oli täynnä armoa ja rakkautta ihmisiä kohtaan.
Armoa ja totuutta.

Ja varmaan profeetoilla oli joskus "särmikästäkin sanomaa", joka ei ihan aina hivellyt, mutta Jumala lähetti heidät sanoman kanssa matkaan ja oli heidän kanssaan.

Apostolitkin sanoivat ja kirjoittivat paljon armosta...mutta aika suorasanaisesti.
Joskus se voi "loukata"...mutta olisiko siinä aineksia totuuden ja armon täyttämään elämään, molempia tarvitaan.
Ehkä lakia ja armoa, molempia niistäkin.
Lakia ei koskaan ihminen kykene täyttämään, sillä jos on rikkonut sen pienimmässäkin kohdassa on koko lain rikkoja, eli jokainen ihminen on siinä mielessä avuton Jumalan kaikkinäkevien kasvojen edessä, pyhyyden edessä...jolloin astuu voimaan Jeesuksen sovitustyö ja anteeksi antamus ihmisen hyväksi ja vapauttaa syyllisyyden raskaasta taakasta.

Niinkin olen kuullut joskus sanottavan että laki ajaa ihmisen Kristuksen luokse kokemaan anteeksi saamisen ja armollisuuden.
Laki ikään kuin toimii "piiskana, piiskurina" johdattaen Vapahtajan luokse.

Armo ja anteeksi antamus on rajua, se on nauloilla lyöty Vapahtajamme ristillä.

-Saarnasinko ?
-Mene ja tiedä, mutta tälläistäkin tuli vielä mieleeni.

[vn]

Todella hyvin jatkoit ja täydensit mitä yritin tänne aloittaa.
Alussa jotain koitin erilaisista särmistä, positiivisia taisin mainita "lahjoiksi, taidoksi"
Mutta todella hyvin syvensit ja laajensit asian käsittelyä...toivottavasti jatkuu...
Ehkä tämä aihe olisi elämään kuuluvaa kuitennii, ettei ole utopistista hurskastelua...
tai päivänselvää jaarittelua...

[vn]

Koitin lukea uudelleen paremmin.
Ymmärsin, Malla, että laajensit tämän särmikkyyden tosiaan koskemaan myös positiivista
puolta, ja ehkä rohkeana ja asiastaan varmana elämäntyylinä ja puheena, kuten Jeesus
meille esimerkin antoi.  Voisko tässä käyttää myös termejä "jalo sisko" ja "jalo veli"?
Siis jotenkin suoraselkäisyyttä...

Itse lähdin liikkeelle negatiivisesta terävästä särmästä, mikä kaipaisi hiomista,
jotta lähimmäisten olisi parempi lähelläni olla.
Ja mulla on taustalla kyllä aika vaikea historia...kuten meillä kaikilla, ja teillä muilla on kyllä
ollut vaikeampaa kuin minulla...minä olen vaan aika heikko ja herkkä Herran palvelija...
Ehkä saan vielä joskus nähdä ja kokea...että Herra on heikoissakin väkevä...
Ja koen kyllä että Jumala pitää hulluistaan huolen...myös heikoista ja kasvamattomista...
Olen kai liikaa tuudittautunut siihen että Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia...
kun tulisi olla jo jalo Jumalan sotamies, ja syödä jo vahvaa ruokaa...

[Riitta-mummi]

Näyttäisi siltä, että olet tukeutunut liikaa tiettyjen herätysliikkeiden käyttämiin sanontoihin, jotka raamatunlauseiden tapaan naamioituina velvoittavat, elleivät peräti pakota käyttäytymään ohjeisteun mukaisesti. Ne eivät pelastusta ja rauhaa anna.

Tulla hurskaaksi ei saa olla tavoite, vaan olla syntinen jonka Kristus haluaa pelastaa.

Olemalla oma, heikko ihmisensä, eikä ' peukutuksia' keräävä ihanneuskova, saa Kristuksen antamaa apua.
Jos se apukaan ei ole aina ja heti käsillä, ei tarvitse olla huolissaan, ajallaan Hän tulee ja auttaa.

[Riitta-mummi]

Olen sanonut jo liian paljon. Kuitenkin on ollut jo vuosien ajan tuntemus, että samalla kun valittelet vaellustasi, haet kannanottoja ja vastauksia.

Herännäisyyteen ei kuulu toisen uskoon puuttuminen, eikä liioin omastaan puhuminen. Tämä onkin meille uudis-heränneille vaikeaa kun etisissä piireissä se oli lähes vaatimuksena. Tarkoitan todistamista.

[Pena]

Särmät voinevat hioutua terävemmiksikin.

[Riitta-mummi]

Kyllä joskus huudahduksia voi tulkita positiiviseksi;

                  Olipa särmää !

                  Särmä leikkaa, tylsä ei

[Riitta-mummi]

Paavo Ruotsalainen oli piikikäs mies. Monien mielestä myös särmikäs. Ei oikein käsitetä sitä, että sama mies oli mestari pelastuksen asian selvittämisessä, puhuttelevien seurapuheiden pitäjä. Sai ihmiset heränneelle tunnolle, hoiti sieluja, pappienkin. Sama mies sitten harrasti hienoja hevosia ja viinaryyppyä, ja jätti talonpidon vaimolle.

Näillä keinoin Herra pitää ' kukkonsa' pienellä paikalla.
Näitä piikki lihassa olleita viinimäen työmiehiä lienee enemmän kuin ' hellantelttuja'.

Opetuslapsistakin kai vain Johannes oli puhdassydäminen, vai oliko ?

[malla]

En tiedä...
Mutta Herra voi käyttää särmikästä puhumaan "totuuden ja toimen sanoja" kun taas ympäripyöreä sanoja ei ole sillä tavoin asian ytimissä.
Jos aina pelkää loukkaavansa, ei kai koskaan oikein kykene sanomaan yhtään mitään  kovin tärkeää.
Kirurgin veitsi on terävä.
hoitaja voi laastaroida.
Mutta jos aina tunkee joka asiaan ja "tautiin" laastaria, voi tulla paha paikka.
Kirurgilla oma tehtävänsä.
Puhun vertauskuvallisesti nyt.
Mutta tarkoitan, että erilaisia lahjoja.

Terävä sirppikin on parempi kuin tylsä.