Kaksi luettua kirjaa saavat arvonsa historiassa

[1944]

Siunausta 1944.

Esikoispoikani liikenneonnettomuudessa menettäneenä...olen myös toisinaan "herkimmilläni".

Kiitos. En pysty antamaan mitään vastineeksi.

[malla]

Se riittää.
Se, että Sinä olet juuri Sinä.
1944.

Ja kiitos on yksi kauneimpia sanoja.

Toivon kaikkea hyvää Sinulle ja Kaarinalle.

[1944]

Riitta-Mummi ja Pena. Ihan vilpitön kysymys, eikö Teitä kiinnosta ihmisen elämäntilanne mitenkään? Jos ei kiinnosta, niin sivistyneempää olisi jättää kirjoittelu väliin "sillä" kertaa. On raakaa menoa vastata toiseen puoleen jonkun tekstiä ikäänkuin toista puolta ei olisi olemassakaan.

Eihän tässä nyt ihan konspiraatiostanne liene kysymys, vaikka Vanha Aatami sellaista keskellä yötä kuiskutti.
Tällaisen kokemuksen jälkeen ymmärrän, miksi jotkut ovat foorumin jättäneet.

[Pena]

Se, että jätän kommentoimatta vaikkapa tuon enkelikokemuksen kuvausta, johtuu pikemminkin yrityksestä ottaa elämäntilanteesi huomioon. Koetan vaieta hienotunteisesti silloin, kun minulla ei ole mitään arvokasta sanottavaa. Minulla ei ole vastaavia kokemuksia eikä elämäntilanteeni sivua kokemiasi menetyksiä. Sivuseikoissa sen sijaan voi olla jotain, joka kiinnostaa ja herättää uusia ajatuksia. Niiden tuominen esiin ei ole tarkoitettu keskeisen viestisi vähättelemiseksi.

[Riitta-mummi]

Minä taasen en huomannut, että olit jälleen lohdutuksen tarpeessa. Olen siitä pahoillani.
Asiasi on ollut aina ajatuksissa kun siitä mainitset. Itsemurhan tehneen veljeni siskona tiedän nuo kysymykset jotka jäävät omaisia vaivaamaan. Keskustelu, perinpohjainen, omaisten kesken auttoi meitä, kuin myös siunanneen papin ymmärtävä läsnäolo.

Olen rukouksen ihminen, uskallan sanoa että lähes lakkaamatta on rukous jostakin aiheesta menossa sydämessäni.
Koska mielestäni liika ihmisapuun jatkuvasti turvautuminen on väärin,  en ole aina tarjoamassa ' olkapäätä'  kun huomaan jollakin olevan siihen tarvetta vaan kohdistan huokauksen Jumalan puoleen. Ehtoollispöytään päätyvät raskaimmat tapaukset.

Saatte olla varmoja, että kun ilmaisette vaikeuksistanne, olen sitä kantamassa
Vapahtajan haavoitettuihin käsiin. En vain halua siitä kirjoittaa, vain joskus, kun siltä tuntuu.

Toistan vielä; Luulin että aloituksessasi keskustellaan kirjoista. Anteeksi yksinkertaisuuteni.

[1944]

^^
^
Olkoot syntimme kuin riekon siiven valkeaksi pestyt!

[Riitta-mummi]

Näin tapahtukoon.

Amen