Mietin tuota Öppiäisen äidin juttua, ja virkaholhoojan mahdollisutta. Tosin siitä on kokemuksia vain omasta työstä käsin, ja silloin oli monesti pääasiana auttaa olemattoman pieniä eläkkeitä riittämään, ja riitti kai ne mutta potilaille jäi todella vähän käyttörahaa. Yritin selvitellä niitä juttuja, enkä tainnut juuri onnistua. Olematon summa ei moneen veny. Joskus sain puhuttua pari euroa enemmän.
Lähinnä mietin, voisiko tämä ottaa joitakin kaukana asuvien omaisten hommia kuten tuon kotipaikkakunnan palveluasumis- tai muitten sopivien asumismuotojen hakemisen.
Meillä on vanhuksilla joku "ihan kuin lankapuhelin" mutta en ole aivan kartalla mitä, äitini sillä tarkoittaa, minäkin asun ainakin toistaiseksi liian kaukana. Tuo olisi toivottava, ja ne isot napit koska monella on näön kanssa ongelmia ellei muuta.
En nyt tiedä, mitä hyötyä tästäkään on, viime päivät on ollut fiilis että taitaisi olla paras ottaa täältä ritolat. Jos nyt olen n i i n hirveäsksi loukkaukseklsi kun en todella päivystä tätä sivustoa, enkä todella, anteeksi anteeksi anteeksi lukenut että viisveisaajua sitä ja riitta tätä enkä aio sitä tehdä jatkoissakaan.
Toivon jaksamisia, jaksamista Riitalle, joko siitä on yhdeksän vuotta. Aika kuluu mahdotonta vauhtia, kohta on elämä elettynä ja saldo, taisi olla aika köykäinen. Ei huvita, että tämän päälle joku koiranleuka virnooottaa kasteen armoja ja ystäväkansoja, en ole nyt sillä fiiliksellä ja silkka typeryys jatkuvana ilmiönä alkaa olla jo vaikeasti anteeksiannettavaa. Ja minä e n o l e yhtään mikään enkä ainakaan körtti, olen pelkästään Leena ja toivon Jumalan tuntevan minut tällä ainoalla nimellä. Suotta ainakaan pistää körttien piikkiin juttujani! Kun jokainen ei vaivaudu huomaamaan että j o k a i n e n va as t a a o m i s t a j u t u i s t a a n .
Vielä vähemmän jaksan lukea itsemurhauhkauksia tai miettiä, pitäisikö sitten taas siitä kirjoittaa, että ne ensinnäkin ovat tarttuvia. Aloittaessani väitöskirjaani, prof Lönnqvist varoitti, ja nvaroitti vakavasti, tule puhumaan jos/kun tulee ensimmäisiä ajatuksia vahongoittaa itseäsiu, höpöhöpö ajattelin, minulle muka ja ei ikinä, mutta kuulkaa hän oli ihan oikeassa. en uskionut mutta hän oli erittäin oikeassa.
Toisekseen, ja tulkoon nyt tämän kerran vaikka saan p ihan painetustas sanasta ja arvovaöltaiselta taholta lukea olevani vihammielinen ja epäilemättä narsistnen ja slyhyesti sanottuna vittumaisin akka jota maa päällään kantaa,olenhan ainakin varottanut. Kaui pitää kun tämän sattuman oikusta tietää liiankin hyvin. Pyydän tämän nyhden kerran saada käyttää tällaista kieltä.
Mitä enemmän vatvoo itsemurhaa, sitä varmemmin ajatus vähitellen muuttuu sanoiksi. Sanojen jälkeen huomaa niiden kyllä rauhoittaneen, mutta itsemurha-ajatus on kuin huume. Sitä tarvitsee aina suurempia ja suurempia annoksia, kunnes tarvitaan itseä vahingoittavia tekoja, ja ne puolestaan toistuvat ja tavallisesti noin kahden viikon välein. Tämä ns parasuisidaalinen käytös (termi ei minun) jää joskus henkilön käytökseen pysyvänä piirteenä, itsemurhan tehnyt kärsi yleensä hoitoa vaativasta depressiosta tai puhkeavasta psykoosista.
Sanomatta on selvää, että soisin jokaisen saavan apiua, mutta en rupea ketään neuvomaan kädestä ohjaten saadakseni ehkä lukea tunnin kuluttua, että olin nniin paska että haukuin hulluksi ja käskin mennä hoitoon. Olkaa kaikki ihan rauhassa, en käske.
Tuli tässä omatkin huolet purettua. Iisisti vaan, minä en tee itsemurhaa enkä vahingoita itseäni. Toivon että minut muistetaan kuoltuani ja toisin kuin moni ajattelee, itsemurhan tehneet unohdetaan nopeasti.
Ihminen on valitettavasti heiikoa tekoa, eikä kestä mitän tahansa, ei kukaan, ei juuri ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekoa minkäänkukertavan kansan tai kasteen-armoon-turvaten-kulkevan-hartaan-.alatien-ja -läpäläpälää.
Ehkä opiun vähän elämältä. Koetan myös muistaa, kuinka haurasta tekoa me olemme, kaikki, ja minä, osaltani, pyydän anteeksi niiltä joita joskus sohaisin, ja se tapahtui paljon paljon ennen tumman-ystäväkainsan-vaivaisen-madon-konttaamista-alatiellä.päläpälää ja mitän virtsien kääntä,misiä, keitä iskin, kyllä tietävät ja heitä minä nyt ajattelen.
