Aamuhartaus 21

[Pena]

Siinä rupeaa syntinen silloin niinkuin houkkio hapuilemaan: "Voi toki, jos minä kiintyisin siihen asiaan edes nytkään, ennenkuin on liian myöhäistä! Kotini olisi pitänyt jokapäiväisessä elämässä pyhittää Herran sanalla. Maailmaa ei olisi saanut rakastaa eikä mitään mitä siinä on, vaan se olisi ollut hyljättävä Kristuksen tähden ja otettava risti ja seurattava Herraa. Minun olisi pitänyt käydä lasteni edessä kristittynä, olisi pitänyt antaa ne Herralle, ettei maailma ja saatana olisi niitä voittanut." Näin aukenee silloin syyttävänä äärettömän laaja tehtävä, laaja työala ihmisraukan silmäin eteen. Hän räknäilee miten tuo ja tuo ja tuo on vielä aivan koskematta, vaikka jo aikoja olisi pitänyt sekin toimittaa. Ja siinä tulee sydämeen pelko: "Onko minulla nyt enää aikaa irtautua niistä, missä sydämeni on kiinni, jos lähtöhetki tulee?" Voi, hyvät ystävät, kun on raskas tällaista kuormaa kantaa, kun täytyy mennä kuolemaa kohti aivan kuolleessa tilassa!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tuo ja tuo synti olisi pitänyt panna pois, tuo himo tappaa, tuo synti saada Herralta anteeksi, tuo rikos saada sovitetuksi, tuo ihminen neuvotuksi, tuo parannetuksi, tuo lapsi kasvatetuksi Herralle. Tuo ihminen, jonka olen pahentanut, olisi pitänyt jättää pahentamatta, se ja se sana jäädä sanomatta, mutta sen ja sen sanan taasen olisi pitänyt tulla sanotuksi. Toisella tavalla olisi pitänyt viettää arkipäivät, toisin pyhäpäivät pyhittää, mutta on kuitenkin silloinkin melkein vain tätä maata tonkinut eikä kääntänyt katsettansa ylöspäin Herran puoleen kuin ani harvoin. Ja saatana tuo tunnon eteen aina vain uusia kuormia: "Tuo ja tuo syntisi on vielä murtamatta, tuo ja tuo himosi tappamatta ja näyttääkin vain joka ikinen päivä sitovan sinut yhä kiinteämmin itseensä ja tähän maailmaan kiinni, vaikka sinun pitäisi niistä irti päästä."

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ei suinkaan meissä ole yhtään ainoaa, joka ei olisi valmis lähtemään täältä vaikka kohta, jos saisi olla ihan varma pääsemisestänsä Herran syliin. Mutta siinä tuleekin vastaamme: mutta, mutta! No, mitä tässä nyt sitten olisi tehtävä? Me emme saa olla, ystävät, pehmeitä itsellemme, ei, ei, ei nyt enää, vaan meidän pitää koveta itsellemme. Toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän, sanoo Herra. Herran kansan pitää koveta itselleen, pitää ruveta pitämään lujalla itseänsä, painamaan Herran käskyt mieleensä, sitoa ne sormiinsa, kiinnittää ne sydämensä tauluihin joka ikinen päivä, eikä koettaa lohduttaa itseänsä niillä näillä lohdutuskeinoilla arvellen, että jos tästä sittenkin päästään jollakin lailla menemään. Ei näin. Täytyy säälimättä repiä nyt jo tyyny pois synninihmisensä pään alta ja sanoa sille: "Sinä raato olet jo liika kauan nukkunut synnin unta, herää jo! Minä olen liika kauan sinua säälinyt ja hemmotellut; jos vielä tätä teen, niin menen kohti helvettiä."

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Tämä on ankaraa synninsaarnaa. Toki sitä yhäkin tarvitaan. On ehkä parempi että jokainen löytää tämän itse itsestään, eikä saarnatuolista pudoteltuna.

Nyt korostetaan Jumalan armollisuutta, ja lähimmäisen lohduttamista. Vai kuinka näette Joensuun Herättäjäjuhlien tunnuksen Lohduksi toisillenne.

Nykyään on paljon yksinäisyyttä. Ennen yksinäiset vanhukset pidettiin perheen yhteydessä. Se oli vaikka olisi ollut köyhääkin, silti vähemmän yksinäistä.

Nyt on tehtävämme lohduttaa yksinäisiä ja murheellisia. Se oli monen vanhuksen tehtävä perheissä: Hoitaa ja lohdutella lapsosia ja tarvittaessa torua ja neuvoakin.

Herran syliin pääsemistä en osaa edes kuvitella. Kunhan vain ovi avautuisi !

[Pena]

On varmaan hyvä, että Malmivaara kuuluu historiaan. Ajattelen kuitenkin, että hänen ääntänsä on meidänkin hyvä kuulla, kunhan muistamme sen, että hän puhui oman aikansa ihmisille.

[Riitta-mummi]

Ajatukset eivät ole välttämättä vanhentuneet, mutta tapa puhua ja kirjoittaa on.
Tämä on juuri sitä muuttumista joka meissä kaikissa ja jatkuvasti tapahtuu.

Kristus on sama eilen , tänään ja maailman loppuun saakka.

[Pena]

Ajatukset eivät ole välttämättä vanhentuneet, mutta tapa puhua ja kirjoittaa on.

Sitä tapaa sanoa tarkoitinkin 'äänellä'.

[Riitta-mummi]

Täten olemme yksimieliset.  m.o.t.       

[vn]

Tuli äkkiseltään mieleen...
Miten on, puhutaanko ja saarnataanko nykyään riittävästi ihmisen syntisyydestä?
Jos kirkko tästä hiljenee, niin mistä ihminen tietää olevansa syntinen, tarvitsevansa
anteeksiantamusta, parannusta, armoa?
Voidaan sanoa että Jumala puhuu jokaiselle erikseen omalla tavalla, miten?
Jos omatunto on paatunut.
Eiköhän Ruotsalainen, Lestadius, Malmivaara, Muroma, Peltola, Leminen, ym. olleet
herättäjiä. Heidän kaltaisiaan tarvitaan tänäänkin.

[Pena]

Kun tällainen mieli tulee, niin siinä asia uusiutuu. Ihminen rupeaa siinä kurittamaan itseänsä Jumalan tuomioiden alle, että saisi selkäänsä niin lujasti, jotta tajuaisi nöyrtyä. ja kun näissä murheen tulissa ollaan, siellä aloitetaan teroitella aseita, mitkä suruttomuus oli ruostuttanut.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Malmivaaran räväkällä äänellä joka sanoo esim. näin tuossa eilisessä aamuhartaustekstissä:

Täytyy säälimättä repiä nyt jo tyyny pois synninihmisensä pään alta ja sanoa sille: "Sinä raato olet jo liika kauan nukkunut synnin unta, herää jo! Minä olen liika kauan sinua säälinyt ja hemmotellut; jos vielä tätä teen, niin menen kohti helvettiä."


Jos tuo saarna tulee Jumalalta syntiselle, se on tarpeellinen. Jos sen sanoo lähimmäinen, ei sitä nykypäivän ihminen tahdo ymmärtää.

Kun fooruminen Thomas meitä pieksi ja kirosi Malmivaaran tapaan helvettiinkin toivotellen, olimme ymmällä: Mitä tämä nyt on !

Ehkä se oli Malmivaaralta opittua. En tiedä.

Veli-vn kyselee synnistä saarnaamisesta. En usko monen sitä kaipaavan. Tiettyjen herätyssuuntien tapaan se on kuulunut.

Itselläni on syntisyyteni aina edessäni. Siitä Kristuksen sisällinen tunteminen pitää huolen.
Luotan että lupaus:' Minä pidän sinusta huolen maailman loppuun asti ', sisältää myös sen että hän ohjaa minua synnintuntoon ja näyttää missä, miten ja mitä olen tehnyt väärin.

Paimen ohjaa laumaansa, myös meitä kovapäisimpiä.

[Pena]

Minusta on tärkeää erottaa synti ja synnit, toisin sanoen sydämen jumalattomuus ja siitä kumpuavat ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Synnistä saarnaamisen on mielestäni usein korvannut synneistä saarnaaminen. Silloin saarnaajalla on ilmeineinen kiusaus hyökätä niitä syntejä vastaan, jotka ovat hänelle vieraita. Näin hän tulee peittäneeksi omia helmasyntejään. Mitä kristillistä sellaisessa saarnassa muka on?

[Riitta-mummi]

Syntien luetteleminen ja niillä osoittelu on tuomiohenkistä ja rakkaudetonta.
Eikö se olekin synnillinen teko ? Lisäksi se saattaa ( saattoi ) olla eräiden tapana.

[Pena]

Voi, kuinka paljon puhetta Herralle täällä ilmaantui! On niin äärettömän paljon asiaa, paljon rukoilemista, paljon pyytämistä ja huutamista. Rupeaa peloittamaan, että entä jos päivät ovatkin jo niin lyhyet, ettei ennätäkään saada uusituksi kaikkea, mitä uusia pitäisi. Käy niinkuin eräälle heränneelle vanhukselle, joka monia vuorokausia oli vuoteellansa aivan äänetönnä, ei puhunut yhtään sanaa kellekään, makasi vain selkä seinään päin kääntyneenä. Hänen pojillensa tuli kova hätä ja he tiedustelivat, saisiko isälle lukea. Vanhus vastasi heille silloin, ettei nyt jouda lukemaan, nyt täytyy huutaa. Hänellä oli paljon Herralta pyydettävää ja aika oli lyhyt. Oli jäänyt aikanansa huutamatta niin äärettömän paljon asioita ja ne täytyi saada kaikki huudetuksi. Piti saada huutamalla lähestyä Herraa.

Vilhelmi Malmivaara

[Viisveisaaja]

karjalaisenkyösti kovasti aina painottaa lain saarnaamisen tärkeyttä, jota en ole koskaan oikein ymmärtänyt.

Malmivaaran lain saarnat varmaan ovat olleet jollekkin hyväksi, mutta itse en ole koskaan ymmärtänyt, että esimerkiksi Paavo Järvinen tv 7 tai joku seurakunta jossa pappi tai paimen saarnaa ja haukkuu kuulijat ja lukee lakia vetää eniten ihmisiä kokouksiin?

Tuomiokirkko? Varmaan tekee sielulle hyvää joka sunnuntai mennä kuulemaan tuomio?