Keskustelu > Seuratupa

Malmivaaran Siionin Virret

<< < (2/18) > >>

Thomas McElwain:
3

1 Älä juokse rohkeasti!
Tutki tietäs kerrankaan!
Tee jo laskus’ nopeasti,
Kun viel’ olet päällä maan!
Olet varmaan ahtaalla,
Jos sun hautas partaalla
Vasta tulet valppahaksi,
Surkeuttas huomaavaksi.

2 Voi, kun päiväll’ valoisalla
Piru monen pimittää,
Petoksellaan kavalalla
Liehakoiden eksyttää!
Kukin luulee synneissään,
Että autuas on hän,
Kunnes kuolin hetkellänsä
Helvetti on edessänsä.
 
3 Jos hän palata vois vielä
Katotuksen alhosta
Maistettuaan hetken siellä
Turhan toivon tulosta
Ja sais alkaa uudestaan
Elämänsä päällä maan,
Varmaan ottais tarkemmasti
Vaarin tiestään loppuun asti.

4 Nyt ei parannusta kuulla,
Vaikka ostolaumansa
Synnin alta käskee tulla
Jeesus armohelmaansa.
Syntinen on rohkea,
Surmillensa nopea,
Kauheasta tyhmyydestä
Ottaa kuoren ytimestä.

5 Turhiin aika kulutetaan,
Tuontiin, peliin, hyppyihin,
Niitä kilvan harjoitetaan
Kaikki yöt ja päivätkin,
Syntejänsä lisätään,
Pirun mieltä täytetään.
Miks’ on hänen orjanansa
Herran lunastama kansa?

6 Nimes Jeesus häväistyksi
Tulee synnin retkillä,
Sanas väärin käytetyksi
Ilkeimmällä leikillä,
Perkelettä huudetaan,
Ollaan hänen vankinaan
Kadotukseen tuomituita,
Kootaan tulehensa puita.

7 Etkö luule hämmästyväs
Silloin vaivaa helvetin,
Koska tuoni piirtää seinääs:
“Mene, tekel, ufarsin”,
Astu Herran etehen
Vastaamahan syntinen,
Edessäs on kuolon retki,
Nyt on sulla viimme hetki.

8 Kansat pakanuuden maista
Kaukaa meren luodoista,
Jotka vähän tiesit laista,
Vaan ei mitään uskosta,
Saavat viime päivänä
Kristittyä häväistä,
Joka eli loppuun asti
Pakanaakin pahemmasti.

9 Yhä kuullaan saarnattavan
Katumusta, uskoa,
Autuutta myös tarittavan,
Sieluillemme lepoa,
Vaan kun turhuus rakas on,
Niin on kansa tunnoton,
Ett’ei Herran sanaa kuule,
Ei sen tekijäksi tule.
 
10 Voi, voi, viheliäisyyttä
Elämäsi lopulla,
Jos sä kohtaat Iäisyyttä
Nukkuvalla tunnolla!
Laskeu siis rukoillen
Nöyräst’ Herran etehen,
Tee jo asiastas tosi,
Suur’ on muuten vahinkosi!

Pena:
8. säkeistön maailmankuva on vanhentunut: ei ole enää ’pakanamaita’ samalla tavalla kuin virsirunoilijan aikoina. Säkeistö on silti puhutteleva.

Thomas McElwain:

--- Lainaus käyttäjältä: Pena - 11.05.21 - klo:15:59 ---8. säkeistön maailmankuva on vanhentunut: ei ole enää ’pakanamaita’ samalla tavalla kuin virsirunoilijan aikoina. Säkeistö on silti puhutteleva.

--- Lainaus päättyy ---

Puhut totta. Ei ole paljoakaan mitään samalla tavalla kuin virsirunoilijan aikoina. On silti puhutteleva.

Thomas McElwain:
4

1 O herää unestasi ilkeästä,
Kun Jeesus päästäis synnin sitehistä
Ja lahjaks antais kaiken armon nyt
Ja lain sun edestäs on täyttänyt !

2 Sä luulet synnin unta makeaksi,
Vaan Herra todistaa sen kauheaksi.
Hän armollansa rientää vastahan,
Kun kuolleena sun näkee makaavan.

3 Ah, kuule, kun hän huutaa rakkahasti
Ja surkuttelee sua laupiaasti:
Käy tänne, syntejäs en muistele,
Vaan armost’ anteeks annan kaikki ne!

4 Jos ihmissydän viel’ on rinnassasi,
Niin pidä kipujani muistossasi,
Jotk’ olen kärsinyt sun tähtesi,
Kun olit julmin vihamieheni!

5 Nyt, syntinen, saat vielä luoksen’ tulla,
On sinustakin toivo vielä mulla,
Sä tuta saat mun laupeuteni,
Sun armost’ otan ystäväkseni.

6 Ah, lakkaa vain täst’edes paatumasta
Ja synneissäsi yhä nukkumasta !
Jo nyt sun sietää hätäs käsittää
ja synteis palkka oikein ymmärtää.

7 Nyt herättää sä itses armoon anna
Ja Hengen nuhteen tuntos eteen panna
Sun sydämesi pohja pimeä
Ja mieles maailmahan kääntyvä !

8 Rikoinko vastaas, kysyy tämä Isä,
Mun lapsen’, miksi juokset eksyksissä ?
Mill’ olen sinut raskauttanut
Ja milloin luotani pois ajanut ?

9 Ah, palaja, sun syntejäs en soimaa,
Vaan päästäksesi niistä annan voimaa !
Ah, tule ristin juureen matele
Ja Herran Karitsata katsele !

10 Siis herkeää jo Herraa kiusaamasta
Ja parast’ ystävääsi vainoomasta !
Nyt kohta riennä katumuksehen
Ja lankee Lunastajas etehen !

Thomas McElwain:
5

1 Ah maailma kokonansa
Pahuudessa makaapi,
Perittyä luontoansa
Pahemmaks vain pilaapi !
Moni kiirehtien niin
Suoraan juoksee helvettiin.

2 Mikähän nyt syynä lienee
Armon unhottamiseen ?
Mikähän niin monen vienee
Tuleen iankaikkiseen ?
Eikö liekään auttajaa,
Joka synnin kukistaa ?

3 Jeesus kautta kärsimysten
Sekä kuuliaisuuden
Alta synnin kirouksen
Voitti joka ihmisen,
Vaan kun siit’ ei huolita,
Täytyy varmaan hukkua.

4 Jospa kaikki mielessänsä
Pitäisivät paremmin,
Että yhä itseänsä
Turmelevät enemmin
Kautta syntihimonsa
Sekä epäuskonsa !

5 Jospa ne, kuin syntejänsä
Harjoittavat halulla,
Tuntisivat mielessänsä
Katkeralla kivulla,
Että heidän tähtensä
Jeesus antoi verensä !

6 Vapahtajan nimeen teitä,
Syntisraukat, rukoilen,
Maailmahan eksyneitä,
Eteen armoistuimen
Jumalalta anomaan
Armoansa Pojassaan.

7 Kaikest’ teidän mielestänne
Ahkeroikaa anoa
Synneistänne päästäksenne
Tosi synnin tuntoa !
Uskotta jos kuolette,
Helvettihin joudutte.

8 Vieläkö te synnin teitä
Ilomielin kuljette ?
Sieluinneko ystävältä
Sydämenne suljette ?
Joka kuoli tähtenne
Poistaaksensa hätänne ?

9 Näin hän huutaa säälivästi :
Palaja jo Israel !
Olen sulle totisesti
Laupias Immanuel,
Armosta sun armoitan,
Rauhallani rauhoitan.

10 Kaikkia siis eksyneitä
Väkevästi herätä,
Herra Jeesus, vedä heitä
Kadotuksen siteistä !
Kutsu heitä äänelläs
Rakastamaan ristiäs !

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta