Miten voin vaikuttaa kamalaan ja kamaluuteen?
Kuinka kauas voin vaikuttaa, mistä aloittaa? Mikä on itseä lähinnä ja saatavilla olevaa, mihin vaikuttaa? Ainakin omaan tekemiseen ja ajatuksiin suhteessa pahaan, ikävään, kauheaan, piinaavaan, uhkaavaan, jäytävään, tuhoavaan. Kieriskelläkö siinä, juuttua siihen, vai suuntautua löytämään ja etsimään reitti ulos. Voiko synkeässä ja pahassa olla jotain hyvää. Voiko negatiivisesta kehkeytyä jotain pienempää tai suurempaa positiivista. Mikä on riittävän hyvää, vaikka ympärillä on pahaa ja pahuutta.
Noin yleismaailmallisesti viime aikoina on ollut pandemiaa, koronaa, koronaa, sotaa, sotaa, Natoa ja lisää Natoa. Mitä jos sulkee radion ja tv:n, jättää uutisten seuraamisen vähemmälle ja keskittyy muihin asioihin. Tekemään jotain lähempänä olevaa kauhistelun ja pelkäämisen sijaan.
Kamalaa on sekin, että kaikki tuutit huutaa hyvin pitkälti yhtä totuutta, joten on kiinnostavaa katsella muualle ja hakea muita näkemyksiä, että onko niitä. Ja on, niin koronasta, sodasta kuin Natostakin. Mikä on sitten totuus asioista? The truth is out there. Ehkä kenelle mikäkin. Ehkä jokin on absoluuttista, tai melkein, tai suhteellista. Miten kukin perustelee asian itselleen, mihin uskoo ja miksi.
Kamalaa on, jos vapaata keskustelua vaikkapa edellä mainituista asioista ei sallita, ja eri mieltä olevat halutaan vaientaa, leimata rasisteiksi, foliohatuiksi, vankilaan tai kuolemaan joutaviksi, ja eriävät näkemykset ovat automaattisesti disinformaatiota, misinformaatiota, valhetta ja muuta kauhistuttavaa. Ja pelottavaa.
Jottei luisuta puolihuomaamatta totalitarismiin, keskustelu pitää sallia, ja eriävien mielipiteiden ja näkemysten ja kokemusten ja tutkimustulosten pitää olla vapaasti esitettävissä.
