Politiikkaa osa 15

[karjalaisenkyösti]

Tämä ehkä on jo selvä, mutta jos maahan muuttaja tuottaa 1 kakkusiivun mutta käyttää 3 kakkusiivua, tarkoittaa se sitä, että jonkun toisen on tuotettava 2 kakkusiivua enemmän, kuin kuluttaa, jotta saataisiin kakku pidettyä entisen kokoisena.

Se on sitten eri kysymys, että onko kaikki tuotteet ja palvelut hinnoiteltu absoluuttisen oikeaan hintaan.
Tai, onko oikeastaan mitään muuta oikeaa hintaa olemassakaan, kuin käytössä oleva hinta?
Jos joku on sitä mieltä, että jonkun ammatin harjoittajan työ on hinnoiteltu alakanttiin, niin omalta osaltaan hän voi toki sitten maksaa tuota palvelua käyttäessään sen oikeana pitämänsä korkeamman hinnan.

[Pena]

Kumpi on hyödyllisempi Peran loman aikana yhteiskunnan tehtävien hoitamisen kannalta ja yleensäkin yhteisen kakun rakentamisen kannalta?
Vastaus on helppo: no, Sipi tietysti, koska Sipi on töissä Peran loman ajalla ja tuottaa tulosta, ja Pera on vain kuluttamassa ja nauttimassa työnsä tuloksista.

Kuluttaminen on talouselämälle yhtä tärkeää kuin tuottaminenkin. Kakkuvertausta jatkaakseni: kaappiin talletettu kakku kuivuu ja homehtuu kelvottomaksi.

[karjalaisenkyösti]

Kuluttaminen on talouselämälle yhtä tärkeää kuin tuottaminenkin. Kakkuvertausta jatkaakseni: kaappiin talletettu kakku kuivuu ja homehtuu kelvottomaksi.

Kuten Pena varmaan huomasikin, niin kaikki esimerkkini henkilöt kasvattivat kakkua ja myös söivät sitä.
Yli varojensa eläminen johtaa pitkällä aikavälillä tuhoon, eli kakku loppuu.

Kakkua on tarkoitus syödä järkevästi, säästäminenkin kuuluu kuvaan samalla, kun kakkua tuotetaan, jotta jatkossakin olisi mahdollisuus sitä syödä.

[Riitta-mummi]

Pidän Antony Blinkeniä hyvänä presidenttiehdokkaana USAhan, vaikka jo tuleviin vaaleihin.

Hänessä on samaa vakavuutta tehtävässään kuin Pekka Haavistossa .Luotettavuutta  myös. Kumpa terveys kestäisi, molemmilla.

[öppiäinen]

Sori, kesti vähän päästä vastaamaan, en ollut kunnon näppiksen äärellä vähään aikaan (en jaksa kirjoitella tabletilla, jos pitää ajatellakin).

Yhteiskunnan kannalta taloudellisessa mielessä ihminen on sitä tärkeämpi, mitä suuremman siivun yhteistä kakkua hän jättää jälkeensä, kun vähennetään kulutettu kakun osuus rakennetun kakun osuudesta.

Mutta mikä on se kakku, siitähän tässä oli kysymys. Sitä olin Viisveisaajalle selittämässä.

Kakku ei ole pelkästään ne verot, joita ihminen maksaa.

Kalle saa nuorena mammuttiperinnön, maksaa siitä asiallisesti perintöverot ja sitten elelee perimillään rahoilla töissä käymättä. Liisa tekee töitä vaikka hoitajana ja tulee työuransa aikana maksaneeksi saman summan veroja kuin Kalle perintöveroa. Ovatko he nyt kasvattaneet kakkua yhtä paljon? Minun mielestäni eivät ole.

[öppiäinen]

Tietysti valmis sekatyömies, joka kasvattaa yhteistä kakkua on edullisempi kansantaloudelle, kuin samaan työhän kasvatettu lapsi kertomillasi ehdoilla.
Jos lapsi kuitenkin kouluttautuu hyvin, kakku, jonka hän elämänsä aikana jättää jälkeensä voi olla tuota sekatyömiestä moninkertaisesti suurempi.

Enpä mittaisi ihmisen taloudellista arvoa pelkän palkan perusteella.

Tämä siksi, kun en ymmärrä, miksi joku tietokonepelejä kehittävä koodari-dippainssi muka olisi niin paljon arvokkaampi kuin laitosvanhuksista huolehtiva hoitoapulainen. Ensinmainittu toki maksaa palkastaan paljon enemmän veroa, mutta kuten edellä totesin, en voi pitää vain verojen maksamista tärkeänä. Yhteiskunnalla on kuitenkin joitakin ensiarvoisempia tehtäviä, jotka on pakko hoitaa. Se, mitä mistäkin työstä maksetaan palkkaa, on osin sattuman summaa ja perimää historiasta.

Mallissasi kaikkein tarpeettomimpia ovat tietenkin kotiäidit, sillä hehän eivät kakkua kasvata ollenkaan, ainoastaan syödä maiskuttavat.

[karjalaisenkyösti]

Öppiäinen, verojen maksu tai maksamattomuus ei kaiketikaan vaikuta yhteisen kakun kokoon.
Yhteinen kakku on synonyymi yhteiselle aineelliselle ja aineettomalle varallisuudelle.
Eli kaikkien ihmisten ja toimijoiden kaikki omaisuus.

Jossain toisessa asiayhteydessä tuo termi voi tarkoittaa jotain pienempää kokonaisuutta tuosta yllä määrittelemästäni.

[karjalaisenkyösti]

Enpä mittaisi ihmisen taloudellista arvoa pelkän palkan perusteella.

Milläpä muulla sitä voi mitata, kuin rahalla?
Oletko keksinyt jonkun muun tavan? Olen kiinnostunut kuulemaan siitä.

Miltäs tämä kuulostaisi: enpä mittaisi kahden kaupungin välimatkaa pelkästään kilometreissä?
Ainakaan vielä kukaan ei liene keksinyt muuta yksiselitteistä tapaa, kuin joku pituusyksikkö.

[karjalaisenkyösti]

Kysyntä ja tarjonta määrittelee taloudellisen arvon, eli tuotteen hinnan.
Jos kauppaa ei synny, tuote on hinnoiteltu väärin.

[karjalaisenkyösti]

Taloudellista arvoa määrittää kysyntä ja tarjonta, ei edes se, mikä on ihmiselle tärkeää ja mikä ei.
Esim. vesi on elämälle niin tärkeää, että kovin moni asia ei ole tärkeämpää.
Vesi on kuitenkin varsin edullista siksi, koska tarjonta on suuri.

Saharassa tilanne voi olla toinen johtuen siitä, että tarjonta on vähäisempää.
Sama vesi, mikä Suomessa on lähes ilmaista, voi maksaa siellä enemmän.

[karjalaisenkyösti]

Hoitotyö on tärkeää työtä, mutta eiköhän vesilaitoksen ja muut meille vettä toimittavat työntekijät ole elämän kannalta vieläkin tärkeämpiä.

[öppiäinen]

Milläpä muulla sitä voi mitata, kuin rahalla?
Oletko keksinyt jonkun muun tavan? Olen kiinnostunut kuulemaan siitä.

Miltäs tämä kuulostaisi: enpä mittaisi kahden kaupungin välimatkaa pelkästään kilometreissä?
Ainakaan vielä kukaan ei liene keksinyt muuta yksiselitteistä tapaa, kuin joku pituusyksikkö.

On se keksitty kauan sitten: Matkaan kuluva aika.

Mutta tällä nyt ei ole itse asian kanssa mitään tekemistä.

[öppiäinen]

Öppiäinen, verojen maksu tai maksamattomuus ei kaiketikaan vaikuta yhteisen kakun kokoon.
Yhteinen kakku on synonyymi yhteiselle aineelliselle ja aineettomalle varallisuudelle.
Eli kaikkien ihmisten ja toimijoiden kaikki omaisuus.

Jossain toisessa asiayhteydessä tuo termi voi tarkoittaa jotain pienempää kokonaisuutta tuosta yllä määrittelemästäni.

Ai meinaat, että yksityisomaisuuskin on osa yhteistä kakkua? Ei se minusta ole sitä kuin korkeintaan silloin, jos jonkin etuuden tms. saanti evätään sen takia, että on omaisuutta.

Olisi ehkä hyvä, että oltaisiin edes peruskäsitteistä jokseenkin samoilla linjoilla. Kakusta puhuminen ei näköjään saa aikaan kuin sekaannusta. Jos minulla on kakku jääkaapissa enkä jaa siitä naapurille, ei se mikään yhteinen kakku ole.

Mitä se aineeton varallisuus sitten on?

[öppiäinen]

Hoitotyö on tärkeää työtä, mutta eiköhän vesilaitoksen ja muut meille vettä toimittavat työntekijät ole elämän kannalta vieläkin tärkeämpiä.

Suomessa on kyllä ollut vettä aika hyvin saatavilla ennen vesilaitoksiakin. Ehkä valitsisin mieluummin hoitolaitokset jos niitä tarvitsen ja että haen tuosta lähimmästä järvestä vettä kuin sen että vettä saa mutta hoitoa ei. Tulisi kyllä varmaan peseydyttyä harvemmin ja kerättyä sadevedet talteen kuten mummolassani lapsuudessani. (Enpä tiedä onko tälläkään itse asian kanssa paljon tekemistä.)

[öppiäinen]

Taloudellista arvoa määrittää kysyntä ja tarjonta, ei edes se, mikä on ihmiselle tärkeää ja mikä ei.

Kumpaa hallituksen vaikka maahanmuuttokysymyksissä tulee miettiä: taloudellista arvoa vai sitä, mikä on ihmisille tärkeää ja mikä ei.

Ei valtio minun mielestäni taloudellista arvoa maksimoidakseen ole olemassa. Miettii vaikka sitä, minkä verran käytetään rahaa sellaisten kansalaisten hengissäpitämiseen ja hoitoihin, joista ei ikinä tule olemaan mitään taloudellista hyötyä. Eli vaikka vaikeavammaiset lapset.

Toki talousasioitakin miettiä pitää, mutta vain välineenä niiden ihmisille tärkeiden asioiden aikaansaamiseksi. Ja se nyt taitaa kuitenkin olla niin, että Suomessa eläkeläisten määrä kasvaa ja töitä tekevien (lue: myös työnantajien työhön kelpuuttamien) määrä pienenee, jolloin voisi kyllä kannattaa työhön kykeneviä tuoda muualta jos tulijoita on. Jopa siinä tapauksessa, että tulijalle jouduttaisiin maksamaan jotakin tukea enemmän kuin mitä hän maksaa palkastaan veroa. Saataisiin kuitenkin se työpanos. Tällöinhän valtio itse päättäisi lisätä kysyntää ja nostaa tulijan taloudellista arvoa. Eli ikään kuin lyöttäytyä kimppaan työnantajan kanssa, jotta yhdessä olisi varaa ostaa se työntekijä tänne ja elättää sitä töitä tekemässä. Eli ihan kuten EVA:n ekonomisti Aki Kangasharju hiljattain tokaisi, että palkallaan ei tarvitse tulla toimeen. Pienimmät palkat voisivat hyvin olla vielä nykyistä pienempiä, ja julkinen sektori sitten tukisi pienipalkkaisten toimeentuloa. Hän silti pitää tätä pienipalkkaisten tekemää työtä ilmeisen tarpeellisena. (ks. https://www.iltalehti.fi/talous/a/0a74cd38-3f05-43ea-ad7b-a086d6f5e6d2)