Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 8 9 [10]
91
Seuratupa / Vs: Aamuhartaus 27
« Uusin viesti kirjoittanut Pena 04.06.25 - klo:08:26 »
Synnin soraäänet soivat
sielussamme yhtenään.
Mitäpä ne muuta voivat
tällaisissa tehdäkään?

SV 16:3*

Lapsuudestani muistan kirjasen, jonka nimenä oli "Sibyllan ennustuskirja". En enää muista kirjasen juonta, jotakin yksityisiä säkeitä vain. Siinä puhuttiin mm "Aadamin hirrestä" (ilmeisesti hyvän- ja pahantiedon puusta), jota sittemmin yritettiin sovittaa Jerusalemin temppelin rakennuspuuksi. Mutta se hirsi oli: "välist liian lyhyt, välist pitkä, välist väärä". Se ei sopinut tarkoitukseen.
Sibyllan vanha ennustuskirja palautui mieleeni seuratessani eräiden ihmisten tapaa käyttäytyä - vai käyttäytyisinkö toisinaan itsekin samalla tavoin?
On niitä, joiden tuntuu olevan mahdotonta sopeutua elämään yhdessä toisten kanssa. Heillä on jatkuasti moitteita toisia vastaan. He ovat alati tyytymättömiä osaansa, vaikka kaiken järjen nimessä siihen ei näytä olevan mitään syytä. Kun tällainen ammattityytymätön, itsekeskeinen ihminen, joutuu esim. seuramatkalle muiden kanssa, pulputtaa hän jatkuvasti ikävää makua kaikkeen. Hän on kuin Aadamin hirsi, joka on sopimaton yhteiseen taloon. Hän kuvittelee, että koko matka on järjestetty vain hänen oikkujensa toteuttamiseksi.
Yhteisellä elämänmatkallamme tarvitsemme kykyä sovittautua muiden mukaan. "Joka on muita suurempi, on muita pienempi", sanoo Bereshit Rabba**.
Ehkä voimme silti kärsiä keskuudessamme vääriäkin hirsiä, kun muistamme, mitä Vapahtaja kärsi meidän takiamme. Sibyllan ennustuskirjan mukaan Aadamin hirrestä lopulta tehtiin Kristuksen risti. Siksi se soveltui.


Jaakko Haavio

*198:3

**Genesis (tai Bereshit) Rabbah on uskonnollinen teksti juutalaisuuden klassisen ajanjakson ajalta, luultavasti kirjoitettu välillä 300-500 jKr., johon on lisätty joitain myöhempiä lisäyksiä.
92
Raamattupiirit / UUSI ELÄMÄ Taisteluissa
« Uusin viesti kirjoittanut kalamos 04.06.25 - klo:08:19 »
Pakanain apostoli joutuu
selvittämään asioita lain tunteville.

  • Vai ettekö tiedä, veljet
    - minä puhun lain tunteville -
    että laki vallitsee ihmistä,
    niin kauan kuin hän elää?
    Niinpä sitoo laki naidun vaimon
    hänen elossa olevaan mieheensä;

    mutta jos mies kuolee,
    on vaimo irti tästä miehen laista.

    Sentähden hän saa
    avionrikkojan nimen,
    jos miehensä eläessä
    antautuu toiselle miehelle;
    mutta jos mies kuolee,
    on hän vapaa siitä laista,
    niin ettei hän ole avionrikkoja,
    jos menee toiselle miehelle.

    Niin, veljeni,
    teidätkin on kuoletettu laista
    Kristuksen ruumiin kautta,
    tullaksenne toisen omiksi,
    hänen, joka on kuolleista herätetty,
    että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

Laki ei ulkoa käsin
voinut muuttaa ihmistä.
Se vain varjeli ja kasvatti.

Ja laki itse asiassa toi esiin sen,
että synti asuu meissä.

  • Sillä kun olimme lihan vallassa,
    niin synnin himot,
    jotka laki herättää,
    vaikuttivat meidän jäsenissämme,
    niin että me kannoimme
    hedelmää kuolemalle,

    mutta nyt me olemme
    irti laista
    ja kuolleet pois siitä,
    mikä meidät piti vankeina,

    niin että me palvelemme Jumalaa
    Hengen uudessa tilassa
    emmekä kirjaimen vanhassa.

Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema.

Laki holhosi ja varjeli
kuitenkin täystuholta.
Tämä oli lain tehtävä.

Uudessa Liitossa meitä hallitsee
paljon korkeampi laki
kirjoitettuna suoraan
sydämemme lihatauluihin.

Siis mikään Jumalan laki
ei ole paha,
josta meidät pitäisi vapauttaa.

Eikä laista ole kadonnut
ainoakaan piirto.

Mutta Jumalan laki,
joka annettiin Mooseksen kautta,
oli vain varjo täydellisestä laista.

Mooseksen laki kuitenkin
varjeli Israelin.

Ja nyt me olemme valmiit
ottamaan vastaan
ihan uuden aseman
- Jumalan lapseuden, 
jossa meitä ohjaa
Elämän Hengen laki
ja palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa olotilassa.

Jos oli vaikea pala nieltäväksi
Jumalan armo,
niin sitä on myös se,
että lain kirjain ei enää
ole holhoojamme.

Ja niin Paavali taas
ottaa esiin uuden lisäkysymyksen.

  • Mitä siis sanomme?

    Onko laki syntiä?

    Pois se!


Laki ei ole syntiä.

Eikä meitä ole vapautettu laista.
Meidät on vapautettu synnistä.

Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei enää tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen.

Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuo laki
seuraamuksineen
on kohtaava meidät.

Ja itse asiassa jokainen ihminen,
joka ei ole Kristuksessa
on jo hengellisesti kuollut.

Jo ennen Mooseksen lakiakin 
oli jokaisen ihmisen sydämeen
kirjoitettu Jumalan laki,
kuten Paavali totesi
jo kirjeen alkupuolella:

  • Sillä kun pakanat,
    joilla ei lakia ole,
    luonnostansa tekevät,
    mitä laki vaatii,
    niin he,
    vaikka heillä ei lakia ole,
    ovat itse itsellensä laki
    ja osoittavat,
    että lain teot
    ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä

Mutta Israelin kansa,
jonka kautta luvattu
Pelastaja eli Vaimon siemen
oli tuleva maailmaan,
tarvitsi erityisholhoojan
vaellustaan varten.

Ja niin Jumalan ja Israelin välille
solmittiin aivan erityinen liitto.

  • Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
    muuten kuin lain kautta;
    sillä en minä olisi tiennyt himosta,
    ellei laki olisi sanonut:


    "Älä himoitse".


Näin laki varjeli Israelin kansan täystuholta,
jota paholainen on koko ihmiskunnalle
jatkuvasti alusta alkaen tavoitellut.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se,
että laki ei vapauttanut himosta.

Aivan samoinkuin kieltolaki
ei estänyt Aadamia syömästä
kiellettyä hedelmää.

  • Mutta kun synti otti
    käskysanasta aiheen,
    herätti se minussa
    kaikkinaisia himoja;
    sillä ilman lakia
    on synti kuollut.

Jos Jumala ei olisi säätänyt lakia
Israelin kansalle,
olisi se tuhoutunut väistämättä.

Israel palveli jo
täysin rinnoin paholaista
Aaronin tekemän vasikan ympärillä
samaan aikaan,
kun Jumala antoi kiveen kaivertamansa
kymmenen käskyä Moosekselle.

Ilman lakia olisi siis
ihmiskunta tuhoutunut
ja joutunut paholaisen valtaan
täysimääräisesti,
eikä koskaan olisi voinut tulla
luvattua Vaimon siementä maailmaan.

Laki on hyvä ja pyhä.
Mutta antoi synnille maalitaulun.

  • Minä elin ennen ilman lakia;
    mutta kun käskysana tuli,
    niin synti virkosi,
    ja minä kuolin.

    Niin kävi ilmi,
    että käskysana,
    joka oli oleva minulle elämäksi,
    olikin minulle kuolemaksi.

Laki oli lääke,
joka piti Israelin hengissä.
Mutta syntisairautta se ei poistanut.

  • Sillä kun synti otti
    käskysanasta aiheen,
    petti se minut
    ja kuoletti minut käskysanan kautta.

Uskon puutteen vuoksi
Aadam rikkoi käskysanan.
Samoin Israel sille annetun lain.

  • Niin,
    laki on kuitenkin pyhä
    ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

Laki ei siis suinkaan ole syntiä.
Ja nyt on vielä yhden
jatkokysymyksen paikka.

  • Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?

    Pois se!

Jälleen yksi järjetön kysymys.
Ja kuitenkin vaikea vastattava.

Ei tietenkään hyvä ole
tullut minulle kuolemaksi.

Synti on tullut minulle kuolemaksi.
Synti  - ja kuolema perässä -
astuivat minuun,
kun avasin sydämeni oven niille.

Mutta silti laki oli ja on edelleen hyvä.
Ja kiitos lain, minäkin näen sen nyt.

  • Vaan synti,
    että se synniksi nähtäisiin,
    on hyvän kautta
    tuottanut minulle kuoleman,

    että synti tulisi
    ylenmäärin synnilliseksi
    käskysanan kautta.


Eli minä olen paha,
koska olen myynyt itseni
synnin alaisuuteen.

  • Sillä me tiedämme,
    että laki on hengellinen,
    mutta minä olen lihallinen,
    myyty synnin alaisuuteen.

Ja edelleen vaikka synti
ei olekaan valtiaani,
niin minä olen taisteluissa
sen kanssa.

  • Sillä minä en tunne omakseni sitä,
    mitä teen;
    sillä minä en toteuta sitä,
    mitä tahdon,
    vaan mitä minä vihaan,
    sitä minä teen.


Ja tämä ratkaiseekin lopullisesti sen,
että laki on edellen hyvä.

  • Mutta jos minä teen sitä,
    mitä en tahdo,
    niin minä myönnän,
    että laki on hyvä.

    Niin en nyt enää
    tee sitä minä,
    vaan synti,
    joka minussa asuu.


Miksi minä en ole tuo tekijä.
Koska olen kuollut Kristuksessa.

Mutta vaikka minä olen
kuollut synnille,
niin synti asuu minussa edelleen.

Synti ei ole minun hallitsijani,
mutta ei se ole poiskaan lähtenyt.

Ja nyt asetelma on se,
minkä Paavali kirjoittaa
Galatalaisille: 

  • ja minä elän,
    en enää minä,
    vaan Kristus elää minussa

Ja siksi
minä haluan tehdä hyvää.

Mutta tuo hyyryläinen
riippuu minussa kiinni.

  • Sillä minä tiedän,
    ettei minussa,
    se on minun lihassani,
    asu mitään hyvää.
    Tahto minulla kyllä on,
    mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
    sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
    minä en tee,

    vaan sitä pahaa,
    mitä en tahdo,
    minä teen.
    Jos minä siis teen sitä,
    mitä en tahdo,
    niin sen tekijä en enää ole minä,
    vaan synti, joka minussa asuu.

    Niin huomaan siis itsessäni,
    minä, joka tahdon hyvää tehdä,
    sen lain,
    että paha riippuu minussa kiinni;

Synnillä on asumisoikeus meissä.
Mutta tuo hyyryläinen
ei enää ole valtiaamme.
Mutta se asustelee pysyvästi 
kodissamme sen joka sopukassa.

Me törmäämme siihen jatkuvasti.
Minkä tahansa kynnyksen yli
menemme huoneesta toiseen,
niin se on sielläkin.

Ruumiimme on
Pyhän Hengen temppeli,
mutta tuossa temppelissä
asuu myös synti.

Ja tuo hyyryläinen
oikein riipuu minussa kiinni.
Se tarrautunut jokaiseen
ruumiin jäseneen minussa.

Mutta enää se ei ole
mieleni vangitsija.
Se ei enää ole
minun elämäni lähde.

Minussa on tapahtunut mielenmuutos
ja tapahtuu jatkuvasti mielenuudistus.

  • sillä sisällisen ihmiseni puolesta
    minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

    mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
    joka sotii minun mieleni lakia vastaan
    ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
    joka minun jäsenissäni on.

Ja siksi jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa.

Me olemme
kurjia viheliäisiä ihmisiä.
Paavali käyttää adjektiivia

ταλαίπωρος = kärsiväkurja
talaipōros

  • Minä viheliäinen ihminen,
    kuka pelastaa minut
    tästä kuoleman ruumiista?

Jeesus pelastaa meidät
tästä kuoleman ruumiista,
jossa majailee synti.

Mutta niin kauan kuin olemme
tässä ruumiissa,
niin me olemme kärsiviä kurjia
ja sisimpämme
on jatkuva taistelukenttä.

  • Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
    meidän Herramme, kautta!

    Niin minä siis tämmöisenäni
    palvelen mielellä Jumalan lakia,
    mutta lihalla synnin lakia.

Tätäkö se Uusi Elämä
nyt sitten on.
No sitä se nyt on.
Ja vieläkin enemmän.

Sillä emme pelkästään
ole taisteluissa sisäisesti.

Vaan meitä ympäröi
paha maailma,
jossa meillä on ahdistus.


Room 7

Room 2:14-15
Gal 2:20
93
Seuratupa / Vs: Iltahartaus 14.
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 03.06.25 - klo:19:51 »
SV 75   Herra, minä multa maan



1. Herra, minä multa maan,
Vapahtaja, jaloissasi
hädin tuskin ääntä saan
pyytääkseni armoasi.
Liikuttakoon köyhyyteni
sydäntäsi, Jeesukseni.

2. Niin kuin avoin kirja on
elämäni edessäsi.
Tiedät, kuinka kelvoton
olen ollut ystäväsi:
pettänytkin auttajani.
Olen uupumaisillani.

3. Käskyistäsi tietoinen
olin niitä rikkoessa.
Tuska salpaa sydämen
syyllisyyden runnellessa.
Säikyn omaa varjoani,
tuskin tunnen kasvojani.

4. Synnin kierre sitovin
kiristyy jo tiukemmalle.
Valheitteni verkkoihin
jäin ja painun pinnan alle.
Näinkö hukun kaikkineni?
Jeesus, riennä avukseni!

5. Anna aamun sarastaa
minullekin ristin alla.
Armostasi toivon saa
kelvottomat kaikkialla.
Päivittäin suo irti päästä
elämästä itsekkäästä.

6. Hengelläsi vahvista
häilyväistä sydäntäni.
Uskollinen auttaja,
pysy aina vierelläni,
että muita rakastaisin,
armahdettu olla saisin.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
94
Viimeisellä rannalla

 

Mikä on niin arvokasta etten voi siitä luopua

Mikään materia ei ole sitä.Arvokkain on ehkä elämä muistoineen. Sitä en kaipaa sinällään, mutta yhä useammin muistelen. Jotakin kummallistakin on kyllä jäänyt unohduksiin, kuten se että en muista veljeäni kodin ruokapöydässä. Ainoastaan joulupöydästä hänet muistan. Hän olikin paljon ulkoileva poika. Ehkä hän oli enimmäkseen ulkona kaverin tai kavereiden kanssa.Jääpallo oli hänen lajinsa, jopa niin että kaatuilu toi kokemuksen sairaalasta. Tuli vettä polveen. Jalka oli vedossa kun kävin häntä HMLn saraalassa tervehtimässä.

Oltiin veljen kanssa rauhaista sisaruspari, yhtään tappelua en muista olleen

Muisto äiditä on ihana. Kun isämme oli paljon matkatöissä, kodin piiriin kuului oikeastaan aina äiti, ja isä piipahti viikonloppuisin. Se että hän toi tuomisia, oli kivaa.  Äiti ohjasi läksyissä, luki meille iltaisin ja leikitti itse lapsena oppimiaan yksinkertaisa sisäleikkejä meille. Leluja ei ollut, eikä tavittukaan kun oli karamellipapereita ja postikortteja, käpyjä ja pieniä kiviä. Äiti vei minua mukanaan Martta-kerhon toimintaankin.

Ensimmäisen appelsiinin maistoin 1940-luvun lopussa, isän tuliaisena.

Joitakin vuosia myöhemmin hän osti minulle mustan kiiltäväpintaisen käsilaukun. Se oli upeaa, kellään mulla kymmenvuotiaalla ei ollut sellaista

---

Puolison kanssa tehdyt kalastus- ja saarireissut ovat hienoimpia muistojani. Ne loppuivat kun hänen pikkuveljensä 'tunki' tilalleni soutajaksi.Marjareissut männikköön, jossa myös kahviteltiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla olivat hurjan mukavia. Silloin siinä oli vain sorakuoppa jossa näitä tehtiin. Nykyisin siinä vieressä on laavu, kummipoikamme rakentama

Hauskoja olivat kyllä Herättäjäjuhlamatkatkin, vaikka juhlien sisältö on enemmän hengellinen. Se ystäväpiiri johon olen liki kahdenkymmene vuoden aikana tutustunut on osittain vieläkin olemassa. Luonnollista poistumaa on tietenkin.

Körteillä kukki huumori, vaikka oltaisiin ukkossateen läpimäriksi kastelemia ja pieneen karkkivarastoon toistakymmentä ihmistä sulloutuneina, kuten Oulun Raksilassa. Siinä sitten kuiskuteltiin ilot kuten surutkin ystävälle.

Voitin kerran palkintoviikonlopun Paavo Ruotsalainen maille Aholansaareen. Nilsiä olikin uusi paikkakunta kartallani. Saari on pienen laivamatkan päässä Sääskiniemestä johon auto jäi. Koiramme pääsi mukaan Saareen.

Voi sitä elämisen yksinkertaisuutta kaksisataa vuotta sitten ! Kaikki rakennukset puusta ja harmaata väriltään. Paikka on hyvin kaunis. Tupa oli iso, ihmiset pieniä kuten kalusteetkin, vaikka kerrotaan Paavon olleen kookas. Hänestä on vain yksi jäljellejäänyt kuva ja siinä hän näyttää kyttyräiseltä. Ehkä pitkä mies oli vanhemmuuttaan kumaratunut

Minulle Paavo Ruotsalainen on tullut kaikkein läheisemmäksi, ehkä alter egoni on kuitenkin Pietari. Voiko tällainen kuin mie itseään näin suuriin miehiin verratakaan!

No. Jopa tuli paljon tätä josta en luopuisi , mutta ehkä on lähdettävä kuten on tultukin, vain nahkapuku päällä

Ja lopulta tiedän, että Hän on seisova multieni päällä.

 

Riitta-mummi
95
Yleinen keskustelu / Vs: Kuvat puhuvat 4.
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 03.06.25 - klo:11:38 »
Toukokuun maisemia. Kukkia, eläimiä lintuja, täysikuu ja luntakin.

https://yle.fi/a/74-20160234

96
Yleinen keskustelu / Vs: Kotikokki XIII
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 03.06.25 - klo:09:49 »
Kaalipataa tänäänkin, sillä sitä riittää. Otin pakastimesta ja sulatan ja lämmitän.

Laiton isot omenat kahtia, siemenkodat ja karat pois. Voitelin uunivuoan, ripottelin pari dl kauraryynejä pohjalle. Vähän sokeria niille ja ripaus vaniljasokeriakin. Tunniksi uuniin 200 asteeseen. Siinä jälkiruoka kaaliruoalle ja puolukkahillolle.

vaniljajugurttia kastikkeeksi omenille. Tämä riittä meille.
Illaksi puolukkavispipuuroa.

Olen vähentänyt työläistä aterioita.

Huomena tulee ikkunanpesijä. Syömme uusia perunoita, sillejä, munia ja grillikakkaraa. Salaattia tietenkin lisukkeena. Kahvit sitten piirakoiden kera.
97
Raamattupiirit / Vs: Roomalaiskirje
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 03.06.25 - klo:08:54 »
Minun taistelukentällä soditaan oikeudesta asua Palestiinassa.

Sako siellä asua myös Ismaelin heimo, vaiko vaan Egyptin orjuudesta Herran vapauttama  Israel ?

Missä on oikeus tässä taistelussa , onko Jumala puolueellinen ?

98
Seuratupa / Vs: Aamuhartaus 27
« Uusin viesti kirjoittanut Pena 03.06.25 - klo:07:44 »
Kuka? Mistä? Minne? Ihminen voi erehtyä suunnasta. Ihminen voi eksyäkin. Raamatun tuhlaajapoika ei ollut ainoa, joka on joutunut kovin kauas Isän kodista. Mutta aina sopii kysyä tietä. Ehkä löytyy joku, joka ystävällisesti neuvoo. Tosiasia kuitenkin on, että vasta sitten, kun saamme otsaamme uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin antaja ja saaja (Ilm 19:12*) - taivaan kirkkaudessa - lopullisesti pääsemme selville, keitä olemme ja mistä tulimme.

Jaakko Haavio

*Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, hänellä oli päässään monta kruunua, ja häneen oli kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse.
99
Raamattupiirit / UUSI ELÄMÄ Vanhurskaudessa
« Uusin viesti kirjoittanut kalamos 03.06.25 - klo:06:58 »
Paavali on julistamassa kirjeitse
Jumalan Evankeliumia roomalaisille.

Synti ja Sovitus ovat olleet
ihmiselämän peruselementit
siitä asti, kun synti oli tullut
yhden ihmisen kautta maailmaan.

Synti odottaa maailmassa
jokaista syntyvää ihmislasta.

Ensimmäinen tällainen oli Kain.
Paholainen oli vähän ihmeissään,
että tuoko nyt on luvattu vaimon siemen,
joka murskaa paholaisen vallan.

Näin Aadam ja Eeva kuitenkin uskoivat.
Pettymys oli suuri,
kun Kain murskasikin pikkuveljensä.

Ja näin synti pääsi Kainin sisimpään.
Kain ei hallinnut sydämensä ovea,
niinkuin Jumala oli kehottanut
Kainia tekemään.

Ja jokainen vuorollamme
tulemme siihen tilanteeseen,
että päästämme synnin
livahtamaan sisimpäämme.

Mutta hyvä sanoma oli
Jumalan lupaus Vaimon Siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään.
Se toteutui Golgatalla.

Jumala oli solminut jo toisen
liiton Israelin kanssa.

Toki sitä ennen muitakin liittoja
koko ihmiskunnan
ja eläinkunnankin kanssa.

Israel oli mieltänyt ensimmäisen liiton
omalla tavallaan muotomenoiksi.
Sitten tulee profeetta Jesaja,
joka ilmoittaa,
että ulkonainen jumalanpalvelus
on turhaa ilman sisäistä muutosta.

Johannes Kastaja valmisteli kansaa
ottamaan vastaan Messiaansa.

Messias-odotusta oli,
mutta kuitenkaan Israel
ei ottanut Messiastaan vastaan.

Uskonnollinen johto
toimi samalla motiivilla
kuin Kain.

Ylipapit ja kirjanoppineet
eivät kestäneet sitä,
että Jumala katsoo
vähempiarvoisten puoleen.
 
Kainille viimeinen pisara oli se,
että Jumala katsoi pikkuveljen
Aabelin uhrin puoleen,
mutta hylkäsi
Kainin kokoaman ansioluettelon.

Veronkerääjät ja syntiset
ja huorintekijät ottivat vastaan
Jumalan tarjoaman Pelastuksen
ja saivat syntinsä anteeksi.

Heidän kohdallaan alkoi
Uusi Elämä
Jumalan Vanhurskaudessa.

Mutta uskonnollinen johto päätti,
että Jeesus on syyllinen
jumalanpilkkapykälän perusteella.
Syytetty kun sanoi olevansa
Jumalan Poika.

Mutta pian oppimattomat kalastajat
julistivatkin ylösnoussutta Jeesusta.

Fariseusten ankarimman lahkon
huippuoppilas saavutti
lain vanhurskauteen nähden tason,
josta käytettiin ilmaisua 'täydellinen'.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.

Saulus uhkui vihaa
ylösnousseeseen Jeesukseen
uskovia kohtaan,
jotka hänen mielestään
rikkoivat Jumalan lakia,
kun sanoivat Jeesusta Jumalan Pojaksi.

Mennessään ottamaan
kristittyjä kinni ja tuomittavaksi
Jeesus itse kirkkaudessaan
tyrmäsi Sauluksen.

Suuri ja mahtava Saulus
oli kohta vähäinen Paulus.

Mutta Jeesus antoi tämän
Israelin ex-huippujuristin
tehtäväksi välittää
pakanoille armon evankeliumi.

Ja sen Paavali kirjaa
kirjeeseen Roomalaisille.

Ihmiskunnan perusongelma
eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä.

Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.

Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.

Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.

Että Jumala vanhurskauttaa
jumalattoman.

Paavali on siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää
Kristuksessa.

Ensimmäiseksi Paavali
vastasi kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.

Pois se.
Ei tietenkään.
Mitä ihmettä.

Meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.

Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.

Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.

  • Kuinka siis on?

    Saammeko tehdä syntiä,
    koska emme ole lain alla,
    vaan armon alla?

    Pois se!


Vastaus on sama tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.

Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.

  • Ettekö tiedä,
    että kenen palvelijoiksi,
    ketä tottelemaan,
    te antaudutte,

    sen palvelijoita te olette,
    jota te tottelette,

    joko synnin palvelijoita,
    kuolemaksi,
    tahi
    kuuliaisuuden,
    vanhurskaudeksi?

Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.

  • Mutta kiitos Jumalalle,
    että te,
    jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
    nyt olette tulleet
    sydämestänne kuuliaisiksi
    sille opin muodolle,
    jonka johtoon te olette annetut,

    ja että te synnistä vapautettuina
    olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!


Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.

  • Minä puhun ihmisten tavalla
    teidän lihanne heikkouden tähden.

    Sillä niinkuin te
    ennen annoitte jäsenenne
    saastaisuuden ja laittomuuden
    palvelijoiksi laittomuuteen,

    niin
    antakaa nyt jäsenenne
    vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.

  • Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
    niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
    Minkä hedelmän
    te siitä silloin saitte?
    Sen,
    jota te nyt häpeätte.
    Sillä sen loppu on kuolema.

    Mutta nyt,
    kun olette synnistä vapautetut
    ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
    on teidän hedelmänne
    pyhitys,
    ja sen loppu on
    iankaikkinen elämä.

Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.

  • Sillä synnin palkka on kuolema,
    mutta Jumalan armolahja
    on iankaikkinen elämä
    Kristuksessa Jeesuksessa,
    meidän Herrassamme.


Israel oli Joosuan johdolla
päässyt Jumalan lupaamaan maahan
pois Egyptin orjuudesta.

Ja sitten Jeesuksen kaima Joosua
ohjeistaa Jumalan kansaa:

  • "Niin peljätkää nyt Herraa,
    palvelkaa häntä
    nuhteettomasti ja uskollisesti
    ja poistakaa ne jumalat,
    joita teidän isänne palvelivat
    tuolla puolella virran
    ja Egyptissä,
    ja palvelkaa Herraa.

    Mutta jos pidätte
    pahana palvella Herraa,
    niin valitkaa tänä päivänä,
    ketä tahdotte palvella,
    niitäkö jumalia,
    joita teidän isänne palvelivat
    tuolla puolella virran,
    vai amorilaisten jumalia,
    niiden,
    joiden maassa te asutte.

    Mutta minä
    ja minun perheeni palvelemme Herraa."


    Silloin kansa vastasi ja sanoi:

    "Pois se,
    että me hylkäisimme Herran
    ja palvelisimme muita jumalia!

    Sillä Herra on meidän Jumalamme,
    hän,
    joka johdatti meidät
    ja meidän isämme
    pois Egyptin maasta,
    orjuuden pesästä,
    ja joka teki meidän silmiemme edessä
    suuret tunnusteot
    ja aina varjeli meitä sillä tiellä,
    jota me vaelsimme,
    ja kaikkien niiden kansojen keskellä,
    joiden kautta me kuljimme.

    Ja Herra karkoitti
    meidän tieltämme kaikki ne kansat,
    myös amorilaiset,
    jotka asuivat tässä maassa.
    Sentähden me palvelemme Herraa,
    sillä hän on meidän Jumalamme."


Me olemme Kristuksessa.
Ja elämme
Hänen Vanhurskaudessaan.

Mutta tosiasia on,
että me olemme koko
maailisen vaelluksemme ajan
taistelukentällä.

Tai oikeammin minä itse
olen se taistelukenttä.


Room 6:15-23

Joos 24:15-18
100
Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä / Vs: Ristin tiellä
« Uusin viesti kirjoittanut Riitta-mummi 02.06.25 - klo:18:49 »
Tällä tiellä kulkija valitsee matkaseuran mielellään samoja arvoja noudattavista. Silloin on turvallista ja sopuisaa edetä matkalla.

Ajattelen, että voisi kuitenkin olla mielenkiintoisempaa jos kykenisi olla 'eriuskoisten' seurassa, myös muista kirkkokunnista tulevien.

Oletan että jos kulkisimme vaikkapa muslimien seurassa, olisi parempi pidättäytyä aloittamalla heti erottavista seikostamme. Ihmisissä on muutakin mielenkiintoista kuin heidän uskontonsa.

Yhteistä saattaisi olla urheilussa, ruokatavoissa, musiikissa ja ehkä politiikassakin, yleensä.

Meille joilla on lapsen osa Jumalan maailmassa on suotava se muillekin luoduille.

Jumala antaa siihenkin ohjeet:

Raamatun Johannesevankeliumi 10:16 viittaa siihen, että Jeesus on hyvä paimen, joka tuntee omat lampaansa ja ne hänet. Hän kertoo myös, että hänellä on muitakin lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja että myös niitä hän johtaa ja ne kuulevat hänen äänen, jolloin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Joh. 10:16

Meillä on jokaisella kristitylläkin oma yksityinen uskomme, tapamme harjoittaa uskoamme arjessa, elämässä yleensä ja seurakunnassakin.

Kristus meitä yhdistää, ja se riittää !
Sivuja: 1 ... 8 9 [10]