Kyllä olisi erinomainen Jumalan armo, jos saisi vielä toisessa ja kolmannessa ja toivottavasti neljännessäkin polvessa olla Herran opin alla, Hänen johdettavinansa ja että se ristinmerkki, mikä on kasteessa annettu sekä kasvoihin että rintaan, saisi olla pääpylväänä elämän matkalla. Ja muutoinhan onkin aivan mahdotonta! Sillä jokaisessa meissä on perisynnin voima ja valta ja vastaanottokyky ja siemen synnille ja maailman viettelyksille ja sen kumarruksille. Ja kun tämä oma ääretön heikkous ja tekemättömyys omin voimin mitään sellaista vaikuttaa, joka on Herran mielen mukaan, pysyy auki silmäin edessä, niin silloin pitää saada ylhäältä Herran opetusta, minkä verran Hän sitä sitte antaakin Henkensä kautta.
Ja siinä tulee ehdottomasti sellainen Herran opin alla oleva tarvitsemaan ystäviäkin apunansa.

Juho Malkamäki

Minkälaisessa maastossa noita keltavalmuskoja kasvaa ?

Keltavalmuskoja on kai useampi laji, ja kasvavat sen mukaan erilaisissa paikoissa. Sammalpeitteisessä suppiskuusikossa ei ole. Omani olen löytänyt kuivasta harjumaastosta, jossa sorakerroksen päällä on vain vähän mitään eloperäistä ainesta. Koivua, mäntyä ja haapaa kasvaa ympärillä, muutama pihlaja siellä täällä. Toisaalla on ollut heinikkopohjaisessa haavikossa.

Luontoportti kertoo lisää: https://luontoportti.com/t/3329/kangaskeltavalmuska

Ehkä ne haavikosta löytämäni ovat sitten olleet lehtokeltavalmuskoita, ja enin pakastimeni sisältö kangaskeltavalmuskaa. Kai niistä nyt pitäisi vain luopua. Pöh, iso duuni oli niiden siivoamisessa.

Tykkään sienestää, mutta lähinnä siis löytää sieniä. Miksei niihin voi suhtautua kuin lintuihin? Enhän minä lintuja kerää mukaani, vaan tyydyn bongaamaan. Miksei sienten kanssa voisi tehdä samoin? Tai no ehkä herkku- ja ruskotatit, jauhosienet ja mustarouskut voisin ottaa mukaan, mutta muut jättää niille sijoilleen. Niin joo ja jos ukonsieniä löytyy niin mukaan, mukaan.

Kyllä tekemiset ovat itsessään erilaiset; mutta jos meidän sydämemme asema on kaikissa sama, niin kaikilla on samanlainen arvo, ja Jumala loistaa meille alhaisimmassakin toimessamme aivan niin kuin kaikkein pyhimmässäkin.

Se, joka sisäisesti on niin kuin hänen pitääkin olla, on paikallaan kaikissa paikoissa ja kaikkien ihmisten mielestä oikeassa.

Sielu on se voima, joka, elimien avulla sisäisen yhteytensä kautta ruumiin kanssa, johtaa elämän.


Mestari Eckhart

Torsti Lehtinen. Muistokirjoitus HS ssa:

https://www.hs.fi/muistot/art-2000009862179.html

Piti lopettaa sienestys, mutta en malttanut olla hakematta koivunkantosieniä, jotka muutama päivä sitten bongasin, kun ei ollut mitään astiaa matkassa. Olivat vähän siitä vielä kasvaneet. Hyvää keittoa niistä ainakin saa.

Keltavalmuskat ovat muuttuneet epäilyttäviksi, jolleivät peräti myrkyllisiksi, ja pitäisi päättää, mitä noille pakastimessani oleville teen. Ihan maukkaita kyllä olisivat, olen syönyt niistä tehtyä kastiketta jo vuosia sitten enkä saanut mitään oireita ja elossa olen. No mutta ei tarvitse enää kerätä jos ja kun näen. Tiedän kyllä paikan tässä lähellä, kävelymatkan päässä.

Mustarouskuja otan jos tulee vastaan (vaikka ovatkin karsino- ja mutageenisia), ja herkku- ja ruskotatit ja ukonsienet.