Luku tuntuu varsin tiiviiltä paketilta. Paljon asiaa, paljon vieraalta tuntuvaa asiaa.
"Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa."
Väitän, että nykyajan seurakunnassa ei juurikaan tavoitella rakkautta, eikä profetoimisen lahjaa.
Ennemminkin uskotaan omaan rakkaudellisuuteen ja tuo profetoimisen lahjan olemassa olo lienee monin paikoin unohtunut.
Jakeessa 2 kerrotaan, että kielillä puhuja puhuu salaisuuksia hengessä.
Tämäkin on meille niin vieras asia, kuin olla voi. Vai ajatteleeko joku puhuvansa salaisuuksia kielillä?
Meillä ei ole myöskään mitään käsitystä siitä, että kuinka kielillä puhuja rakentaa itseään, tai edes siitä, että kielillä puhuva jollain salatulla tavalla rakentaa itseään. Paavali kuitenkin sanoo, että kielillä puhuiva rakentaa itseään.
"Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan;"
Nykyään soisimme asioiden olevan juuri päinvastoin, kuin Paavali tässä soisi.
"ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja"
Kolme ensimmäistä ovat jo unohtuneet, neljättä olemme nykyään unohtamassa.
"jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun"
Väitän, että tämä kyllä on arkipäivää nykyään.
"Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti."
Väitän, että tätä ei juuri missään tapahdu Paavalin tarkoittamalla tavalla. Vai tietääkö joku, missä tällaista tehdään?
"Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää."
Ensin pitäisi puhua kielillä, ennen kuin voisi tätä ruveta rukoilemaan.
"Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni."
Me korkeintaan rukoilemme ymmärryksellämme.
"Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan"
Mitä tähän voisi sanoa?
"Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minä olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra"."
Tämä voitaneen paljolti soveltaa myös siihen suuren suureen nykyajan ihmisryhmään, joka uskoo olevansa seurakunta.
"jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. "
En ole koskaan ollut todistamassa tällaista tapausta.
Oletko sinä?
"Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta."
Pitäisikö seurakunnaksi itsensä uskovan ryhtyä elämään tämän mukaan?
Luulen, että ei juuri nyt pidä. Ensin pitäisi herätä.