Muisti ja muistaminen ovat jännittäviä siinä kuinka asiat välillä katoavat, välillä taas nousevat esiin muistin kätköistä.
Sehän tiedetään että aivojen kapasiteetti on rajallinen . Jos sen muisti-osioon ahtaa paljon ja jatkuvasti, osa unohtuu. Mutta ei lopullisesti, olen huomannut.
Huomena on kulunut tasan vuosi siitä kun rekisteröidyin IS n Älypäähän. Aluksi oli vaikeaa keskittymisessä, mutta luontaisella sisukkuudella jatkoin , jatkoin ja jatkoin.
Aloin hoksata muutamia niksejäkin, mutta parasta oli kun kysyttyjen asioiden yhteydessä alkoi muistista putkahdella niiden sanojen suhteen jotain omasta elämästäni.
Esimerkki: Kysymys: Kuka maastamme edusti Margaret Tacherin hautajaisiaa ? Oikea vastaus ( jota en ensin muistanut ) on Alexander Stubb. Josta muistinkin että Stupp valittiin KOK n puheenjohtajaksi 2014 Lahdessa Sibeliustalossa.
Toinen kysymys: Kuka avasi Lontoon olympialaiset 2012 ? Muistin heti että kuningatas Elisabet II avasi. Mutta onko totta se mitä nähtiin tv:ssä, että hän hyppäsi kentälle helikopteristalaskuvarolla. Ja James Bond eli Daniel Graig tähän jotenkin liittyi.
Olin jo hiljakkoin päättänyt lopettaa koko muistipelin, mutta kun samaan aikaan ajattelin että lähdemme tästä mukavasta asunnosta helpommille päiville, eli palvelu-asuntoon, aloin tuntea kovia vierotusoireita. Ahdistuin ja tulin ihan fyysisesti sairaaksi.
Kun peruin molemmat päätökseni alkoi elämä tas maistua.
Netflixin lopetin, mutta Älypään, Pinterestin,ja äänikirjat pidän . Toivottavasti näkö kestää, ja myös istumalihakset ja jalat, jotka tahtovat turvota pitkistä istunnoista.
Koetan rytmittää harrastukseni max. 1 h jaksoihin, ja mielummin vieläkin lyhyempiin .
Nyt kuuntelen Raija Orasen fiktioita Gustav Mannerheimista ja Hjalmar Linderistä, nimeltä Metsästäjän sydän.
Historia on Älypäässäkin eräs lemppareista, mutta aika vaikea osio. Samoin kirjallisuus ja Klassinen musiikki.
