Teodikea tutkittavana

[Leena]

Sitä ajattelen nyt Paavalin tarkoittaneen tällä:  Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Ei täällä kaikki tapahdu Jumalan tahdosta eikä läheskään kaikki mitä teemme itse. Mutta Hän pitää siinä kaikessa meitä käsissään, ja siinä on kaikesta kärsimyksestä huolimatta läsnä kaikkivaltius ja hyvyys.

Siten läsnä on ylösnousemus ja elämä samalla, kuin Getsemane, luopuminen ja kuolema.

Se on ilman muuta tutuista sanoista huolimatta myös puettavissa sellaiseen ilmaisuun ja yhdistettävissä ihmisen kasvuun ja ehkä lopulliseen ihmisenä elämisen arvostamiseen
että on täydellisen käsitettävää tämän päivän ihmiselle.

Docens  halusi kirjoittaa "tämänpuolisesta" tulkinnasta muttei sitten ennättänyt.

Seitsemisen vuotta minä olen tuuminut mitä hän mahtoi suunnitella jatkoksi. Leena kirjoittaa!   

[Riitta-mummi]

Luettuani, ja vielä hiukan ' märehdittyäni,  tuota linkittämääni pro gradua, annan sen yhtäläisten kokemus- ihmeiden nyt sulaa rauhassa. Pää tyhjeni, sydän täyttyi. Jotain suurta ja suloista olen saanut runsaan vuoden aikana. Pohjustusta Herra on tehnyt koko ikäni, en ollut ymmärtänyt.
Viime vuoden pääsiäisetä tämän vuotiseen paljon on täytetty, kokonaisuus hahmottuu, oma tehtäväni seurakunnassa on saanut jatkumoa.
Itsessäni olen vajaa ja syntinen, mutta Herran valo näyttää tietä. Mitä edessä päin on, en tiedä vielä, mutta odotan.  Tapahtukoon Sinun tahtosi.

[Riitta-mummi]

Mielenkiintoinen oli Avilan Teresan ymmärrys kun hän puhuu ihmisen muuttumisesta tietyllä tavoin ' ei miehenksi eikä naiseksi '  kun hän pääsee yhdentymään Jumalaan.

Saikkosen tutkielmassa se on moneen kertaan sanottu. Hämmästyin löydöstäni, olenhan kirjoittanutkin omista miesmäisistä ilmentymistäni, kuten tietystä voimasta ja rohkeudesta jotka ovat melko poikkeavia muuten maallisesta olemuksestani.

En kuitenkaan ole homo- tai lesbo-seksuaali, kaikkea muuta. Olin kuten Teresakin turhamainen, pinnallisiin kuvioihin ihastunut, mutta sekin on muuttunut koruttomuudeksi ja yksinkertaisista asioista  nauttivuudeksi.

Nyt ymmärrän täyden muutoksen suhteessa erilaisuuksiin ihmisissä. Entinen uskovainen
minussa otti mallia ' opettajistaan'. Hyväksyi  h e i d ä n  ajatusmaailmansa, lainlukunsa ja tuomionsa.

En ymmärtänyt miksi tapahtui muutos kun löysin itseni körttiläisyyden parissa.
Nyt omat ajatukseni ovat rakkaudelliset, voivat olla joskus  voimakkaan vastenmielisetkin
kun koen väärää hengellisyyttä. Näin toimii Jumala ihmisessä kun Hänelle annetaan tila puhdistetussa sielussa.

Kun lasken Teresan kirjoituksista pois katolisen kirkon luostari- ja rippi-isä käytännöt ilmentymineen, on lähes kaikki hyväksyttävää ja oikeaa. Vuosisatakin vaikuttaa, mutta muuten Teresan ajatukset 500 vuotta sitten ovat ikuiset.

Näin kohdallani. Kokonaisuus alkaa hahmottua.

[Pena]

Kun on 'ei mies eikä nainen', on varmaankin ihminen. Yhtä hyvin voisi kai sanoa, että on 'mies ja nainen'. Minusta on tärkeä pohtia, mitä tarkoittaa se, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen 'mieheksi ja naiseksi', ei siis 'joko mieheksi tai naiseksi'.

Onko yhteys Jumalaan omiaan rakentamaan yhteyttä itseen, ihmisyyden eri puolien välille? Uskoisin näin olevan. Pettyminen Jumalan kaikkivoipaan hyvyyteen uhkaa näin ajatellen myös ihmisen omaa eheyttä. Voi se näinkin olla. Elämä ei ole minulle ollut näin kova koulu, mutta joillekin on. Ehkä olen päässyt joissakin asioissa helpolla siksi, ettei muinusta olisi koviin paikkoihin ollutkaan.

[Viisveisaaja]

Nyt kun pääsiäinenkin kaikkine kauhufaktoineen on ohi, niin tohon penan ristin ottamiseen tai sen kokoon, niin itte oon useasti valinnut ottaa sen kevyemmän ristin, vaikka oisin voinut esimerkiksi töissä useasti ottaa raskaamman ja enempi vastuuta yms.

Ristinkantajista Löytty on tehnyt jonkun laulun,,muistaako kukaan?

[Riitta-mummi]

Ristin kantaminen on Jumalan koulutusta. Ei se ole pahaksi , jälkeenpäin sen vasta ymmärtää.
Pahempaa on jos Jumalan vastustaja, Saatana, saa houkuteltua meitä sen pois heittämiseen.

Eikö teodikea tutkikin pahan olemusta.  Sen erottaminen on välillä vaikeaa, niin ovelasti se osaa houkutella, tai kauhuillaan peloitella. Aina ei ole kysymys omista virheistä tai sairauksista, vaan taistelusta sielujemme puolesta.

[vn]

Nyt kun pääsiäinenkin kaikkine kauhufaktoineen on ohi, niin tohon penan ristin ottamiseen tai sen kokoon, niin itte oon useasti valinnut ottaa sen kevyemmän ristin, vaikka oisin voinut esimerkiksi töissä useasti ottaa raskaamman ja enempi vastuuta yms.

Ristinkantajista Löytty on tehnyt jonkun laulun,,muistaako kukaan?

Muistanpa hyvinkin tuon hienon laulun. Nuottivihkonen kotimökillä jemmassa, taisi olla
juuri tuon niminen sekin.

[vn]

https://www.youtube.com/watch?v=pFb9o-2WmdU

Jep, tässäpä tämä Ristinkantajat....heh...melkeinpä osaan tämän itsekin...

[Viisveisaaja]

 
Oii kiitos

[Leena]

Ristin kantaminen on Jumalan koulutusta. Ei se ole pahaksi , jälkeenpäin sen vasta ymmärtää.
Pahempaa on jos Jumalan vastustaja, Saatana, saa houkuteltua meitä sen pois heittämiseen.

Eikö teodikea tutkikin pahan olemusta.  Sen erottaminen on välillä vaikeaa, niin ovelasti se osaa houkutella, tai kauhuillaan peloitella. Aina ei ole kysymys omista virheistä tai sairauksista, vaan taistelusta sielujemme puolesta.

Teodikea ei tutki pahan olemusta eikä pahuutta.

Teodikeaksi nimitetään sitä ihmisen kysymystä:  Jos Jumala kerran on kaikkivaltias ja hyvä, miksei hän poista pahuutta maailmasta? 

Olen sen kyllä tänne kirjoittanut, olisiko alkuun.

[Leena]

Tarkennettakoon, että tahdoin oikeastaan jatkaa tutkittuani erilaisia jumalakäsityksiä. Pohjana oli Matti Hyrckin väitöskirja "Mielen kuvat Jumalasta".

Väitöskirjahan on ainoastaan tutkijakoulutuksen opinnäytetyö. Sillä osoitetaan, että on saanut opastusta ainakin yhden tieteellisen menetelmän käyttöön, ja usein saadaan jonkinlaisia tuloksiakin. Väitöskirjalla on aina rajoituksensa, koska se ei ole sen kummoisempi. Hyrckiä piti omaan tutkielmaankin hieman täydennellä. Kokosin Erik H. Eriksonilta ja Joyce McDougallilta jotain hyvin perusjuttua, ja sain siitä sen asteikkoni vähän paremmin pelittämään.

Siitä puuttuu vielä Fowlerilta löytynyt ihmiselle ominainen mielen dynaamisuus eli joustavuus, joskus taannutaan ja toisinaan sitten taas edetään. 

Muita uskon kehitykseen yms asiaan liittyvää on tutkittu mutta esimerkiksi Fowler oli minun tutkielmaani varten liian monitahoinen ja hieman sotkuinen, enkä kyllä tekisi ihan omia mittareita vielä.

Kun tutkimusaineistona oli jumalakäsityksen kypsyys ja pysyvyys Docensin runoissa, ja kun niissä näyttäytyi se kypsin ja koko ajan vielä kuin parempaan pystyvänä, vaikka runot kirjoitettiin keskellä kärsimystä, kävi siten, että kiinnostuin saman tien jumalakäsityksen suhteesta tuohon teodikean ongelmaksikin nimitettyyn aiheeseen. Kun Docensia se hyvin vähän jaksaa kiinnostaa.

Sitten tietty kiinnosti katsella, mitä toiset tutkijat ovat selvitelleet ihmisen uskon kehityksestä.

Kyllä sitä tutkia voi ja saa tutkia, ja on uurastettu lujastikin. Se merkitsee, oikein alkeviivauksen kera, ihan toista, kuin että tutkisi Jumalaa, tai hyvää, tai pahaa.

Sitä ainoastaan kuinka ihminen tuntee ja kokee ja ajattelee. 

[vn]

Teodikea ei tutki pahan olemusta eikä pahuutta.

Teodikeaksi nimitetään sitä ihmisen kysymystä:  Jos Jumala kerran on kaikkivaltias ja hyvä, miksei hän poista pahuutta maailmasta? 

Olen sen kyllä tänne kirjoittanut, olisiko alkuun.

Kiitos Leena tästä. Mulle ainakin selvensi koko termin merkityksen.
En ole jaksanut aiheeseen paneutua. Silloin tällöin täällä vaan tullut esille mielenkiintoisia
kommentteja ja keskusteluja.

Miksi Jumala sallii kaikkea pahaa tapahtuvan maailmassa...on kyllä varsin yleinen
keskustelun aihe palstoilla.
Olen taipuvainen ajattelemaan vaan niin että Jumala sallii syntiselle ihmiselle valinnan ja
toiminnan mahdollisuuden.
Jumala on myös antanut pelastuksen mahdollisuuden.

[Leena]

Kiitos Leena tästä. Mulle ainakin selvensi koko termin merkityksen.
En ole jaksanut aiheeseen paneutua. Silloin tällöin täällä vaan tullut esille mielenkiintoisia
kommentteja ja keskusteluja.

Miksi Jumala sallii kaikkea pahaa tapahtuvan maailmassa...on kyllä varsin yleinen
keskustelun aihe palstoilla.
Olen taipuvainen ajattelemaan vaan niin että Jumala sallii syntiselle ihmiselle valinnan ja
toiminnan mahdollisuuden.
Jumala on myös antanut pelastuksen mahdollisuuden.

Niin. Muuan sivujuonne tietty lieneekin, kuinka Jumala estääkään? Suurin osa on ihmisen aiheuttamaa. Koska me emme ole robotteja, koska me niin helposti eri motiivein olemme valmiita pahaan emmekä hyvään, kostoon emmekä anteeksiantoon, ahneuteen emmekä kohtuullisuuteen, pitkämielisyyteen vihassa emme rakkaudessa... 

Olen useasti kirjoittanut tänne, etten tiedä kumpi aamulla katsoo peilistä, natsi vai natsin uhri.

Uhriksi joutuminen, olipa syynä sitten sairaus, luonnonkatastrofi, rohkeus vastustaa väärämielisyyttä tai kansanmurhaa, välinpitämättömyyttä, onnettomuutta, johtaa kärsimykseen. Kärsimys puolestaan herättää  kysymyksiä,   miksi Jumala ei estänyt tätä. Tai miksi minulle piti tapahtua.. Minun lapselleni, isälleni, puolisolleni? 

Onko sillä jokin korrelaatio jumalakäsityksen kypsyyteen? Vaikka?

Moni otti kantaa hätäisemmin kuin oikeastaan halusin,    mutten tahtonut sanoa että odottakaas nyt vähän, en minä vuodattele mitään yksityiskärsimystarinaa tänne. Ja täytyy antaa kommentoida!  Ei se poukkoilu voi hajottaa ajatusta, tai sitten täytyy kirjoittaa ihan omaa blogia. Oli parempikin, että sain katsottua pysyykö ajatus koossa näin.  Ja keskenhän tämä on. 

sain mukavan taukopaikan Paavalin sanoista, joita en oikeastaan ole ennen ihan ymmärtänyt.

Mutta toivon voivani liittää uskonkehityksen ihmisen mielen kehitykseen kehittämättä uusia teorioita ---- ja siten että juuri kun ihminen törmää tuohon " miksi" - kysymykseen,,näen todella siinä olevan kohdan jonka kuulolla kenties olisi mahdollista auttaa tervehtymään muutenkin. "Terve mieli, terve usko" on erään kirjan nimi. Kävisikö näinkin:  Tervehtynyt usko, terve mieli? En tiedä!

Suurin kysymys kuitenkin koskee tuota, missä ihminen "ei enää näe omiaan, vaan Jumalan kärsimykset maailmassa". 

[Leena]

Onko yhteys Jumalaan omiaan rakentamaan yhteyttä itseen, ihmisyyden eri puolien välille? Uskoisin näin olevan. Pettyminen Jumalan kaikkivoipaan hyvyyteen uhkaa näin ajatellen myös ihmisen omaa eheyttä. Voi se näinkin olla.

Sepä juuri on eräs kysymyksistäni. Oikeastaan työhypoteesi. Mutta taustalla saattaa olla myös maaperä joka on ravinnut uskoa ja edesauttanut sen kehitystä, tarjonnut tietoa ja tukenut terveellä tavalla luottamusta sillä "elämä on vaikeaa aivan kaikille ja aivan alusta alkaen" (Winnicott).

Siten johtopäätös saattaisi olla, että tällä elämänalueella lapsen jättäminen vaille kaikkea opastusta merkitsisi suoranaista riistoa. Tai niin, myös yhtäläisesti vanhemmat joiden usko on jäänyt kypsymättömäksi mutta jotka pitävät omaa tapaansa ainoana oikeana (ominaisesti, muuten) edellyttävät lastensa omaksuvan yksi yhteen ne heidän juttunsa.

Itselleni sopi sellainen tarjollapito. Ilman aamuhartautta koulupäivä lähti nurinpäin käyntiin, siksi ysin aamut olivat huonoja minulle. Aika pienenä mutta lukutaitoisena  sain hyvin toimitetun Lastenraamatun. Sain käydä kirkossa kun kerran tahdoin. Ja meillä siteerattiin Vuorisaarnaa.    olen vakavissani. Vasta aikuisena tajusin kuinka iso juttu oli ettei seuraavana aamuna eilistä enää ollut. Ei ollut tarpeen edes olla huolissaan siitä että joku alkaisi hutkia menneillä rötöstelyillä.

[Pena]

Olen useasti kirjoittanut tänne, etten tiedä kumpi aamulla katsoo peilistä, natsi vai natsin uhri.

Natsi ei voi olla yksin. Kansallisuuskiihko on yksi tyhmyyden tapa tiivistyä joukossa. Uhrit ovat yksin. Kun uhrit löytävät tarpeeksi kaltaisiaan, syntyy tukiryhmiä ja vastarintaliikkeitä. Se onkin iso kysymys, miten vapautusrintama välttyy muodostumasta sortavaksi valtakoneistoksi, kun se on saavuttanut tavoitteensa.