Voima

[Riitta-mummi]

Myönnän, että omat havaintoni pohjautuvat iltalehtien ja yleisönosastoiden kirjoitteluun. Lisäksi olen kuullut kaupan kassajonossa ja sairaalan ja terveyskeskuksen ajanvarausjonoissa haistatteluun ja v...tukseen. Olen lukenut kuinka potilaat hakkaavat hoitajia sairaalassa, potkivat ja jopa tappavat nakkijonossa.
Tämä, vaikkakin mutu-tietoa enimmäkseen, on mielestäni lisääntymässä. Kuten yleinen ahdituminen ja masentuminen.

Voihan olla, että suomalaiset ovat vihdoin oppineet avoimesti ilmaisemaan sisimmät tuntemuksensa.

Kiitän etukäteen, mt, jos taas jaksat tutkia tilastot ja tutkimukset. Me jotka elämme vaistojemme varassa, emme ole kykeneviä tieteeseen.

Sisarellisesti, Riitta-mummi

[vn]

Vähän samanlainen mutu-tuntuma on kuin Riitallakin.
Kai tällaisen ajattelun heikkous on siinä että ei nähdä ihmisen kaikkivoipaisuutta,
ei nähdä tieteen ja järjen saavutuksia, ollaan sitä mieltä että syntisyys ja pahuus on
yhä vaan olemassa, kuvitellaan että tunteilla on joku merkitys.
Ja kumminkin ollaan niin heikkoja ettei pystytä kyselijöille järjen päätelmillä ja kiistattomilla
tosiasioilla osoittamaan vaikkapa Jumalan olemassaoloa siten että kyselijä tyytyy ja kokee
ahaa-elämyksen ja pelastuksen.

[PekkaV]

   Vanhukset kokevat itsensä syystä avuttomiksi. Satunnainen fyysinen väkivalta kohdistuu heikoimpiin. Sensijaan järjestäytynyt valtiollinen voimankäyttö on enemmän vanhuksien kontrollissa. Siinä uhoava nuoriso pistetään tykinruuaksi ja miinanpolkijoiksi. Nuorisossa on toivo.

[Riitta-mummi]

Nuorena sitä olin voimissani. Homma sujui ja jaksoin nauttia tekemisen meiningistä.
Monessa olin mukana. Uteliaisuus riitti liki mahdottomiin. Perhe jäi sivurooliin roolittaessani itseni. Usein kun lähdin rientoihin, he jäivät lettuja paistamaan. 

Kun lapset olivat maailmalla aikaa oli vielä enempään. Kuinka jaksoinkaan, ihmettelen nykyään.

Sairaudetkaan eivät kovasti heikentäneet. Vasta reilusti yli kuuskymppisenä aloin huomata muutosta jaksamisessani.Niihin aikoihin löytyi yhteys tälle foorumille. Hiljalleen löytyi uudenlaista voimaannuttavaa ei-fyysistä tekemistä. Kirjoittelu avasi uuden alueen. Se korvasi enemmän mitä olin ikääntyessä menettänyt jalkojen ja käsien väsyessä.

Aikansa se kesti. Nyt olen tyhjentymässä, se tuntuu voimattomana tyyneytenä. Pirskahtelevan ilon aikakin taitaa olla jo takana.
Elämä jatkuu rauhallisesti tyytymällä siihen mitä saan. Itse en ehkä enää voi paljonkaan antaa.
Niin kuin päiväss, niin on voimas aina...

Kun olin nuori kuljin missä tahdoin, nyt on vyötteet annettu ja kuljen niiden salliman mukaan .
Jumala seuraa kulkuani.

[vn]

Oletpa tässä jälleen hienosti ja tutun tuntuisesti asioista kertonut. 

On kovasti sen kaltaista asiaa että tekee mieli muistella, pohtia.
Minunkin voimani esiintyi kuntoliikuntaharrastuksen vähenemisen jälkeen muuna menemisenä
ja touhuna. Olin valmis lähtemään kaikenlaiseen...tuntui hyvältä kun joku hoksasi kysyä..
Ei paljon naurata enää kun se tapahtui perheen ja lasten kustannuksella...
Kai tästä rangaistuksena lapsen lapset on nyt sitten kaukana maan äärissä...
Pikkasen on nurjat ajatukset välillä...

Nykyisin kai voima elämässäni esiintyy tyyneytenä, rauhallisuutena, levollisuutena,
kiitollisuutena. Usein nämä tietysti horjuu monista syistä, ulkoa tulevista, itsestäni nousevista.
Ajattelen paljon luopumista, miten pystyn sellaisen ottamaan vastaan.
Luopumistakin on monenlaista, pakollista ja vapaaehtoista, vastenmielistä ja mieluista.
Tommy Hellstenin kirja: Saat sen mistä luovut, voisi olla syytä kerrata.
Uskon myös vielä tällä iälläkin siihen että luopuminen avaa uusia mahdollisuuksia.
Olen ajatellut...jospa alkanut kevät olisi kohdallani pitkästä aikaa "Elämän Kevät"....
jospa ensi kesänä mato-ongelle...savustuspönttö on valmiina.

[Pena]

Olin valmis lähtemään kaikenlaiseen...tuntui hyvältä kun joku hoksasi kysyä..
Ei paljon naurata enää kun se tapahtui perheen ja lasten kustannuksella...
Kai tästä rangaistuksena lapsen lapset on nyt sitten kaukana maan äärissä...
Pikkasen on nurjat ajatukset välillä...

'Maan ääristä' kotoisin olevana en aivan ymmärrä tuollaista. Lapset ja lapsenlapset asuttavat tätä palloamme siellä, mihin elämä vie. Sitä ei tarvitse pitää meille suunnattuna palkintona tai rangaistuksena, ovatko he naapuripihassa vai tuhansien kilometrien päässä. Yhteyttä voi sitä paitsi nykyisin pitää näiden vempaimien välityksellä melkein mihin tahansa. Se vasta olisi nurjaa, jos lapset asuisivat säleaidan takana, mutta eivät olisi puheväleissä!

[vn]

Totta puhut veliseni, kyllä yhteys tosiaan on muusta kiinni kun maantieteellisestä
välimatkasta.