Arviointia ja aprikointia

[Riitta-mummi]

Vaan ei kuitenkaan aplikointia. Sehän on tietääkseni eräs laji käsityötaidetta, ja siihen en ole koskaan kyennyt.  Onneksi pula-aikana kasvaneelle kaikki ruoka maittoi.  Silloin ei ollut lajia mikä ei olisi kelvannut. Eikäpä ole juuri nykyisinkään.

Mutta arviointi, asioiden puolten tarkastelu, ja erittäinkin arvostelu on ehkä synnynnäinen olemukseni.
Jo pikku tyttösenä tiesin mikä väri on kaunis ja mikä ruma. En pitänyt sinisestä enkä punaisesta enkä varsinkaan sinipunaisesta. Vihreä ja ruskea ja valkoinen olivat kauniita ja musta pelottavan juhlava, hautajaisväri.

Jo sanat   a r v o,  arvottaminen, arvostelu arviointi  kalskahtavat minusta jotenkin ylpeiltä, neuvovilta. Jos miehen nimi on Arvo on hyvä jos mies on nimensä mukainen.
Olen tämän ominaisuuteni kanssa kuin synnintunnossa. Tällainen  e i  saisi olla.  Ja kuitenkin ollaan, aika monikin, ainakin salaa.
Minä en pidä salaamisesta, enkä siis salaile. Se on ollut eräs elämäni koetinkivi ja varjo.
Olen siis kriittinen. Tunnustan. Meiltä se luontuu, minulta ja tyttäriltä. Toinen tekee kritiikkejä ammatikseen.
Kritiikki voi olla myös myönteistä ja eteenpäinvievää. Kiitoskrittiikä on mukava antaa, mutta kun pitäisi sanoa huomautuksia onkin vaikeaa.
Pankissa meitä koulutettiin postiivisen kritiikin taitamiseen, etenkin johtajille.   Heidän ' laariinsa'  satoi kuulema liian harvoin.

Siis .  Kaikki kiittäminen ei ole mielistelyä, kuten arvostelu haukkumista.

[Pena]

Kreikan vanhoissa taruissa on veljespari, Prometheus ja Epimetheus. Etuliitteet 'pro' ja 'epi' voi suomentaa 'etukäteen' ja 'jälkikäteen'. 'Metheus' on arviointia ja aprikointia. Tuskin kannattaa kannattaa kuluttaa voimia sen pohtimiseen, kumpi on arvokkaampaa, viisas suunnittelu vai tulosten asiallinen tarkastelu. Molempia tarvitaan. Toinen tukee toista. Menneisyyden tunteminen auttaa tulevan ennakoimisessa. Syiden lisäksi on tutkittava huolellisesti tavoitteita.

[Riitta-mummi]

Veljesparista oli tietyllä tavalla kysymys myös  Herännäisyyden alkuaikojen pappien keskeisistä sielunhoidollisista symbiooseista.

Yksin ei tarvinnut olla, puhumattakaan suurista seuratilanteista jossa syntyi yhteinen ' peittävä'  kokeminen.  Näin jäätiin muodostuneen, huippuja ja laaksoja leikkaavan yhteisöllisyyden massaan.

Yksilölliset huolet jaettiin kahdenkesken, mikä on edelleen mitä parhain keino hoitaa ja hoidatuttaa sieluaan. Jokaiselle on hyvä olla joku kaltainen, silloin yhteydestä muodostuu syvin.

Tämän kaltaisia arviointeja syntyi luettuani taas pätkän Juha Siltalaa.  Onhan hänen tekstinsä sellaisella tasolla jota ei oppimaton heti lue kuin '  vettä vaan'.
Merkillisesti sieltä silti tiettyjä vaikutelmia sekä yksilöistä, että yhteisöstä aukeaa.

Nykykörtit ovat, sen kokemuksen perusteella minkä olen tällä foorumilla saanut ja tavatessa sen yhä vahvistuttua, sallivampia olla ilman symbiottista suhdettakin, yksilöinä .  Puoletoistasadan vuoden takuiset, liikkeen alkuajat edellyttivät suurempaa homogeenisuutta. 
Tuntuu että yhden ihmisen Jumalasuhteella ei ollutkaan sitä persoollaista ilmettä kuin nykyään ymmärretään aina olevan.

Ehkä ne ihmiset jotka puhuvat menneiden körttiaikojen puolesta vastustavat juuri tätä yhden ihmisen ääntä.

[Riitta-mummi]

Korjaus edelliseen:   Homogeenisuutta  p.o.  heterogeenisyyttä.   

[Riitta-mummi]

Korjauksen korjaus.  Jos homogeenisyys tarkoittaa yhdenmukaisuutta, niin silloin se oli sittenkin oikea sana.

p.s. minun on turhaa yrittää koristella tekstiäni sivistyssanoin.   

[Riitta-mummi]

En osaa arvioida kuuluuko itsetuntemus, siihen pyrkiminen, myös tähän genreen.

Arvostella itseään, koettaa arvioida mikä on oikein ja Jumalan tahdon mukaista omalla kohdalla, usein kohtaan lukemisissani tämän;  Tunne itsesi !

Suomalainen itsetunto on ymmärtääkseni huono, ainakin vain piilo-hyvä.  Onhan luterilaista olla vaatimaton. Oikein onkin jos ymmärtää etteivät taidot ja tuotokset, jos niitä kenellä on, ole ' omasta päästä', vaan Jumalasta.

On opetettu, että siinä määrin kun tuntee itsensä oikein, tuntee Jumalan .

Ovatko siis itsetuntemuksen ammattilaiset, papit ja alan lääkärit  lähempänä Jumalaa kuin me tavikset jotka vasta olemme oppimassa tätä taitoa.

Onko itsetuntemuksella mitään tekemistä arvostelukyvyn kanssa ?
Mitä eroa on hyvällä ja huonolla arvostelukyvyllä ?


Syvemmälle sieluunsa päästyään, voi löytää aavistuksen Jumalasta itsessään. Onhan hän meidät kuvakseen luonut.
Tässä tulee arvioijan kimppuun epäusko. Minäkö muka !

[vn]

Mielenkiintoisia kysymyksiä ja ajatuksia.
Osaa en oikein ymmärrä enkä jaksa pohtia.

Jäin enempi kiinni nyt tuohon kysymykseen, milloin ja miten ihminen on lähellä Jumalaa.
Ymmärtääkseni Jumala pitää ihmistä lähellään, yhteydessään...eikä ihminen Jumalaa.
Vaikka nykyään onkin paljon sellaista ajatusta, toimintaa, että ihminen pyrkii Jumalan
asemaan.
Tällä perusteella olen kokolailla varma siitä että itsetuntemuksen ammattilaiset eivät ole
itsessään ja omissa ansioissaan sen lähempänä Jumalaa kuin aidot lapsen kaltaiset kyselijät.

[Riitta-mummi]

Usko on lahja, joka on niillä joille se annetaan. Jumalaa tuntemaan haluavat voivat etsiä Häntä. Sanasta, sakramenteista, luonnostakin. Ja toisista ihmisitä.

Kun Jumala on ihmisessä, he ovat yksi.  Se ei tarkoita , että ihminen luulisi olevansa Jumala.
Tätä etsivät jättävät vähitellen niin paljon kuin voivat pois itsestään luodun ihmisen luonnollisia haluja.  Tyytyvät olemiseen. Olemisessa ja tyhjyydessä Hänet voi löytää. Se täyttää sitten kaiken tarvitsemamme.

Näin arvioin sen pohjalta minkä olen vanhoilta kilvoittelijoilta oppinut, ja itselleni tärkeäksi, koko elämän mittaisen etsimisen jälkeen, havainnut.

Jumalan ohjeet hyvin elämiseksi löytyvät Raamatusta. Etenkin Kristuksen puheet ovat Hänen äänensä ihmiselle.

Kaikkiaan Jumala on niin paljon muutakin. Ajatelkaamme kaikkea elämänpiirissämme. Myöskin vihaa ja pelkoa.

[Leena]

Korjauksen korjaus.  Jos homogeenisyys tarkoittaa yhdenmukaisuutta, niin silloin se oli sittenkin oikea sana.

p.s. minun on turhaa yrittää koristella tekstiäni sivistyssanoin.   

On aina hyvä yrittää kirjoittaa ilman ammattisanastoa, ellei kirjoita ammattilehteen ammattilaisille. Genrekin tarkoittaa minulle vain musiikin lajityyppejä ja turhaan senkin olen tänne itse joskus viskannut.

Tosin mikä milloinkin on"agendaa" "genrejä" sun muuta, ja jos en tajuu tyypin agendaa tiedän ainakin viisaaksi täällämain tihentää askelta kiivaasti ja toisinaan peräti kokeilla vieläkö kykenen juoksemaan.

[Riitta-mummi]

Minulle kirjoittaminen on itseni testaamista.  Pystynkö olemaan toistelematta , saanko ilmaistua asiani joko asiallisemmin taikka värikkäämmin. Silloin kun mukana on koko sieluni voi ymmärtäminen olla lukijan vastuulla.

Fraasien käyttö on minulle myrkkyä.  Radiossa niitä kuulee ärsyttävän paljon. Samoin näitä genre, agenda uudissanoja. Joskus sitä haluaa piristää tekstiään jollakin ' viisastelulla, .  Ironiaan en enää uskalla, se on tiemmä kovin vaikea  ' taidemuoto'.

Kuvaamataidon tunneilta ovat viisauteni kompositiosta, kultaisesta leikkauksesta ja
valööreistä jääneet ilmaisuun .

p.s.  Vatulointi  meni  hallituksenmuodostajalta tautologiaksi. Sekin on kansaan tarttunut.

[Pena]

Kultainen leikkaus taitaa tässä olla sanojen 'viisastelulla' ja 'ironiaan' välissä. 

[Leena]

Ei hänen ollut tarpeen vatuloida kuin kerran kun väki jo vatuloi mikä mitäkin, kaupan kassalta lähtien 

Sivistys sijansa saakoon. Popularisointi on sittenkin varmin tae kertoa että itse ymmärtää mistä puhuu.  Se ei vain olekaan ihan helppo taito. Opetettiinhan nämä jokaiselle, vaan siinä juuri, ettei niitä sentään syvissä vesissä sukellellen poiminut aarteina ne aina herättävät pikkuisen kysymyksiä. Sille sinä et mahda mitään, en minäkään.  Ja mitä se on? Sitä, että mahdollisimman hyvää yleiskieltä käyttäen kerron mitä näin, mistä pidin, osaanko sanoa miksi. Sitä taitoa minä arvostan korkeimmalle. Ja jos paljon lukee oppii kyllä kirjoittamaan. Ainakin yhdyssanat oikein. Siinä toimii yhä vanha sääntö:  vanhakantainen vai vanha kantainen, vanhakantainenko vai vanhako kantainen, kun kirjoittaminen on elämännälkäsi niin ota ilmainen neuvo onkeen. Minä otin kirjoituksen opettajalta. Ajattelin ettei se kulu vaikka sen tarjoaa eteenpäin.

Että kun tuo noin ammattislangia viskelee lonkalta, lienee elämäntyönsä tässä uurastanut, ja silloin saa äkkiä enemmän elämäntöitä kuin yhdelle ihmiselle suodaan elämää.

Muuan psykologi sanoi kerran eräästä kouluttajapsykoanalyytikosta, että ensin aina tuntuu, hö, eihän se sanonut mitään, mutta kohta toteaa kuinka syvästi ymmärretty on asia josta toisia opettaa.

Itse muistan erään jonka puhe vilisi hienoja sanoja niin että ihan lumoutui. Kun oli kävellyt Lapinlahdesta ratikkapysäkille oli huuma hälvennyt ja mieli tyhjä. Mistäs hän oikeastaan puhui? Ei oikein mistään.

[Leena]

Jaa, hyvä Leena  . Siinäpä sekoitit itse kappaleet. No, ilmainen neuvo on ilmainen neuvo, sen saa ottaa käyttääksensä tai sillä voi vaikka puhdistaa ne ruumiinosat joista me emme aivan avoimin mielin täällä puhu. Tai sen voi huuhdella wc:sta alas muuten vaan.

Eikä popularisointia vaadita foorumin säännöissä enkä sitten halunnut loukata. Minä vain arvioin ja aprikoin. Yhdyssanasääntö on se ilmainen neuvo. Väliin -ko tai -kö, niin eiköpä selviä.  . Eikä foorumin säännöissä käsketä liioin huolehtia yhdyssanoista, mutta kun kerrot kuinka sinä haluat kirjoittaa....