Keskustelu > Raamattupiirit
Raamattupiiri, 1. Korinttolaiskirje
karjalaisenkyösti:
Korjaan tuota edellistä analyysiäni: Vapaa Evankeliumisäätiö käännös myös kehottaa kerskailemaan Herrassa ja KR1838: "kerskauksena olkoon Herra".
Samoja asioita eri käännöksissä eri tavoin painotettuna.
Googletin ja löysin linkin, josas selitetään lyhyesti ja luultavasti ei kovinkaan tarkasti mutta kuitenkin riittävästi tavalliselle ihmiselle eri raamatunkäännösperiaatteista:
http://gamma.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm#1.6
karjalaisenkyösti:
Luin juuri luvun 1 vanhoista suomenkielisistä käännöksistä. Tuo 1600-luvulta oleva käännös menee vielä nykysuomalaiselta niin, että ei montakaan sanaa jää täysin oudoksi. 1500-luvun käännös on jo hankalampi, vaikka kyllä sitäkin lukee ja ymmärtää hyvin, missä mennään, vaikka tuntemattomia sanoja jo alkaa olla useampia.
http://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1korintto_1.htm
http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1korintto_1.htm
vn:
Joku hajanainen ajatus tässä vielä 1 luvun lopusta.
Siellä on paljon vastakkainasettelua, enimmäkseen kyllä rohkaisevaan sävyyn...
Heikkokin saa tulla, itse Jumala antaa heikoille voimaa ja viisautta,
ja pystyy tavalla ja toisella toimimaan juuri ja nimenomaan heikon ihmisen kautta.
Ihan viimeinen jae, Herrasta kerskaaminen.
Olen vähän sen sorttinen että en kovin paljoa itseäni kehu.
Osin ympäristön ja olosuhteidenkin seurauksena koen olevani enempi lyttyyn lyöty.
Mutta kun hyviäkin hetkiä, ja jotain tuloksia ja saavutuksia näkyy....
olenko silloin itseeni tyytyväinen, totean paistaa aurinko risukasaankin, olipas onnea,
kas kun tuollaisen hoksasin...?
Vai kiitänkö Jumalaa johdatuksestaan, antamastaan avusta, lahjoista, viisaudesta,
asioiden hoitumisesta?
Ja toisin päin, kun tökkii, eikä oikein mene putkeen...
Syytänkö itseäni? Syytänkö Jumalaa? Syytänkö lähimmäisiäni ja olosuhteita?
Vai tyydynkö ja tyynnynkö....?
Jumala, en ymmärrä miksi näin kävi...Sinä tiedät kaiken ja voit johdattaa ja auttaa eteenpäin,
näytät navigaattorina korjausliikkeen, päämäärä edelleen selvillä ja tiedossa...
:109:
Riitta-mummi:
Pohdit niitä samoja joita me kaikki, luulen, olemme pohtineet tietyssä kasvun vaiheessa.
Jumala antaa ymmärryksen. Sitä saa häneltä pyytää.
Kasvun kautta saa myös ymmärrystä, tasaantuu kivinekin taival, ja ehkä viisastuu.
On odotettava kärsivällisesti. Se on sisintä körttiläisyydessä. Itsensä tunteminen kaikkine heikkouksineen on hyväksi kasvulle.
Kaikki olemme omanlaisiamme. Valmiiksi emme tule täällä maailman ajassa.
p.s.
Onko raamattupiirin idean ulkopuolista näin vastailla toisillemme, jutella ja pohtia ?
Mennäänkö tällä lailla perinteisen herännäistavan ulkopuolelle ?
Onko tämä katsottava toisen uskonasiaan puuttumiseksi ? Juuri sitähän pitää varoa.
karjalaisenkyösti:
--- Lainaus käyttäjältä: vn - 24.09.16 - klo:14:37 ---Joku hajanainen ajatus tässä vielä 1 luvun lopusta.
Siellä on paljon vastakkainasettelua, enimmäkseen kyllä rohkaisevaan sävyyn...
Heikkokin saa tulla, itse Jumala antaa heikoille voimaa ja viisautta,
ja pystyy tavalla ja toisella toimimaan juuri ja nimenomaan heikon ihmisen kautta.
--- Lainaus päättyy ---
Paavali kirjoittaa, että korinton seurakuntalaisten joukossa ei ole montaa sellaista, jota seurakunnan ulkopuolella pidetään älykkäänä tai muutenkaan mahtavana, vaan että seurakunta suurelta osalta koostuu sellaisista ihmisitä, jotka ulkopuolisten mielestä eivät ole kerrassaan mitään. Seurakunnassa on vain muutamia sellaisia, jotka ulkopuolisten mielestä ovat jonkun ominaisuutensa johdosta merkittäviä ihmisiä.
27: Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. 29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.
Tuossa näyttää olevan se Jumalan tavallisin tapa toimia, josta tehdään poikkeuksia, mutta ei kuitenkaan kovin paljon.
Paavali oli kutsuttu Jumalan tahdosta (jae 1), korinton seurakuntalaiset oli kutsuttu (jae 2).
Kaikkia ei ole kutsuttu. Mistä sitten tietää, kuuluuko kutsuttujen joukkoon?
Ole ajatellut asiaa siten, että koska Raamattu sanoo, että "joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu" on yhtä totta, kuin se, että kaikkia ei ole kutsuttu ja osa on kutsuttu ja molemmat totuudet ovat yhtä aikaa voimassa.
Tästä sitten oman logiikkani mukaan seuraa se, että jo ihminen huutaa avukseen Herran nimeä, hän pelastuu, koska Raamattu niin sanoo ja vain valitut pelastuvat, jotenka Herran nimen avuksi huutaja siis kuuluu valittujen joukkoon.
Vain kutsuttu huutaa avukseen Herran nimeä.
Jos ihminen sitten kuuluu tuohon ryhmään, joka ei yhtään mitään ole, vaan on enemmän tai vähemmän hengellisesti köyhä, monesti ehkä kuollut, kenties monesti voimakkaan tai vähemmän voimakkaan tylsyyden, penseyden ja ehkä hengellisiin asioihin lopen kyllästynytkin, niin kyllä tällainen ihminen helpommin huomaa monta kertaa päivässä että ilman Kristusta tästä ei mitään tule, vaan hän joutuu huutamaan jatkuvasti avuksi Herran nimeä.
VAikka Paavali suhtautuu varsin nuivasti kuppikunta-ajatteluun, niin siitä huolimatta totean, että tämä ed. mainitsemani ajatusmalli ymmärtääkseni on juuri sitä Paavo Ruotsalaisen ajan herännäisyyden aikana esillä pidettyä sanomaa.
Mitä tämä 1. luku puhuu juuri minulle ja omaan elämäntilanteeseeni?
Jotku lauseet puhuvat, jotkut eivät.
Kokoan hajanaisia ajatuksia (suluissa jaenumeroita):
-kutsuttu on kutsuttu Jumalan tahdosta (1, 2, 9)
-kutsuttu on tehty Jumalalle kelvolliseksi, pyhitetty Kristuksen Jeesuksen tähden (2)
-Herran nimen avuksi huutaminen (2)
-Rukousaihe, että voisi kuulua kutsuttujen joukkoon (1,2,9)
-Rukousaihe, että Jumala avaisi silmiä, että ymmärtäisi mahdollisimman syvästi, mitä on olla Jeesuksessa pyhitetty ja mitä on Jumalan armo ja rauha (2,3,4)
-Rukousaihe, että Herra vahvistaisi (joka maailmallisen mittapuun mukaan varmaan merkitsee myös entistä mitättömämmäksi tulemista) (jae kahdeksan)
-Yksimielisyyttä kutsuttujen joukkoon ja että itse ymmärtäisi tässäkin asiassa viisaasti toimia (10-13)
- Ensimmäisen säkeistön rukous http://evl.fi/virsikirja.nsf/3a4d75a55db9a965c2256d55004992ba/4331539fd79b5a01c2256d600043fd16?OpenDocument
(18)
- Rukousaihe, että osaisi oikealla tavalla hyljätä maallisen viisauden, joka pimittää mahdollisuuden päästä taivaallisen salatun viisauden lähteille (18-25)
- Rukousaihe, että ymmärtäisi ja pääsisi sisälle (jos en yhtään vielä ole) tai enemmän sisälle (jos jo sisällä olen) Jumalan Viisauteen, Vanhurskauteen, Pyhitykseen ja Lunastukseen, eli Kristukseen Jeesukseen (30).
- Rukousaihe, jotta oppisin oikein kerskaamaan Herrasta.
Suurelta osalta lukittujen salaisuuksien äärellä tässä olemme. Väitän, että näin onkin Jumalan tarkoitus, ainakin siksi, että valitut kolkuttaisivat, anoisivat ja etsisivät näiden salaisuuksien äärellä, löisivät päätään seinään, kaatuisivat, nousisivat ja jälleen kolkuttaisivat, anoisivat ja etsisivät aina siihen asti, kun matka päättyy.
Etsivä löytää koko ajan murusia Kristuksen salaisuuksista, joka antaa voimaa ja motivaatiota jatkaa rukousta: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua kurjaa syntistä".
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta