Muistelus Lapuanjoen varrelta 3

[1944]

Todellakin em perustamisjärjestelyjen johdosta saattoi käydä niin, että tappiot kulminoituivat saman pitäjän miehiin kuolleina ja haavoittuneina. Tänään toimitaan toisin.
Kirkkojen sankarihautausmaita kierrellessäni tulee usein kiinitetyksi huomio siihen asiaan, että onko samalle ajalle paljon uhreja. Painan ajankohdan mieleen ja yritän kotona selvittää, että mikä on ollut kyseisen pitäjän miesten veripäivien syy.

[luterilainen]

Todellakin em perustamisjärjestelyjen johdosta saattoi käydä niin, että tappiot kulminoituivat saman pitäjän miehiin kuolleina ja haavoittuneina.

https://www.youtube.com/watch?v=UFB-lNgknYk Lapuan veteraanikuoro: Sankarihymni (säv. Jaakko Tuuri).

Lapuan veteraanikuoro esittää Mikko Karhumäen johdolla Jaakko Tuurin Sankarihymnin. Solisti Martti Ridanpää, urut Jaana Saarela. Kuvattu Lapuan Tuomiokirkossa sekä Lapuan sankarihautausmaalla 31.1.2011. Video on julkaistu talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3.2013. Teos on Lapuan veteraanikuoron CD-levyllä "Veteraanin iltahuuto", FUGA-9303, www.fuga.fi. Äänitys, kuvaus ja koostaminen Mika Koivusalo.

[1944]

Kyllähän noita katsellessa mieli ylentyy, jos niin saa kirjoittaa.

[luterilainen]

Kyllähän noita katsellessa mieli ylentyy, jos niin saa kirjoittaa.

Tottakai saat kirjoitaa, koska maassamme on sanan-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, joista saamme olla kiitollisia isänmaatamme puolustaneille sotureille ja sankarivainajille.

Kotiin saapunut kaatumisilmoitus muutti soturin puolison ja lasten elämän. Laivaston ja rannikkojoukkojen pastorina sodassa toiminut Erkki Kansanaho on todennut sotilaspappeja käsittelevässä kirjassaan, miten surusanoma otettiin yleensä kaatuneen soturin kotona rauhallisesti. Kansanaho kirjoittaa Suomen kansan alistuneen suruunsa ja kestäneen sen yhtä urhoollisesti kuin sotilaat taistelutehtävissä.

Sankarivainajat saapuivat kotiin havunoksin merkityissä junavaunuissa. Arkut nostettiin odottamaan aseman makasiineihin, joissa puolisot kävivät tunnistamassa omansa ja äidit hyvästelemässä poikansa. Valkoisissa arkuissa pestyinä, valkeaan paitaan puettuina, pää tyynyllä leväten ja kasvot liinalla peitettyinä he odottivat viimeistä matkaa. Arkuissa isät makasivat levollisen näköisinä, ja näyttivät nukkuvan. Toisinaan arkun mukana oli kehotus olla avaamatta arkkua.

Juhlalliset menot tekivät kaatuneista sankarivainajia ja yksityisestä surusta yhteisen. Taistelussa isänmaan puolesta henkensä uhranneet haudattiin sotilasarvosta riippumatta suojeluskuntalaisten ja kunnialaukausten saattelemina kotipitäjiensä sankarihautausmaahan. Sankarihautajaisiin pyrittiin luomaan sotilaallinen ilmapiiri.

Suojeluskunta oli laatinut ohjeen sankarihautajaisten järjestelyistä. Ohjeessa korostui tilaisuuden juhlallisuus ja isänmaallisuus. Siinä ohjeistettiin hautaussaaton järjestämisestä, kunniamerkkien kantamisesta, sotilassoittokunnan tai paikallisen kuoron esiintymisestä, kunnialaukausten ampumisesta ja arkun peittämisestä Suomen lipulla.

Samalla kertaa saattoi olla siunattavana toistakymmentä sankarivainajaa, jolloin hautajaisista muodostui koko kylän tapahtuma. Lotat saattoivat ottaa järjestääkseen seuraintalolla muistojuhlan, leipoivat pullaa ja valmistivat voileipiä ja korviketta. Jälkeenpäin he usein ottivat sankarihautausmaan hoidettavakseen. Leski sai Mannerheimin allekirjoittaman surunvalitteluadressin, ja hänelle myönnettiin Vapaudenristin sururisti.

Lähde

Erkki Kansanaho https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Kansanaho

[1944]

Kiitän, että kirjoitit "ulos" sen, miten kaatuneitten hautaus käytännössä hoidettiin.

Täällä Pohjantähden alla trilogiassa Leppäsen Valtu oli ensimmäinen sankarivainaja, jonka hautauksen Linna kuvasi.

[luterilainen]

Kiitän, että kirjoitit "ulos" sen, miten kaatuneitten hautaus käytännössä hoidettiin.

Täällä Pohjantähden alla trilogiassa Leppäsen Valtu oli ensimmäinen sankarivainaja, jonka hautauksen Linna kuvasi.

Oli niitäkin, joiden odotus ei koskaan päättynyt. Kadonneiden soturien kohtaloon liittyvä epävarmuus johti siihen, että omaiset saivat tiedon katoamisesta viiveellä. Päämajan sotarovasti Johannes Björklund antoi sotilaspastoreille sodan alusta ohjeen, jossa painotettiin, että kadonneista sai tehdä katoamisilmoituksen vasta kun katoaminen oli todettu varmaksi. Näin pyrittiin välttämään väärien ilmoitusten lähettäminen ja omaisten säikyttely.

Katoamisten varmistaminen saattoi kuitenkin olla vaikeaa, ja niin kadonneiden sotilaiden perheet elivät epävarmuuden puristuksessa pitkään sodan jälkeenkin. Puolisot kirjoittelivat sotilaspiirin esikuntaan tai rintamalle joukko-osaston pastorille kysyäkseen tietoja puolisostaan. He kirjoittivat kaatuneiden evakuoimiskeskuksiin kuullakseen oman puolisonsa olevan hengissä, mutta saivatkin vastaukseksi tiedon katoamisesta, jota ei voitu vahvistaa. Jos kadonneen kohtalosta ei ollut varmuutta, omaista kehotettiin kiertämään tuntemattomiksi jääneiden kaatuneiden keräyspaikoilla.

Vielä sodan päätyttyä monet elättelivät toivoa kadonneen palaamisesta. He lähettivät lehtiin julkaistavaksi ilmoituksia, joissa tiedustelivat kadonneen kohtaloa, ja kuuntelivat radiolähetykset, joissa luettiin palautettujen sotavankien nimet. Monet joutuivat vain toteamaan, ettei oma puoliso, isä tai poika ollut heidän joukossaan. Jotkut ottivat yhteyttä sotavankeudesta palanneisiin ja tiedustelivat valokuvan kanssa omaisensa kohtalosta. Monet omaisista eivät saaneet koskaan varmuutta tapahtuneesta. Jotkut taas eivät halunneet hyväksyä tapahtunutta. He kieltäytyivät uskomasta eivätkä ehkä koskaan ottaneet vastaan sotalesken asemaa.

Talvi- ja jatkosodan taistelupaikoille jäi 10 000 suomalaisen sotilaan jäännökset. Tuhansissa suomalaisperheissä on vuosikymmenten ajan turhaan odotettu sotilaan saapumista kotiin. Tiedossa on vain ollut, että hän on kadonnut.

Lähteet

Isä katosi sodassa yli 70 vuotta sitten – nyt suomalaiset etsivät häntä Venäjän taistelutantereilta
https://yle.fi/uutiset/3-10547148

Sitkeiden etsintöjen onnellinen lopputulos – 30 suomalaista tuntematonta sotilasta pääsee vuosikymmenten odotusten jälkeen haudan lepoon
https://yle.fi/uutiset/3-10740584

Sankarihautaus 12.7.2014 Kalajoella https://www.youtube.com/watch?v=LKhtmAucr5o

Sankarihautajaiset Simpsiöllä - Simpsiöllä kuultiin kunnialaukaukset sankarihautajaisissa, kun talvisodassa kaatunut tuotiin kotimultiin.
https://www.youtube.com/watch?v=bwP_Ts84JcM

[1944]

Raja-alueen lähellä Pohjois-Suomessa ja Lapissa naapurin sotilaat tekivät ilkeitä iskuja kyliin, kun niitä ei jostain syystä oltu evakuoitu. Näissä iskuissa tuli paljon sellaisia tapauksia tapahtuneeksi, jotka vasta viime vuosina on voitu todentaa, kun on esim löytynyt hautoja tai vain vaalenneita luita. Tiedettiin, että kuolema on ollut todennäköinen, mutta sellaiselle ei ihmismieli tahdo antaa periksi kuin vasta todisteiden valossa.

Nämä ns sotaetsijät ovat tehneet arvokasta työtään.
Ilkeätä oli monissa tapauksissa myös se, että omaiset eivät poliittisesti vahvoilla alueilla voineet kertoa, mitä neuvostopartisaanit todellisuudessa tekivät. Tovereita ei saanut arvostella.
Nyttemmin tilanne lienee muuttunut.

Lapuanjoki virtaa uomassaan ja joskus paisunta-aikana levittää vetensä laajoille alueille. Saamme kai mekin kirjoitella aiheesta kuin aiheesta.

[luterilainen]

Raja-alueen lähellä Pohjois-Suomessa ja Lapissa naapurin sotilaat tekivät ilkeitä iskuja kyliin, kun niitä ei jostain syystä oltu evakuoitu. Näissä iskuissa tuli paljon sellaisia tapauksia tapahtuneeksi, jotka vasta viime vuosina on voitu todentaa, kun on esim löytynyt hautoja tai vain vaalenneita luita. Tiedettiin, että kuolema on ollut todennäköinen, mutta sellaiselle ei ihmismieli tahdo antaa periksi kuin vasta todisteiden valossa.

Nämä ns sotaetsijät ovat tehneet arvokasta työtään.
Ilkeätä oli monissa tapauksissa myös se, että omaiset eivät poliittisesti vahvoilla alueilla voineet kertoa, mitä neuvostopartisaanit todellisuudessa tekivät. Tovereita ei saanut arvostella.
Nyttemmin tilanne lienee muuttunut.

Lapuanjoki virtaa uomassaan ja joskus paisunta-aikana levittää vetensä laajoille alueille. Saamme kai mekin kirjoitella aiheesta kuin aiheesta.

Toki saamme!

Alueellisesta liikekannallepanosta johtuen joukko-osaston sotilaspappi oli usein kotoisin samalta seudulta miesten kanssa ja tunsi heidät entuudestaan, ehkä vaimon, äidin, isän ja muut perheenjäsenetkin. Hän saattoi myös saada tietoa kaatuneen perheestä tämän asetovereilta.

Lähde

Sodassa pappi kulki etulinjassa - "he olivat pelottomia miehiä" https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201704162200103598

[luterilainen]

Raja-alueen lähellä Pohjois-Suomessa ja Lapissa naapurin sotilaat tekivät ilkeitä iskuja kyliin, kun niitä ei jostain syystä oltu evakuoitu. Näissä iskuissa tuli paljon sellaisia tapauksia tapahtuneeksi, jotka vasta viime vuosina on voitu todentaa, kun on esim löytynyt hautoja tai vain vaalenneita luita. Tiedettiin, että kuolema on ollut todennäköinen, mutta sellaiselle ei ihmismieli tahdo antaa periksi kuin vasta todisteiden valossa.

Nämä ns sotaetsijät ovat tehneet arvokasta työtään. Ilkeätä oli monissa tapauksissa myös se, että omaiset eivät poliittisesti vahvoilla alueilla voineet kertoa, mitä neuvostopartisaanit todellisuudessa tekivät. Tovereita ei saanut arvostella. Nyttemmin tilanne lienee muuttunut.

Lapuanjoki virtaa uomassaan ja joskus paisunta-aikana levittää vetensä laajoille alueille. Saamme kai mekin kirjoitella aiheesta kuin aiheesta.

"Partisaanihyökkäykset ovat olleet sodanjälkeisessä Suomessa virallisesti vaikeasti käsiteltävä aihe. Vastaavasti Neuvostoliitosta ja myöhemmin Venäjältä saatuja kuvauksia partisaanitoiminnasta eivät suomalaiset ole pitäneet uskottavina. Siviilikyliin kohdistuneista partisaanihyökkäyksistä on ilmestynyt kirjallisuutta. Helge Seppälän "Neuvostopartisaanit toisessa maailmansodassa" (1971) mainitsee mm. Kuoskuun 3. syyskuuta 1941 tapahtuneen tuhoiskun. Pentti Tikkasen "Partisaanit hyökkäävät" ilmestyi 1972, Eino Viheriävaaran "Partisaanien jäljet 1941–1944" julkaistiin 1982.

Mutta vasta vuonna 1997 ilmestynyt Ville Tikkasen "Partisaanien uhrit" pääsi laajana artikkelina Helsingin Sanomien sivuille ja vuoden 1998 kesällä julkaistu Tyyne Martikaisen omakohtaisista kokemuksista virinnyt kirja "Neuvostoliiton partisaanien tuhoiskut siviilikyliin 1941–44" pääsi Huomenta Suomen aamulähetykseen ja avasi sotarikoskeskustelun. Saman vuoden syksyllä ilmestynyt Veikko Erkkilän kirja "Vaiettu sota" jatkoi keskustelua neuvostopartisaanien sodanaikaisesta toiminnasta Suomen rajojen sisäpuolella."

Lähteet

Neuvostoliiton partisaani-iskut Suomeen https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_partisaani-iskut_Suomeen

Vaiettu sota – partisaanien uhrit http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/vaiettu-sota-partisaanien-uhrit.html

Partisaanien siviiliuhrit 1941-1944 http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Partisaanien_siviiliuhrit_1941-1944

Seitajärvellä tapetut naiset ja lapset olivat jatkosodan vaiettuja uhreja
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/17/seitajarvella-tapetut-naiset-ja-lapset-olivat-jatkosodan-vaiettuja-uhreja

Neuvostopartisaanien hyökkäys Laaniojalla https://fi.wikipedia.org/wiki/Laanila_(Inari)

[luterilainen]

Raja-alueen lähellä Pohjois-Suomessa ja Lapissa naapurin sotilaat tekivät ilkeitä iskuja kyliin, kun niitä ei jostain syystä oltu evakuoitu. Näissä iskuissa tuli paljon sellaisia tapauksia tapahtuneeksi, jotka vasta viime vuosina on voitu todentaa, kun on esim löytynyt hautoja tai vain vaalenneita luita. Tiedettiin, että kuolema on ollut todennäköinen, mutta sellaiselle ei ihmismieli tahdo antaa periksi kuin vasta todisteiden valossa.

Nämä ns sotaetsijät ovat tehneet arvokasta työtään. Ilkeätä oli monissa tapauksissa myös se, että omaiset eivät poliittisesti vahvoilla alueilla voineet kertoa, mitä neuvostopartisaanit todellisuudessa tekivät. Tovereita ei saanut arvostella. Nyttemmin tilanne lienee muuttunut.

Suomeen pudotettiin kuljetus- ja tiedustelukoneilla desantteja vakoilua tai sabotaasia varten. Pudotetuista desanteista todennäköisesti suurin osa jäi hyvin nopeasti kiinni ja lähes aina siviilipukuiset desantit teloitettiin vakoojina, elleivät he ehtineet tehdä itsemurhaa. Monet naispuoliset desantit tuomittiin sen sijaan vankeuteen, tunnetuin heistä lienee Kerttu Nuorteva. Virallisten asiakirjojen mukaan Suomessa teloitettiin, kuoli tai tuomittiin elinkautiseen vankeuteen talvisodan ja jatkosodan aikana yhteensä 785 desanttia, mutta todellinen lukumäärä lienee lähellä tuhatta.

Lähteet

Desantit Suomessa https://fi.wikipedia.org/wiki/Desantit_Suomessa

DESANTIT ITARAJALLA MOT yle, https://www.youtube.com/watch?v=_BkKALvycTc

Jatkosodan aikana Neuvostoliitto teki useita partisaani-iskuja Suomen aluueelle, joissa uhreiksi joutuivat pääasiassa siviilit. Valtaosa iskuista tapahtui Pohjois-Suomessa lähellä valtakunnan rajaa olevissa kylissä. Tässä videossa kertomus yhdestä lukuisista iskuista

Seitajärven partisaani-isku 1944 - Unohdettu sotarikos https://www.youtube.com/watch?v=LxowMZO61zs

[1944]

Veikko Erkkilän kirja "vaiettu sota" oli minulle kova paikka lukea, että pidin yhden talven taukoa ja luin Juudan poikien kirjoja ja kevyitä Lännen kirjoja. Jäi vielä Zane Greyn Erämaan kultaa etsimättä käsiini.

[luterilainen]

Ilkeätä oli monissa tapauksissa myös se, että omaiset eivät poliittisesti vahvoilla alueilla voineet kertoa, mitä neuvostopartisaanit todellisuudessa tekivät. Tovereita ei saanut arvostella.

Lapuanjoki virtaa uomassaan ja joskus paisunta-aikana levittää vetensä laajoille alueille. Saamme kai mekin kirjoitella aiheesta kuin aiheesta.

No näinhän se oli, ettei tovereita saanut arvostella. Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL perustettiin jatkosodan jälkeen vuonna 1944 kommunistien ja sosialistien "demokraattisten" voimien liitoksi. Käytännössä liitossa toimiminen edellytti Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtavan aseman tunnustamista, sillä SKP:llä oli SKDL:ssä aina hallitseva asema. Vuonna 1948 kylmä sota sai uuden luonteen, kun kommunistit pakottivat porvarilliset ja sosiaalidemokraattiset puolueet pois hallituksesta Tšekkoslovakiassa. Käytännössä samaan aikaan 22. helmikuuta Suomi sai aloitekutsun YYA-neuvotteluihin Neuvostoliittoa johtaneelta Stalinilta, joka kiristyneessä ilmapiirissä halusi saattaa nopeasti loppuun läntisten naapurimaiden kanssa solmittujen sopimusten ketjun.

Suomalaisista puolueista aloitteeseen vastasi myönteisesti vain SKDL, joka jo aiemmin oli ajanut sopimusta. YYA oli kommunisteille tärkeä, koska sen ajateltiin mahdollistavan Suomen poliittisen järjestelmän muuttamisen neuvostojoukkojen tuella. Kommunistit olivat täysin tietoisia siitä, ettei heillä ollut edellytyksiä nousta valtaan ilman Neuvostoliiton tukea. Neuvostoliitolla ei kuitenkaan ollut halua puuttua Suomen sisäpolitiikkaan näin radikaalein keinoin. SKDL lopetti poliittisen toimintansa vuonna 1990, kun sen seuraajaksi perustettiin Vasemmistoliitto. SKP:n poliittinen toiminta lopetettiin 1990-luvun alussa Vasemmistoliiton perustamisen myötä, ja vuonna 1992 yhdistys haettiin konkurssiin. Vasemmistoliiton sosialistinen ideologia on juuri sitä, mitä nykyisin kutsutaan punavihreäksi vasemmistoksi.

Lähde

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Kansan_Demokraattinen_Liitto

[luterilainen]

Veikko Erkkilän kirja "vaiettu sota" oli minulle kova paikka lukea, että pidin yhden talven taukoa ja luin Juudan poikien kirjoja ja kevyitä Lännen kirjoja. Jäi vielä Zane Greyn Erämaan kultaa etsimättä käsiini.

Eduskunta hyväksyi vuoden 2003 syksyllä voimaan tulleen partisaanien uhrien kertakorvauslain ja vuonna 2004 vuoden 2005 alusta voimaan tulleen partisaanien uhrien ja sota-aikana karjankuljetukseen osallistuneiden miesten kuntoutuslain.

[1944]

Sieltähän tiedot tulevat kuin "apteekin hyllyltä".

Kirjoitan sen, että edellä mainittu Veikko Erkkilä painatti premiiseissään Karjala-trilogian kirjoittajan Sven Lokan viimeisimmät kirjat.
Sven Lokka oli aikansa henkiin jäävää tyyppiä. Sen verran kovia kohtaloita hän joutui kokemaan, mutta loppuaika oli sitten helpompaa.

[luterilainen]

Vasaman miehet nimittäin sulkivat venäläisen rykmentin vastahyökkäyksen Koivikkomäessä tuhoten siinä tappelussa 10-11 panssarivaunua. Se oli ensimmäinen panssaritappelu koko sodassa.

Panssarintorjuntatykin ampujana toiminut korpraali Onni Mantere nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi ainoana koko divisioonasta vuonna 1941. Viimeisin 191 ritarista kapteeni Tuomas Gerdt kuoli 1. marraskuuta 98-vuotiaana. Vaatimattomana miehenä tunnettu Gerdt haudataan sotilaallisin menoin Lappeenrantaan marraskuun 28. päivänä. Hautajaisten järjestelyistä vastaa Lappeenrannan Maasotakoulu.

Lähteet

Tuomas Gerdt https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Gerdt

Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt on kuollut https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006707623.html

Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin haastattelu Siiranmäen taistelusta https://www.youtube.com/watch?v=xRK7HZ9w9zU