Ura

[Riitta-mummi]

Kun mietin elämäni kulkua, huomaan etten saavuttanut juurikaan ns. urakehitystä. Urakulumia on tieheni sensijaan tullut aika syvälti, niin että matalalla maa-varalla ajellessa tahtoo tie kulkuneuvon mahaa raapia.

Tietäni en ala itse paikkailemaan, jälki silloin  ei ainakaan paranisi. Tiemestari pani minut kokonaan ajamattomalle tielle yli kolmekymmentä vuotta sitten. Ensin siinä pääsikin aika kyytiä kun oli oppineet lajivalmentajat neuvomassa. Onneksi vaihdoin tallia ja nyt toimin itse apuvalmentajan tapaisena. Päävalmentaja on sama kuin aina ja kaikilla. Tarvitessani parkkeeraan tutulle huoltamolle. Normaalit kilometrihuollot tehdään ja pieniä
peltivaurioita oijotaan.

Kilometrejä on jo kohtalaisesti ja välillä moottori piiputtaa tai on vaihdettava osia, mutta vielä kulkee! Ei vielä romuttamolle !

Jonkinlaiseksi urakehitykseksi katson sen että pikku-autoja on samaan talliin siunaantunut montaa vuosimallia. Tuolla ne huitelee pitkin ja poikin
työajoissaan. Pikku-autot leikkii vielä hiekkalaatikossa.

Näyttelyautoa ei minusta tullut, mutta aika hyvin olen työajossa kestänyt. Huoltoajossa vallankin.
Välillä luulin olevani sellainen maanantaipäivän kappale, vaan kun ei vertaile, ei tämän matkamittarin mukaan ihan niinkään sitten voi olla, kun
aina vain pelittää.

Talvisten kelien jälkeen on hauska posottaa kevyesti kesärenkailla. Täytyy vain varoa liikaa kiihdyttelemästä. Sitä varten on vakionopeuden säädin.

Toivottavasti Isäntä pitää minut vielä muutaman vuoden kulussa, sen jälkeen minut hinataan pukeille. Ja ajallaan sitten romuttamoon.

[vn]

Minun urakehitys menee siihen  malliin, kun jotain aloitan, en osaa lopettaa.
Kun kyllästytään, heitetään pellolla, ja se tekee kipeää, varsinkin jos karahtaa kiveen.
Toisinaan Isä puuttuu asioiden kulkuun. Nyt koen että saan vielä olla elossa siitä syystä kun minut
potkaistiin päätyöstäni pihalle.
Nyt ollaan sitten tässä ja ihmetellään elämän kulkua.

[1944]

Tässä iässä, jos ei muusta osaa iloita, niin kupeistamme lähteneistä lapsista ja niiden lapsista. R-M vetäisi hienon esseen, minun älylleni sopivan.
Ja Veljelleni VN:lle Seppos kerran kirjoitti, että kehu itteäsi. Olen samaa mieltä.

[vn]

Jaa...kun vaan tietäis mistä kehuis..
Onhan se tietysti näinkin että kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Kun oppisin kuuntelemaan toisia ja olemaan rinnalla ja muistamaan rukouksin.
Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä.
Kiitos 1944 rohkaisusta.

[PekkaV]

Jaa...kun vaan tietäis mistä kehuis..
Onhan se tietysti näinkin että kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Kun oppisin kuuntelemaan toisia ja olemaan rinnalla ja muistamaan rukouksin.
Isä tietää kyllä, pitää voimat yllä.
Kiitos 1944 rohkaisusta.

[vn]

Ai tällaista oli mietintämyssyssä 10 vuotta sitten...ei hassumpaa...

[Riitta-mummi]

Kiitos 1944 ymmärryksestä. Loin allegoriaa, se helpottaa kertomista. Kaikki ei siitä tykkää tai ymmärrä.

Nyt kerron suorin sanoin ettei minulla ole oikeastaan koskaan ollut ura-suunnitelmaa. Olen antanut elämän viedä.

Oli kyllä ihmisiä jotka tuuppivat minua kohti näyttelijän uraa. Valmisteluja suoritinkin, mutta sitten tapasin elämäni miehen. Tässä sitä ollaan samassa huushollissa edelleen.

Matilla oli ammatti opiskeltuna ja me saimme lapset hyvin pian. Sitten Matin kunnianhimolla rakennettiin taloja ja mökkejä. Minä menin aina sinne minne Mattikin. Olin ikäänkuin kone kauko-ohjauksessa. ( Lentokonevertaus onkin meillä sopiva ! ) Savuvana vain jäi jäljelle.

En aluksi ymmärtänyt että elämäni on alusta asti ollut johdatuksessa. Nyt näen selvemmin kuinka aina kaikki on järjestynyt. Työpaikat, asunnot, ruoka pöytään ja lasten elämät. Kaikessa on siunattu !

Sairaudetkin koen siunaukseksi. Nyt on hyvä ' kehua'  kun uusilla silmälaseilla näen paljon paremmin, eivätkä kivutkaan ole kovat nivelissä.

Paljon on kaikkea ollut, paljon olen saanut, mutta paljon olen vapaaehtoisesti luovuttanutkin. Liikaa painolastia en huoli.

Uraa en saanut, mutta täyden elämän sain. Työtä tein leipäni eteen, mutta kunnianhimoakin olen saanut maistaa nyt viime kuukausina. Kilpailuhenkikin löytyi kun pääsin muistipelien pariin.

[Thomas McElwain]

Tulisi PALJON paremmat postit jos käyttäisit tekoälyä. Viisveisaaja antaa linkit.

[1944]

Minulla oli heti lukemaan opittuani tieto, että haluan sotilaaksi. Vanhempani pitivät minut riittävän kauan koulussa, että pääsin ylioppilaaksi. Santahaminan koulu oli hyvä paikka, koska se oli jo silloin internaatti. Sain sellaista päivärahaa, että ei se riittänyt. V 1966, kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, tuli lauantaista pitkästyttävä elää. En osannut hommata itselleni opintolainaa.