Raamatun lukeminen ei taida olla körteille kovin suosittua. Ei tämä ketju ole ainakaan.
Sanotaan, että Siioninvirret ovat pienois-Raamattu. Ilmeisesti niin koetaan, sillä harvoin Raamattu pääse mukaan seuroihin.
Tunnen erään körttinaisen, joka lukee Raamattua, mutta hän ylpeänä julisti, ettei lue Vanhaa Testamenttia. Ei sanonut miksei.
Oletan, että kansamurhat, jotka esiintyvät Vanhassa Testamentissa aina välillä, kuvottavat, jos voin käyttää tässä yhteydessä körttikansan suosimia sanoja. Jos niin on, sanoisin, että eri ihmiset lukevat Raamattua eri tavalla. Itse olen tässä iässä Raamatun kimpussa monta tuntia päivässä (käännös eikä niinkään hartausmielessä, kun olen pikemmin paskiainen kuin uskovainen). Olen ajatellut, että joku voi pitää tekstiä uskon tai käytöksen mallina ja joku toinen voi pitää sitä varoittavana esimerkkinä. Lukkeudun itse lähinnä jälkimäisiin. Raamattu kertoo lähinnä mitä ei pitäisi uskoa tai tehdä. Kertomus usein menee näin. Joku yksilö julistaa, että Jumala on sanonut hänelle, että meidän pitäisi lähteä joukolla ja tappaa se ja se. Lähdetään. Seuraa katastrofi. Varoitus esimerkki: ei pidä uskoa sitä, mitä joku julistaa Jumalan sanoneen hänelle. Moni tuntuu ajattelevan, että jos joku saa ilmoituksen, se on sitten Pyhän Hengen työ. Jokainen lukee tai ajattelee niin kuin hänelle sopii.
Muistan lukiossa, että uskonnon opettaja sanoi, että edellisessä koulussa oli poika, joka luki Raamatun läpi kahdessa kuukaudessa ja se oli hänen mielestä kiihkoilua. Monesti puhutaan siitä, että voi lukea Raamatun läpi vuodessa. Ilmeisesti jos joku lukee sen läpi kahdesti tai kolmesti vuodessa, niin se on hihhuli. Luokassa istui tyttö, joka koko uskonnontunnilla aina luki James Bond kirjoja. Lukuvuodessa, hän oli lukenut ne kaikki. Hän ehkä tarvitsi muitakin tunteja kuin uskonnontunteja, mutta kukaan opettaja sanonut häntä ainakaan kiihkoilijaksi, vaikka luki enemmän kuin mitä Raamatussa olisi ollut kahdessa kuukaudessa.
Opetin englantia kiinalaiselle äidille ja tyttärelle. Näkivät kirjahyllyssäni kiinankielisen Raamatun. 12-vuotias tytär halusi lainata sen. Hän toi sen takaisin kahden viikon jälkeen, kun oli lukenut sen kaiken. Hämmästyin vauhtia. Hän selitti, kun siinä oli niin paljon jänniä kertomuksia.
Joku saattaisi lukea Karamazovin veljet toisena viikkona ja Sota ja rauhan läpi toisena viikkona eikä kukaan sitä ihmettelisi, vaikka se onkin enemmän kuin Raamattu. Vaimoni lukikin toisen joku viikko sitten enkä sitä ihmetellyt. Mutta en tunne ketään, joka on lukenut Raamatun kahdessa viikossa paitsi se kiinalainen tyttö, joka näki Raamatun ensimmäisen kerran 12-vuotiaana.
Aihe: Raamatun lukeminen (Luettu 68892 kertaa)