Keskustelu > Seuratupa

Iltahartaus 10

(1/22) > >>

Riitta-mummi:
SV 26   Peura janoissansa

sävel:  https://www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw


1. Peura janoissansa
rientää kiiruissansa
vesilähteen luo.
Niin myös sielulleni
seura Jeesukseni
virvoituksen tuo.
Haluton jos luonto on,
henki huokaa saadaksensa
sanan iloksensa.

2. Tunnontuskissani
sana Jumalani
mieltä rauhoittaa.
Löydän voiman siitä,
kun ei oma riitä
vastaan kuolemaa.
Uskoa ja toivoa,
rohkeutta, uutta mieltä
löydän aina sieltä.

3. Rinnallani kulje,
huolenpitoon sulje
heikon ristintie.
Irti käytöksestä
itsekeskeisestä
minut, Jeesus, vie.
Rukoilen ja tiedän sen,
että olet vierelläni,
tunnet elämäni.

4. Kiitos, Herra, että
virvoittavaa vettä
meille lahjoitat:
Että uskon viljaa,
vakaasti ja hiljaa
meissä kasvatat.
Näkemään ja löytämään
päästä meidät ihmeitäsi,
Herra, lähelläsi.

Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

Riitta-mummi:
VK  31   Ei valtaa, kultaa, loistoa

https://www.youtube.com/watch?v=Qhzm-f6r4rA

1.
Ei valtaa, kultaa, loistoa
tuo joulu lahjanaan,
vaan Luojan olkoon kunnia
ja rauha päällä maan.
Oi Herrani,
tee juhlani
nyt itsellesi iloksi!
Ei valtaa, kultaa loistavaa
vaan Luojan kunniaa.

2.
Tuo kotiin lasten riemua,
kun loistaa joulupuu.
Tuo joulun kirkas sanoma,
kun ilta tummentuu.
Ja tuntooni
suo rauhasi,
ilolla täytä uskoni.
Tuo kotiin lasten riemua
ja joulun sanoma.

3.
Jo, joulunrauha, saavu, jää
nyt joka sydämeen,
luo toivon, ilon lämmin sää
maailman kylmyyteen.
Vieraaksi saan
nyt kuninkaan,
et muutu, Herra, milloinkaan!
Jo, joulunrauha, saavu, jää,
luo toivon lämmin sää.


Zachris Topelius 1887. Suom. 1909, Niilo Rauhala 1984, 1986. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jean Sibelius 1909.

Riitta-mummi:
http://koraali.fi/mp3/N028.mp3



V.v. k. N:o 224.

1..Ah Jesu, minua armahda! Mun täytyy
täältä erit'; Vaan kosk' ja millä ta-
valla, Se armoisas on alat'. Mult' salattu on hetki
tai, Vaan sinult' hyvin tuttava, Niin viimeinen myös
loppun'.

2.  Mun ilon', riemun' sinussa On Jumalani aina,
Kanss' lepon', rauhan' vaivoissa, Sun Henkes armo
lainaa: Sill' veres vuosi edestän', Joll' puhdistit mun
synneistän' Ja taivaan iloon ostit.

3.  Siis pyydän, Jesu, sinulta, Ett's hallitset ain'
mielen'! Suo käskyiss teill' mun vaeltaa, Ett' myös
sun muistoss' pidän; Suo sielun' sinuss' iloita, Kanss'
tykös aina turvata, Ja taivaass' iloo perii.

4.  Viel' anon sinult' armosta, Kuin viimein' hetki
joutuu, Mult' taidoss' hyväss' rohkeesta Huojetaan
kuollon kipu: Ett' vuoteellan' täält' uskossa Pois nu-
kun makiass' rauhassa, Kanss' käsiis annan sielun'.

5.  Vaan jos mun pitäis' kuoleman Maall' vie-
raall', taikk' muuss' paikass', Kautt' ruton, sodan an-
karan, Taikk' veden, taikk' muuss' vaarass'; Niin käy-
köön neuvos jälkeen se, Äl' ansion peräst' tuomitse,
Suo autuaast' mun täält' nukkuu.

6.  Jos heikkoudess' armoas En oikein taida arvat':
Pois älä vedä apuas; Vaan huojenn' kovat vaivat;
Niit' älä riennä kostamaan, Kuin epätiedoss' lausu-
taan, Eik' aju oikein arvaa.

7.  Kautt' kuollos, Jesu, minull' suo, Ett' käytän itsen'
kauniist', Kosk' kuollo kipiän kivun tuo, Sääst' häjyist'
hourauksist', Ett' sydän huokiast' pakahtuu, Kuin kyntti-
läinen sammuntuu, Sun kuollos muistoss' autuaass'.

8.  En kuitenk' kuollon muotoa Mä etees määrät'
pyydä; Vaan sinuss' aina rippua, Ja sanastas kiinn'
pitää, Ain' Jesu elon', tiedän sen, Ett's hyvin teet
minullen, Mill' kuolloll' kutsuu tahdot.

9.  Siis haltuus annan itseni, Sä tuskiss' tuotat
helpon, Sä elon', ota henkeni; Mull' kuollo kantaa voi-
ton: Mä tiedän, tuomioll' tullessa, Sä herätät mun
haudasta, Suot elon kruunun kauniin.


Bartholomäus Ringwadt, (saks.) s. 1532 † 1599.

Riitta-mummi:
SV 11    Milloin minun taivaalleni



1. Milloin minun taivaalleni
aamutähti syttynee?
Milloinka jo ilokseni
synkkä yöni päättynee?
Kaipaan korpimatkallani
uuden ajan koittavan.
Routaa on nyt rinnassani,
toivoisin sen sulavan.

2. Milloin omaatuntoani
armon Henki herättää,
milloin suurta luuloani
ahdistuksin vähentää?
Milloin minä mielestäni
ylpeästä alenen?
Luulen, että itseäni,
elämääni hallitsen.

3. Milloin minä herkeäisin
luottamasta tietoihin,
puuttuvaksi käsittäisin
parhaan ymmärryksenkin?
Milloin taivun kaikkineni
tunnustamaan pyhyyden?
Jaettu on sydämeni,
särkyvän jo toivon sen.

4. Milloin opin kärsimällä
Herran tahdon täyttämään,
ristin alle nöyrtymällä
omat juonet jättämään?
Milloin Herran kurituksen
hyvyydeksi tunnustan?
Vasta sitä opettelen.
Milloin taidon saavutan?

5. Milloin Herran kallis sana
minussakin sijaa saa
ja sen nuhde painavana
kuolleen uskon kukistaa?
Milloin saanen minä kuulla
Herran äänen kutsuvan?
Milloin kiitän riemusuulla
laupeutta Jumalan?

1. säk. Anders Odhelius (And. Odel) 1745 ja Wilhelmi Malmivaara 1890, 2.–5. säk. W. Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971, SV 2016


Riitta-mummi:
K 203   Käy sydämeni temppeliin

https://www.youtube.com/watch?v=kV7xOA4gr90

1.
Käy sydämeni temppeliin,
sen avaan, Jeesukseni.
Sanalla, esimerkillä
käy opettajakseni.
Sun ristiäsi kirkasta
ja voimaa kuolemasi.
Vain sinuun anna juurtua
ja elää armostasi.

2.
Taas tahdot minut, oppilaan,
sanasi kouluun panna.
Tee minut tarkkaavaiseksi,
Marian sydän anna.
Suo hyvä osa valita
juuressa jalkojesi.
Myös anna voimaa kulkea
jäljissä askeltesi.

3.
Käyn sokeana luoksesi,
nyt aurinkona loista.
Aukaise minun silmäni,
pimeys niistä poista.
Henkesi valo sytytä,
suo sanas kynttiläksi
ja tahtoasi selitä,
tee minut näkeväksi.

4.
Nyt pyytää arka armoa,
pelkuri ystävyyttä.
Pois ethän heitä minua,
osoita lempeyttä.
Syntinen vastaan syntiä
taas etsii lääkitystä,
kylmentynyt ja penseä
rukoilee virkistystä.

5.
Näin hädässäni rukoilen,
sairaana jaloissasi:
Oi parantaja sairasten,
paranna sanallasi.
Tee minut köyhä rikkaaksi,
armosi lahjat anna.
Tee sinussa mua viisaaksi
ja neuvoillasi kanna.

6.
Tee heikko taistelija nyt
sotaasi rohkeaksi.
Tee vaeltaja väsynyt
lepoosi taipuvaksi.
Kyyhkynen arkkiin lennähtää
turviisi, Vapahtaja.
Syntinen haavoihisi jää,
on niissä rauhan maja.

7.
Vieraaksi kutsu minutkin
pitoihin pöydässäsi.
Lahjaksi anna viinisi,
ravitse leivälläsi.
Paimenen ääntä kuulemaan
totuta lammastasi
ja oppilasta kulkemaan
vain sinun seurassasi.

8.
Helmeä etsin kallista
aarteeksi sydämeni.
Se helmi olet ainoa,
Herrani, Jeesukseni.
Kaikesta auta luopumaan,
vain että voitan sinut
ja sinä, Herra, kokonaan
omaksi saisit minut.

9.
Sinua muukalaisena
ikävöin veljekseni.
Oi saanhan tulla seuraasi,
jaa sanaa evääkseni.
Armosi vahvuus, korkeus
suo, Jeesus, katokseni.
Enkelten anna varjelus,
jää itse riemukseni.


Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1894. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta