Äitini sai siellä hyvän puutarhurin koulutuksen. Muinoin Härmässä Korpelassa, joka oli kotini tilanimi, äiti puuhasi meille omenapuutarhan. Se oli kova pinnistys, mutta tuli tehdyksi. Vain yhdessä puussa oli kitkeriä omenoita. Isäni tuskaili toisen intoa, että "minun pitänee mennä lopultakin lypsylle, ei tuo aiokaan siihen hommaan".
Velivainaja, josta tuli maamies, jalosti niitä omenoita kotiviiniksi niin hyvällä menestyksellä, että ajeli innoissaan Deutz D 25 traktorillaan maidonhakureissulla joskus jopa ojaan. Naapurit saivat puheenaiheen. Veli oli toimissaan riittävän isäntähenkinen, että pärjäsi.