Kesäilta Pohjolan perukoilla
On lämmin elokuun ilta, ei tarvitse sormet kohmeessa jäätä särkeä,
kun lammesta nousee kalaverkolla syötäväksi särkeä.
Löysinkin tuolta jo hakattuja halkoja peräti kuusi.
Näyttää olevan täällä runsaimpana puulajina kuusi.
Kuules veli, kerätään lisää puita ja sytytetään nuotioon tuli,
kun saalista lammelta jo aterian tarpeiksi meille tuli.
Laitan ne särjet leppätikun nokkaan, läpeensä kypsäksi aion paistaa.
Ei ole meillä kiirettä mihinkään, vaikka kuukin jo taivaalla paistaa.
Kun syöt, niin pidä paistista kiinni ja palanen suuhusi haukkaa,
että et ruoatta jää, kun puun oksalla vaanii pari nälkäistä haukkaa.
Katsohan, kuinka horisontissa häämöttää tunturin rehevä laki,
sen harvinaista kasvillisuutta turvaa nykyään luonnonsuojelun laki.
Sellainen se on täällä pohjolan perukoilla tämä syrjäinen pitäjä,
jotta pois läksi paremman toimeentulon toivossa ainoan kyläkaupankin pitäjä.
Vaan kyllä kengissä pysytään, kun kylässä vielä ammattiaan harjoittaa vanha suutari,
ja hengissäkin pysytään, kun lammessa kutee runsaasti särjen lisäksi myös siika ja suutari.