Paikallinen uskonnollinen johtaja on kieltänyt minua osallistumasta yhteisön toimintaan.
Ne yhteisön jäsenet, jotka kuuluivat lahkoon, eivät puhuneet minulle. Minulla oli lupa vain sanoa "hei". Tähän tervehdykseen vastattiin.
Kun lähestyin ihmistä, jota rakastin, minut ajettiin pois yhteisöstä. Annoin hänelle lahjaksi toimittamani lehden ja suklaakonvehtirasian. Tätä pidettiin pahana.
Minun annettiin ymmärtää, etten saanut ilmaista tunteitani rakastamaani ihmistä kohtaan. Hän sanoi sen olevan yksityisasia mutta kertoi itse asiasta uskonnolliselle johtajalle. Tämä uhkasi minua oikeustoimilla.
Kaikki ystävyyden tai rakkauden osoitukset eivät ole ahdistelua. Sosiaalinen eristäminen ja lähi-ihmissuhteiden kontrolli ovat vakavaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Arvaatteko, missä maassa tämä tapahtui?
Kirkko, joka kieltää rakastamasta, ei ole Kristuksen kirkko.
(post scriptum tekisi mieli lisätä: QED.)
(Tämä kirjoitus kävi kommentoitavana maakuntalehden päätöimittajalla ja UUT:ssa.)