Istun tyhjän paperiarkin edessä.
Kynä, lyijkynä naputtaa kevyen rytmin arkille.
Amore, amore, amore.
Mikä tarina! Kevyenäkin piinaava.
Siinä ei ollut intohimoa,
ei liiemmin mitään sanottavaa.
Olen silti, vaikka en osaa kertoa rakkaudesta.
Piina
intohimo
liikaa
sanat
olla
(p.s. tämä on kivaa, kiitos AA)