Kirjoittaja Aihe: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?  (Luettu 45400 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #30 : 15.01.23 - klo:12:50 »
Ahtaissa oloissa eläminen, esim. körttipiirit, tai joku vastaava, ei tietenkään ole mikään pahe tai ehdottoman ei-toivottu tila. Sen verran olisi kuitenkin hyvä avattua, että ymmärtää olla suuttumatta naapuripiirille, joka toki voi olla yhtä ahdas, kuin oma, mutta eri tavalla ahdas.


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34235
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #31 : 15.01.23 - klo:14:19 »
Pyhän kosketus

https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

Pyhän kosketus

Pekka Simojoki


Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran.
Pyhää ja puhdasta maata, katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata.

Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran. Hän itse puhuu ja kuulee. Koskettaa meitä kuin viljaa. Sillä Jumalan pelloilla tuulee.

Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan,
Silloin Pyhä koskettaa.

Riisu kengät...
Paina pääsi...

Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa. Joskus puhuu Hän sanoja vailla, silloin Pyhä koskettaa.

Riisu kengät...
Paina pääsi...

Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa, tarttuu käteen ja tuntee haavat. Silloin Pyhä koskettaa.

Riisu kengät...
Paina pääsi...

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11610
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #32 : 12.09.24 - klo:02:48 »
Pidän sitä ajatusta todennäköisenä, että se yksi, joka Paavolta puuttui, on sama, josta Jeesus puhui rikkaalle nuorukaiselle: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa." Seppä ei tainnut tarkoittaa rahoja vaan muuta omavoimaisuutta.


Törmäilin kerran täälläkin, ja  tämä olisi voinut olla omaa tekstiäni -- ei Penan vaan tuo ensimmäinen,  sillä olen miettinyt ihan samaa.  Hyviä nuo kirjavinkit, samoin MT ja  Pena vastaavat joks samoin. 


Kysyn nyt tyhmän kysymyksen.  Olosiko niin, että PR  tai kuka tahansa on mahdollisesti ollut kyllä onneton koska tietää jo vähintään intuitiivisesti ettei kaikkea ole pelastuksen eteen tehty,  jotain puuttuu  vaikka yritystä olisi,  ja on syystä onneton.  Eli hieman kuin,  kävin seurakunnan nuorissa kirkossa olin isosena,  luin kolme lukua Raamattua arkisin viisi pyhäisin mutta ei löytynyt sovituksen sanaa,  vaikka kuinka luin.


Eli yritystä riitti, mutta kun en voi lunastaa sieluani tuoneöasta, sitä valuuttaa ei minulla ole,  eikä yhdelläkään ihmisellä.  Yksi puuttuu,  mutta  eipä uuta tarvitakaan.


Riparilla meilläpäin tultiin vilkkaasti uskoon.-  Minä en voinut ---  jotenkin vain ymmärsin ettei  semmoista olekasan, että voisi omalla ratkaisulla tulla siksi tai täksi.  Tämähän ei koske toisten kohtaa,  vain omaani.  Hyvin yksinkertainen tapaus tosin vaikutti,  näin semmoisella ilmoitustaululla kortin,  joku lähettänyt jostakin, jossa oli kuvattuna kahdesta koivun rungoste tehty risti,  eli aivan kuin joitakin kesäjuhlilta tai ties mistä.  En katsonut, mistö enkä koskaan lukenut sitä.  Joku oli lähettänyt sen sinne leirikeskukseen, joku laittanut ilmoitustaululle.

Katselin sitä,  ja ymmärsin,  tämän takia.  Siinä ennätti mielessä käydä  paljon,  ja tuo uskoontulojutti oli vähän kuin olisin yksipuolisella päätöksellä keksinyt, tuon ja tuon pojan kanssa alamme seurustella.  Minähän kai olen kysymässä,  viitsiikö Jumaöla olla tekemisisää,  eikä Hänellä ole oikein mitään syytä....   Ei mitään muuta syytä. 

Olen joskus lukenut kirjan Stengrunden ja ostanut sen suomeksi,   Kalliopohja.  Se kertoo ihmisistä,  jotka yrittävät tehdä itsestään Jumalalle kelvollisia,  ja joka kerran päätyvät kivikovaan, muuttumattomaan kallioon,  omaan itseeensä, jota eivät saa sen kukoistavammaksi.  Se lienee sittenkin sama, kuin tuo yksi, joka puuttuu.  He yrittävät itse.


Olen miettinyt sitä, kuinka äkkiä joko luovuttaa tai yrittää yrittämistään,  ihan sama mitä joskus oivalsi.


Onko lopulta jokin jota sanotaan kilvoitteluksi jatkuvaa alkuun palaamista.  Ei sinusta tule hyvää,  ikävä juttu jos sitä toivoit,  tapojasi voit vähän siivoilla ja onhan kaikille miellyttävämpää jos elät ihmisiksi täällä....   Ettei kukaan joudu kärsimään takiasi....  Mutta  vasta aivan alusta löytyy pelastuksen salaisuus,  se joka tuntuu tämän tästä katoavan ---  ja katoaakin.  Jumala se on joka yksin voi lunastaa,  Kristuksen tähden. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11610
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #33 : 12.09.24 - klo:02:54 »
Jotenkin sinnepäin,  ettei pieni vauva kasteesta ymmärrä,  mutta kelpaa Jumalalle.   :kahvi: :kahvi: :kahvi:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22426
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #34 : 12.09.24 - klo:07:39 »
Mika Waltarin kirja Felix onnellinen puhutteli minua nuorena. Nimihenkilöllä on pakonomainen pyrkimys saarnata lähimmäisilleen syntien anteeksiantoa. Näin sen muistan. Armon kokemuksen hän saa epileptisessä kohtauksessa, joka vie hänet kohtaamaan Jeesuksen. En ole saanut kirjaa vuosikausiin käsiini, mutta luulen sen vaikutuksen vieläkin olevan osana uskonnäkemystäni. Ihminen ei voi muuttaa itseään eikä toista Jumalalle kelpaavaksi. Hänen on vain otettava vastaan se, että Jumala kelpuuttaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11610
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #35 : 12.09.24 - klo:18:04 »
Paul Tillich on kuulemma sanonut joskus,  meidän on vain hyväksyttävä että meidät hyväksytään vaikka emme ole hyväksymisen arvoisia.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11610
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #36 : 14.09.24 - klo:22:05 »
Jatka täällä  kun ehkä on suurempi höpinävapaus.  OAlen joskus ollut pahoillani siitä, että jotain uskoontuloa pidettiin niin tärkeänä siullä jos minun nyt pitäisi selittää mitä se on,  en saisi keitetyksi kokoon selitystä, jota kukaan kelpuuttaisi.  Sen sijaan olen pahoillani siitä, ettei meille tai minun mieleenni jäänyt kuin muutama laulu, joissa puhuttiin Kristuksen seuraamisesta.  Ikävä todeta tällä iällä,  jos jokin jäi niin tuo. 

Loppujen lopuksi päässäni oli sekasotku erilaisista pitää olla - jutuista.  Täytyy olla pelstusvarmuus -- eräs nuorisopappi oli eteläpohjalainen ja evankelinen.  Täytyy sitä ja täytyy tätä. Ennen kaikkea täytyy pysyä uskossa,  ja minä siis en osaisi selittää, missä.  En mitenkään enää kaksikymmenvuotiaanakaan ajattelisi ihan kuin kuudentoista iässä, siis vähää vaille.  Saimme omituisen sillisalaatin lähes kaikista herätysliikkeistä ynnä muista liikkeistä,  silläm   viralliset apulaiset eli nuoriusopapit tuölivat ja suorittivat pastoraalikurssin ja häipyivät.  Aika luonnollista, mutta hyvin  sekoittavaa. 

Arvelen että aika moni siellä kuitenkin löysi tiensä, ja pysyi jos ei uskossa niin uskollisena. 

Minusta on lohdullista ajatella Paavalia, joka valittaa, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 

Tänään päivitin naamakirjan, ja päivitän vielä tämän.

Tahtoisin olla vielä 16,,ja keskellä yksinkertaisia asioita. 

Se toive ei toteudu,  mutta sama 16v vähän vaille, elää minussa ja muistaa hyvin,  mitä tapahtui tänään jokseenkin tasan 51 vuotta sitten. 

------------------------


Olen kirjoitellut ja silloin tulee muisteltua kaikenlaista kauan sitten liettua.  Muistan  lapsena lukemani tarinan Torpan prinsessa, joka on sittemmin julkaistu uudelleen sarjana, joku on saattanut törmätä siihen,k  luin sen harjaannuttaakseni ruotsin kieltä,  nuorisokirjoista se kävi helpoimmin  Gulla tuli kaksitoistavuotiaana aputytöksi Kullan torppaan, jossa vanha muori eli poikansa elättinä kunnes kuili.  Muorilla ja torpan vanhimmalla lapsella Johanniksella oli yhteinen salaisuus,  Paratiisin yrttitarha, jonne on vaikea löytää tietä ja jonne taivallus on vaikea, ja he kertovat tafrinan ensimmäisenä iltana Gullalle.  Yrttitarhassa kasvaa ihmeellisiä kukkia, ilma on siellä aina leuto,  siellä saa leikkiä jos haluaa tai levätä jos väsyttää.  Yrttitarhassa saa uida, ja jokainen osaa uida sinne saavuttuaan,  ja kirkkaan veden lävitse voi nähdä näkinkenkiä hiekassa.  Yrttitarhasta tulee Gullan ja Johanniksen unela. lohtu ja salaisuus, kun taksvärkkipäivät tuntuvat loputtoman uuvuttavilta ja torpan isäntä juo itsensä juovuksiin,  ja katovuosi vie viljan ja perunat.

Varttuessaan Gulla jättää mielestään koko sadun,  kunnes elämänsä taitekohdassa saa sen uudestaan mieleensä.  Kasvaessaan Gulla muistaa yrttitarhan, ja ymmärtää mitä torpan vanhamuori  yritti opettaa Johannikselle ja muille hänen kasvattisisaruksilleen.  Toisinaan on luovuttava, jotta toiset saisivat pitää,  on annettava omastaan, koska toisten välttämätön tarve sitä vaatii.

Ja minä olen pahoillani siitä,  että  niin harvoin ymmärsin,  olisin saattanut löytää tien josta vanhamuori puhui-  Tien jota ei voi toiselle neuvoa,  koska jokainen tulee omaa tietään,  lapsi omaansa ja vanhus omaansa, rikas omaansa ja köyhä omaansa,  sotilas omaansa ja kartanonherra omaansa,  ja jokainen saattaa löytää perille. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11610
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #37 : 14.09.24 - klo:22:29 »
Minäkin luin Felix Onnellisen joskus kun se ilmestyi, muistan kyllä pitäneeni siitä,  mutta kaikki epilepsiaa sivuavat kirjat saavat minut jokseenkin, no, jos ei  näppylköille niin epääeläytymään,  pelkään kai  lukevani sieltä ties mitä itseeni sopivaa ja joka tapauksessa no niin,  ei niin miellyttävää.  Dostojevskin Idiootti jäi siten kokonaan kesken, ja olen tämän tästä tuumaillut joko uskaltaisi lukea sen loppuun.  Se onkin aika hurja,  ei lainkaan kuin Felix Onnellinen.

En oikein ole löytänyt  mieleistä luettava, tietysti minun piti penkoa Kotkan seudun sotahistoria ja 1944 auttoi minua,  ja välirauhan aikaa käsittelevät päiväkirjat kuten Rytin, jonka ostin,  olivat todella kiinnostavia.  Olen ollut tyytyväinen, kun jaksoin loppuun sen Sodanvarjon nuoruuden,   Ukrainan sota syttyi erittäin epäsopivasti kun olin jokseenkin puolessa välissä. Tavallisesti kirjoittaessa liikkuu kuin kahdessa maailmassa,  tässä omassa ja siinä joka kehittyy, jossa omat ihmisensä elävät omalakisesti sitä elämää, mihin heidän aikansa heidät on sitonut. 

Kerran Herättäjäjuhlilla jonottaessani ruokaa yritin tarttua hetkeen, carpe diem,  osaksi aikaa kuluttaakseni,  hassua oikeastaan mutten voinut kuin jonottaa,  halusin tarttua juuri siihen hetkeen, koska hetki sattui olemaan onnellinen ja hyvä.  En päässyt siitä,  että juuri siihen hetkeen en voinut tarttua,  aika viuhui ohitseni, ja minä ymmärsin sitä runoilijaa joka on kirjoittanut olevansa ajan vanki.  Tiedän mitä tuolla tarkoitetaan,  minmua halutti koettaa,  voiko hetkeen todella tarttua.


Jos joku muistaa runon,  se alkaa,  Ja kun olin huoleti nuori omenanoksien alla, ajan vanki ----    Välistä olen unohtanut osan ----


....vaikka kahleissa lauloin kuin meri. 

Tai no,  tuos saattaa löytää netistä- 
« Viimeksi muokattu: 14.09.24 - klo:22:35 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6475
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #38 : 14.09.24 - klo:23:12 »
Mika Waltarin kirja Felix onnellinen puhutteli minua nuorena. Nimihenkilöllä on pakonomainen pyrkimys saarnata lähimmäisilleen syntien anteeksiantoa. Näin sen muistan. Armon kokemuksen hän saa epileptisessä kohtauksessa, joka vie hänet kohtaamaan Jeesuksen. En ole saanut kirjaa vuosikausiin käsiini, mutta luulen sen vaikutuksen vieläkin olevan osana uskonnäkemystäni. Ihminen ei voi muuttaa itseään eikä toista Jumalalle kelpaavaksi. Hänen on vain otettava vastaan se, että Jumala kelpuuttaa.

Eikö kirjastosta löydy?

Mutta osta se. Ei maksa paljon! https://www.antikvaari.fi/teos/feliks-onnellinen/62a32f3eeaa1ec176c39f6ea?srsltid=AfmBOorycIYCiR40jwR42gtIPmAYuhgrDqGhjqt0n2A6QpVnnqjds8_l

Luin sen joskus itsekin, muistan että kova touhu oli päähenkilöllä todistamisessa.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22426
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #39 : 15.09.24 - klo:07:25 »
Eikö kirjastosta löydy?

Saattaa olla kaoottisessa kirjahyllyssänikin. En varsinaisesti kaipaa sitä. Nousipa vain mieleeni tässä keskustelussa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6475
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #40 : 15.09.24 - klo:17:19 »
Saattaapi olla minunkin kaoottisessa kirjahyllyssäni...
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8600
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #41 : 20.09.24 - klo:11:11 »
Kyllä kai kristyksen voi myös sisäisesti tuntea tai saada tuntemuksia, mutta omat teot kyllä on kuin saastainen vaate Pyhän edessä.

Yrittänyt sitä muslimeille selittää, että pitää olla Jeesus joka oli synnitön jos haluaa Jumalan luo. Vaikka kuinka kumarrat Mekkaan niin Jumalan edessä olet syntinen ja mikään syntinen ei kestä Pyhän edessä.

Jeesus synnitön uhri edestämme annettu.

No niiden mielestä matolla kumartelu ja hokeminen riittää.
Juutalaisilla on joku uhraaminen, mutta taitaa olla silleen huoletonta heillä, kuten adventisteillä, että eivät usko helvettiin ja sen puolesta ovat rauhassa.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34235
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #42 : 20.09.24 - klo:11:34 »
Tuo mitä kirjoitat Jeesuksen pyhyydestä ja uhripuhtaudesta, on ymmärretty oikein.

Juutalaisten uhraamisesta ei minulla ole mitään tietoa, tekojahan he uhraavat.

Ehtä helvetti, eikä sitä muka ole. Sehän on joillekin ihmisille jo täällä maan päällä.

Ortodoksit uskovat Jeesuksen käyneen pääsiäislauantaina helvetissa, vai Tuonelako se on.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22426
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #43 : 20.09.24 - klo:13:05 »
Ortodoksit uskovat Jeesuksen käyneen pääsiäislauantaina helvetissa, vai Tuonelako se on.

Onhan tuo apostolisessa uskontunnustuksessakin: - Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista...

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 34235
Vs: Se "Kristuksen sisällinen tunteminen"?
« Vastaus #44 : 20.09.24 - klo:13:41 »
Niin Tuonelassahan Jeesus kävi.   Älypään Pääsiäinen-kysymyksissä toistuu ajottain kysymyksenä Mitä ortodoksit muistavat Suuren viikon lauantaina ? Oikea vastaus on tuo Tuonelassakäynti.
Merja Merras oli kerran telkkarissa ja kuvasi tämän tapahtuman oikein piirroksen kanssa.

Kuka oli se joka kostutti syntisten huulia Helvetin tulessa.  Onko tämä kuvattu Jumalaisessa näytelmässä  vaiko Raamatussa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)