Juuri tämänlaisen raamatunkäytön vuoksi körttiläisyydessä ei pidetä Raamatun maalikkokäyttöä suotavana.
En minä ole kuullut, että sitä pidettäisiin epäsuotavana, että maallikko itsekseen lukee Raamattua, ja ehkä joskus jonkun vertaisensa kanssa miettii jotakin kohtaa taikka kertoo, miten se on itseä puhutellut.
Toinen juttu on viskellä yksittäisiä lauseita ilman mitään yhteyttä, kertomatta miksi juuri ne poimii, tai auktoriteettiasemassa esiintyen.
2. Moos. 12:
5. Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi.
8. Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.
9. Älkää syökö siitä mitään puoliraakana tai vedessä keitettynä, vaan paahtakaa se tulella päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.
10. Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle, vaan polttakaa tähteet ennen aamun koittoa.
11. "Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi.
5. Moos. 16:
2. Teurastakaa pääsiäisuhriksi Herralle lampaita, vuohia ja nautoja siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi.
7. "Keittäkää ja syökää liha siinä paikassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee, ja lähtekää seuraavana aamuna kotimatkalle.
En nyt saa tuosta reseptistä selvää. Pitääkö se keittää vai ei? Saako olla nautaa vai pitääkö olla lammasta tai vuohta? Onko asialla suurta teologista (ehkä vertauskuvallista) merkitystä?