Yksi ikävä aika oli piispalla ollut ns paskamottia laukaistessa Säämäjärven eteläpuolisella alueella. Joukot olivat liian lähellä toisistaan, että raskasta tulta ei voitu ampua vastustajan niskaan mottiin. Piispa totesi, että kesämotti vuosi aina, sillä venäläinen sotilas oli sitkeä ryömijä ja suomalainen soturi vastaavasti joskus ajatuksissaan oleva.
"Vihollinen oli rakentanut lujat asemat Kutismajoen itärannalle Säämäjärvi-Petroskoi -maantien varteen. Kun JR 8 ryhtyi asemia murtamaan 2.9.1941, alussa oli sikäli epäonnea, että oman tykistön tulivalmistelu kohdistui suoraan omien joukkojen päälle. Nämä kykenivät kuitenkin järjestäytymään uudelleen, ja Kutismajoki ylitettiin. Sitten pataljoonan vahvuinen vihollinen suljettiin mottiin joen itäpuolisessa maastossa maantien kohdalla.
Seuraavat päivät käytiin katkeraa taistelua, ja JR 8 oli lujilla. JR 35 vaihtoi JR 8:n motin ympäriltä 4.-5.9., ja motti saatiin laukeamaan 6.9. Vihollinen menetti kaatuneina noin 800 miestä. Myös JR 8:n tappiot olivat tuntuvat: yli 70 kaatunutta ja 180 haavoittunutta. Näistä kymmenkunta kaatui ja kolmisenkymmentä haavoittui oman tykistön kranaateista.
Kaatuneiden joukossa oli myös omia miehiä ampunut oma soturi. Eräs mustalaispoika ampui syöksyyn nousseen Jyrkisen aivan kylmäverisesti. Tapauksen nähnyt poikamme olisi ampunut murhaajan, mutta koska lipas ei ollut paikoillaan, hän nosti kovan metakan, jotta toiset olisivat tappaneet murhamiehen. Hyökkäyksen aiheuttaman muun metelin vuoksi kukaan ei tajunnut, mistä oli kysymys.
Mustalaispoika, joka huomasi tulleensa tekosestaan ilmi, syöksyi ilman asettaan suoraan linjojen välimaastoon jääden sinne hortoilemaan. Siellä, tai peräti vihollisen puolella, hän oli turvassa koko päivän. Ehkä häntä tummana poikana luultiin omaksi vartiomieheksi? Totuus kai paljastui iltapäivällä, kun mustalaispoika juoksi kovan kivääritulen saattelemana oman porukkansa kohdalla takaisin.
Omalla puolella tuomio oli hänelle kuitenkin jo langetettu. Vaikka hän käsiään kohotellen aneli armoa, useat lähes yhtäaikaiset laukaukset lopettivat hänen elämänsä. Häneltä löytyivät edellisenä päivänä korttipelissä voittaneen kaverimme ja Jyrkisen lompakot sekä viimeksi mainitun taskukello. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miksi Jyrkinen oli ammuttu, mutta puntaroitiin myös sitä, kuinka moni aiemmin oli joutunut rahanahneen mustalaispojan uhriksi.
Tämän surkean tapauksen jälkeen tapahtuneessa selvitystilanteessa oli sitten joku jermu laukaissut sanat: "Tämähän on oikea paskamotti, kun omatkin alkavat kavereitaan tappaa." Niin sanottiin sen motin kastesanat, ja motin nimi jäi ikuisesti historiaan."
Lähteet
Suomen sotahistoriallinen seura ry-Kutismajoen motti Aunus
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1143https://www.youtube.com/watch?v=56QSApS7vBUSuomen sotahistorian arkisto. Dokumentteja, ääniklippejä ja rintamaselostuksia raskailta sotavuosilta. Dokumentissa JR8:n veteraanit vierailevat taistelupaikoillaan ja kertovat kokemuksistaan.
