Murheellisena koen nämä Kalistajan heittämät epäilyksen ja epäluottamuksen varjot Herättäjän työntekijöiden ja hallituksen ylle.
Muilta tahoilta ei ole tullut vinoilua kirjakaupan lopettamisesta fyysisessä rakennuksessa eikä vanhan, suuren perusremontin tarpeessa olevan talon myymisestä osaaviin käsiin maksukykyiselle ja arvostetulle taholle.
Jos herännäisyyden idea ja päänäky olisi paperiset kirjat ja vanhat rakennukset, kritiikki olisi ymmärrettävää. Pyrittäisiin vain palaamaan 1940-60 luvuille! Mutta herännäisyyden ydin on hengellisissä asioissa, ihmisen ja Kristuksen kanssakäymisessä.
Tule, Kalistaja, seuraliikepäiville helmikuussa. Puhutaan asiat kasvokkain selkeiksi ja päätetään piruilu vanhoista taloista.
Talon menettäminen kertoo mielestäni paljon myös herännäisyyden tänäisestä tilasta, tilanteesta. Kyllä minä mielelläni kasvokkain olen kanssasi, mutta en esimerkiksi Virossa. Täällä Suomessa siihen tullee luontainen hetki. Parempi siis niin.
En osaa helmikuun liikehdinnästä sanoa vielä kovinkaan paljon. Monesta eri syystä.
Saatathan, Mauno, minut tosin myös jossain seurapenkissä nähdä. Jos et näe minua kaavailemassasi tilaisuudessa.
Maksukykyinen ja arvostettu. Siis taho, jolle talo meni. Mikä ettei. Mitä sitten? Mutta siis talo, jossa menneinä aikoina suunniteltiin väkevästi ja onnistuneesti herättäjäjuhlia & H-Y:n muuta toimintaa, on nyt kapakka.
Mitä tarkoitat sillä, että mielestäsi olen heittänyt epäilyksen ja epäluottamukset varjot.... Eivätkö nämä kirjoitukseni ole olleet ja eivätkö ne ole suoraa ja selkeää puhetta.
Kyllä herännäisyys tarvitsee niitä "paperisia kirjoja". Miten muuten tuo hurskaasti toteamasi ihmisen ja Kristuksen kanssakäyminen toimii ja toteutuu herännäistilaisuuksissa tänään - ja jos toimii, niin kuinka väkevästi ja vaikuttavasti?
Mauno, sanot ettet muilta tahoilta ( kuin minulta) ole kirjakaupan luisumisesta muualle kuullut mitään. Minä olen kuullut asiaa murehditun/murehdittavan.
Sanot minun piruilevan vanhoista taloista. Jostain muusta tässä on kyllä kyse. Ja vielä: jos puhun jostakin asiasta, niin pyrin kyllä perustelemaan puheeni. Jos kirjoitan jostain asiasta, niin pyrin perustelemaan tekstini. Noin 50 vuotta kestänyt säännöllinen vapaan toimittajan työ(ni) ( juttuja jokseenkin sadassa eri lehdessä) on totisesti opettanut minut perustelemaan tekstini.
Hurskastelua on mielestäni se kun sanot:
- Murheellisena koen nämä...
Ja noin niin kuin ylipäätään. Senhän kuulee jos virsi viriää...
Se ei paha asia ole/olisi. Ei paha vaan hyvä.
