Minulla on ollut ilo aina saada joku ystävä asuimmepa missä vain. Samoin yhdistyksissä joihin olen kuulunut, työpaikoilla, ja myös tällä foorumilla.
Tänä aamuna , kun kerrattiin eilistä, sanoin Matille, että en kai tiedä toista yhtä suloista, iloista ja auttavaista naista kuin Pyryharakka, johon tutustuin tämän rakkaan foorumin kautta.
Eilenkin hän oli kuin aurinko olisi alkanut paistaa kodissamme kun sainmme hänet vieraaksemme ja pöytäpalvelijaksemme. Päivä paistoi myös ulkona.
Samaa uskallan sanoa Seposta, vaikka hän on teknokraatti, jota tyyppiä yleensä vierastan. Alusta asti olemme tulleet toimeen. Hän on suuri suomalainen mies, ja Matin kanssa samaa laatua.
Sairaudet olemme jakaneet. Sairasvuoteelta sairaalasta ja sairaalaan olemme soitelleen.
Mauno on ensimmäinen körtti-ihminen jonka tunsin. Hän istui Aamuseuroissa penkillä vieressäni kun minä murruin itkemään Jumalan armosta Jaakko Heinimäen seurapuheen jälkeen.
' Tässä sitä nyt ollaan !' lohdutti Mauni, karlitsini. Asuimmekin samalla 'kylällä', kaupunginosassa joka ei ole kaukana nytkään.
Mauno tuo syksyllä minulle sieniä Jos saa.

Juhani tietää laatuni. Hän on veli minulle.
Luettelematta jää kymmeniä, jopa satoja, tämän matkan varrelta.