Joskus kauan sitten luin kirjan "Tilitys, menestyksen hinta ja menetyksen siunaus", Väinö Raatikainen.
Kirjan kirjoittaja kertoi omasta elämästään yrittäjänä.
Seuraava on muistin varaista tietoa, en tarksita näitä kirjasta:
Yritystoiminta menestyi hyvin. Välillä oli toki haasteellisiakin aikoja.
Tuotantolaitoksella oli eräs henkilö, jonka yrittäjä koki eri syistä hankalaksi.
Yrityksen etu ei ollut henkilölle niitä tärkeimpiä asioita, joka kävi ilmi hänen toiminnastaan työssä.
Henkilö kuitenkin osasi omista eduistaan pitää huolta ja käyttää lainsäädäntöäkin hyväkseen.
Yritystoiminnassa oli taloudellisia haasteita, mutta omista eduistaan taistelevan henkilön toiminta johti sitten siihen, että piti lopettaa koko yritys.
Moni työntekijä menetti työpaikkansa ja sitä kautta säännölliset tulonsa, koska yrittäjän kädet sidottiin yrityksen pelastamistoiminnassa.
Sitä en varmuudella muista, oliko yrittäjällä myös muita tuotantolaitoksia vai oliko tämä ainoa.
Minä ja muut toisen palveluksessa työskentelevät olemme kovin persoja sellaiselle toiminnalle, jota kutsutaan "oman oksan sahaamiseksi".
Työntekijä monesti ei ymmärrä, mitä yritystoiminnan yhteydessä tarkoittaa sana "riski" ja varsinkaan hän ei ymmärrä sitä, että kuinka riski pitäisi hinnoitella.
Pitäisikö työntekijän kantamaa riskiä kasvattaa siten, että palkkasumma riippuu yrityksen tuloksesta?
Tällöin minimikuukausipalkka voisi olla negatiivinen ja parhaimmillaan se olisi mukavasti positiivinen.
Jos työntekijä kantaisi riskiä yrityksen tuloksesta, irtisanomisen riski olisi varsin olematon.
Käytännössä irtisanominen tapahtuisi vasta yrityksen konkurssissa.
