Tukahduttava, ahdistava usko uskonto ?

[Viisveisaaja]

Useasti mietin miksi uskosta ja uskontoon liittyvät asiat on monelle joku punainen vaate härälle Espanjassa ?

Jengi niinku kuvitelee, että uskonnollinenliike, kuten herännäisyys on joku tapa ja käytös kulttuuriin meno ?

Jotenkin että jos menet hengelliseentilaisuuteen pitäisi olla jotenkin ns, kunnolla.
Että pyhänä Jeesus on kristus ja maanantaina Jeesus pn kirstus ja kirstunkansi kiinni ja se ei kuule arkeen ?

Joitain kuten itsenikin yritän saada mukaan on ns, uskonnollista porukkaa, kun ei moralisoi ja vähät välittää josko joku juo, polttaa tai tai vaikka on lesbo.
Jos joku nuori tahtoo tehdä abortin, niin en olisi tuomitsemassa, vaan ihan ottaisin lähimmäisenä ja antaisin kertoa mitä toinen aikoo ja tekee mitä tekee, niin lähimmäinen silti.

En tiedä kuka uskonnollisista jutuista on tehnyt jonkun moraalin vartijan ja moralistin.
Kumma kun viimeisenä nuoret tulee meille ns, uskoatunnustaville jutteleen ongelmista.
No mulle kyllä liikaakin.

Meillä uskoatunnustavilla on kuitenkin rukous ja vierelläkulkeminen ja muu joilla olla läsnä ja avuksi.

Luin ton ja kyllä kirjoitan hyvää suomea, mutta anteeksi jos jotenkin jäsennelty väärin.
Johtuu nuoruuden kolutuksesta ulkomailla.

[Riitta-mummi]

Sama aihe on ollut minulla mielessä tänään. Aloitin kirjoittaakin, mutta pikku-Martan tarpeet katkaisivat sen yrityksen.

Katselin nimittäin foorumin alkuajoilta ollutta hyvää keskustelua Uskovainen? Eli vuodelta 2005. Siinä nuoremmat ihmiset ja muutama asiaa pohtinut keskustelevat hyvin.

http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=143.0

Yksi oli joka sai 'karvani pystyyn' , nimimerkki Jari L ( 8 kirjoitusta kaikkiaan ) sanoi näin:

''Uskovainen on sellainen, joka on ottannut vastaan Jumalan armon, Jeesuksen Kristuksen.

Eikä ainoastaan ottannut vastaan, vaan myös , elää Jeesuksen kanssa.
Sana sanoo myös että , usko ilman tekoja on kuollutta uskoa, Jaakobin kirjeessä, eli ojentaudumme Jumalan sanaan.
Eli parannusta kuolleista teoista ja synneistä.
Sillä uskon olemus on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentatuminen sen mukaan, mitä ei näy. Heb.11:1
mielestäni koko luku on hyvä, sillä se kertoo, mikä on usko.

Sekä uskova myös varjelee sydämensä , niin ettei maailma saastuta sitä.
Uskovaan elämään kuuluu myös pyhitys, sillä ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Jumalan valtakuntaa Heb.12:14.
Ei omaa pyhitystä, vaan sen minkä Pyhä henki vaikuttaa uskovassa.''

näitä ajatuksia tuli nyt ainakin mieleen..
---
On siinä tarkka määritelmä !

Itselleni on Jakobin kirje ja Hebrealaiskirje tuottanut jopa epäuskoa Rakastavasta Jumalasta, vallankin kun juuri kuulin perjantaina J Norvannon opetusta Jakobin kirjeestä.
Siitä hän otti jonkin kohdan ja veti johtopäätöksen että jos Jumalan Laista rikomme yhdenkään kohdan, vaikka kuinka pienenkin, rikomme samalla kaikkia 10 käskyä vastaan.

Juhanin muistan kertoneen, että oli 'hilkulla' että koko Jakobin kirjettä otettiin Raamatun kaanoniin.

Siis, onko tärkeää olla uskovainen,  vai riittääkö usko Kristukseen ?

[Viisveisaaja]

Minusta kristilliseen uskoon kuuluu myös hengellisyys.

Usko ei ole mikään kiva fiksu filosofia tai sanoja Raamatussa.
On myös se hengellinen puoli.
Kuten vaikka suru, ilo tai rakkaus.
Ne on totta, vaikka ei niitä voi näyttää.

Voihan se olla, että kukaan ei miellä kokeneensa mitään hengellistä kokemusta, mutta rukous ja usko on jotain henkistä touhua, tuntee sitä tai ei ole fiiliksiä.

Kun kauan kuten itse on ollut ilman mitään suurempia hengellisiä tuntemuksia, paitsi unia, niin Jumalan käden ja ohjauksen näkee selvästi elämässä tunteista riippumatta.

Monenlaista outoa ja järjenvastaista olen tehnyt kun olen kokenut sen olevan parempi, vaikka ei helpompaa.

Henki kyllä johtaa vaikkakin se ei riipu siitä kuinka moraalisesti elän hyvin tai huonosti.
Siksi on raskasta katsoa lähimmäisiä, kun ei käänny papin puoleen, kun on vaikeaa, kun ne kuvittelee sieltä tulevan vain moraaliin ja Suomen lakiin perustuvia ohjeita.

[Riitta-mummi]

Ymmärrän mitä tarkoitat.  Välillä sitä eletään hengessä, välillä on tyydyttävä kuivaan kauteen.

Huoli ihmisestä joka tarvitsee apua on monella meistä. En lähtisi kuitenkaan viemään kädestä pitäen papin pakeille. Rukoillen asian hoitaa Auttajamme, Herra Jeesus Kristus, jos se on Hänen tahtonsa.
Monen täytyy ensin käydä pohjalla.

Kuunteleminen on hyvästä, neuvot vähemmän hyviä.

 

[Viisveisaaja]

Kiitos mummeli.
Höperö Make nyt jatkaa, äh viisiveisaaja.

Siis niinku olin tässä vuosi yks ja kaks mesenaati, äh no en ihan mutta ajelin autolla, kun tota maallista mammonaa oli ja kait nytkin, niin fikassa enempi.
Siis ajelin yhtä orpokodinjohtajaa oliko Kolumbiasta juutalaislasten työ, äh eikun kesäleirille.
Vai oliko ne kakrut orpoja venäläisiä.
No yhtä rakkaita ja sydän murtui useasti niiden kaa, kun aika kovista oloista tulleet ja oireili ja nämä One Way uskovat heitä paimensi.

Siis niinku tohon aiheeseen liittyen, niin ne lapset tän kolumbialaisen johtajattaren saarnan jälkeen tuli viedä seuraavana päivänä oliko korkeasaareen tai tivoliin, siis suomeksi no se missä ratoja,,, linnanmäki, niin sinne.
Muksut sanoi, että he on kiltisti jos ne pääsee, vaikka juttua oli perumisesta ja lupasivat laulaa kauniisti ja muuta, kunhan pääsevät.

Tuli mieleen, että ei kakarat tarvi pyydellä, vaan pääsette ihan rakkaudesta teihin ilman, että olette kiltisti ja muuta.

Surettaa tää uskonnollinen touhu mitä näen vaatimuksineen ja moraalisineen vaatimuksineen.

[Pyryharakka]

Tänä keväänä olen kuullut kahden seurakunnan työntekijän suusta, että heitä jännitti tulla seurakuntaan töihin. Miettivät, minkälaisia mahtaa olla nämä uskovat työkaverit? Minkälainen on hengellinen työyhteisö? Mitenhän siellä osaa olla? 
Kumpikaan ei siis ole itse hengellisessä työtehtävässä ja molemmilla työkokemusta yksityispuolen ja kunnallisen puolen työyhteisöistä.

Kumpikin olivat postitiivisesti yllättyneitä, että täällähän on ihan tavallisia ihmisiä töissä. Työkaverit mukavia ja usein nauru raikaa. 

[Kalistaja]

  Pyryharakan tuohon lähistölle kirjoittama pienkertomus toi minulle muiston vuosikymmenten takaa:

  Osoittautui, että muuan nainen etsi aikaintakaista ystävätärtään Lapuan seurakuntatalolta, mutta hän saapui erehdyksessä srk-talon sijasta viereiseen Virranniemen pappilaan. Pappilasta ei ystävätärtä löytynyt, siellä sanottiin seurakuntatalon olevan  siinä ihan vieressä ja ystävätär löytynee sieltä. Nainen siihen:

- Mikä paikka tämä sitten on?

- Virranniemen pappila!

- Voi herra jumala!

Ehkä pappila on koettu vielä tuotakin pelottavammaksi paikaksi esimerkiksi 1800-luvulla?

[Viisveisaaja]

  Pyryharakan tuohon lähistölle kirjoittama pienkertomus toi minulle muiston vuosikymmenten takaa:

  Osoittautui, että muuan nainen etsi aikaintakaista ystävätärtään Lapuan seurakuntatalolta, mutta hän saapui erehdyksessä srk-talon sijasta viereiseen Virranniemen pappilaan. Pappilasta ei ystävätärtä löytynyt, siellä sanottiin seurakuntatalon olevan  siinä ihan vieressä ja ystävätär löytynee sieltä. Nainen siihen:

- Mikä paikka tämä sitten on?

- Virranniemen pappila!

- Voi herra jumala!

Ehkä pappila on koettu vielä tuotakin pelottavammaksi paikaksi esimerkiksi 1800-luvulla?

Eikö olekkin surullista kalistelija miten ihmiset suhtautuu, jos vähänkään on uskonnosta kyse ?

Kuitenkin siinä on tämä hengellinen puoli ja mystinen puoli ja joskus jopa konkretiaa.
Ihmiset kuitenkin näkee uskon asiat vain lakina ja vaativana.
Että tulee olla kuin pyhimys ja jonkun mallien mukaan tulisi elää, että voisi olla hyväksytty tai edes saada apua.
Jotenkin, että kun olet kiltti tyttö tai poika, niin sitten saat karkkia.

Jotenkin se Jeesuksen sana, että sisälle meneviä ette päästä sisälle, mutta matkustatte maat ympäri tehdäksenne jostakin käännynnäisen ja sitten teette hänestä helvetin lapsen.
- Kait sellas häijyn ja armottoman ja vaativan ?

Suuri on uskon salaisuus.

onkohan körttibaarissa musiikkia ?

[1944]

On meillä musiikkia, monenlaista, moneen makuun. Olet vähän kuin meikämanne, että annat oikeille nimille toisen nimen, olet todellinen kalistelija. Sorry, että vertailin.

[karjalaisenkyösti]

Itselleni on Jakobin kirje ja Hebrealaiskirje tuottanut jopa epäuskoa Rakastavasta Jumalasta, vallankin kun juuri kuulin perjantaina J Norvannon opetusta Jakobin kirjeestä.
Siitä hän otti jonkin kohdan ja veti johtopäätöksen että jos Jumalan Laista rikomme yhdenkään kohdan, vaikka kuinka pienenkin, rikomme samalla kaikkia 10 käskyä vastaan.

Juhanin muistan kertoneen, että oli 'hilkulla' että koko Jakobin kirjettä otettiin Raamatun kaanoniin.

Hebrealaiskirjeessä minua viehättää se, että siinä yritetään selvittää kattavasti kristillisen uskon ydintä, eli Kristuksen sovituskuoleman merkitystä.
Hebrealaiskirje sopiikin kaiketikin juuri sellaiselle ihmiselle, joka kipuilee syntien sovitusasian kanssa ja haluaa siihen selvyyttä.
Rakastava Jumala sovitti ihmiskunnan synnit ja tarjoaa tätä lahjaa jokaiselle halukkaalle.

Mitä taasen tulee tuohon lain noudattamiseen, eli että jos rikkoo yhtä käskyä vastaan, on rikkonut koko lakia vastaan on kyllä kieltämättä ihmisen luonnolle vaikea pala:  sehän tekee minusta "hyvästä" ihmisestä syntisen ja laittaa minut samalle viivalle Jumalan edessä kaikkien muiden ihmisten kanssa.
Tuo Riitan mainitsema Jaakobin kirjeen kohta vetääkin rajusti maton meidän kuvitellun hyvyytemme alta, kun on kyseessä suhteemme Jumalaan: kaikki ovat koko lain rikkojia.

Ei liene ihme, jos joku on halunnut poistaa Jaakobin kirjeen kiristittyjen lukemistosta.

Siis, onko tärkeää olla uskovainen,  vai riittääkö usko Kristukseen ?

Näitä pidetään varmaan pääsääntöisesti synonyymeinä.

Mutta, kun tarpeeksi syvälle katsomme itseämme, pitäisikö meidän yhtyä Thomas Willcoxin ajatukseen kirjasta Kallis Hunajanpisara: "Ihmiset puhuvat terveinä ollessaan rohkeasti uskosta; harvat tietävät, mitä usko on."