Olisi nätti päivä tehdä vaikka mitä, mutta iän tuoma huuhkain muovaa hartioitani yhä luisummiksi, että henkselit täytynee panna edessä ja takana ristiin. Olen saanut aikaiseksi vain moottorisahan öljyastian puhdistuksen ja täytön. Sitten kompastuin vanhaan salkkuun. Se on Kaariinan isän aikainen työkapistus. Itse olen siinä pitänyt sahan välineitä, viiloja, tulpan kärkivälin säätömitan, kaikenlaisia muita työkaluja. Kun salkun kanssa kolaroin, niin siitä repesi yksi kulma ylhäältä alas asti, eikä se enää pitäisi kamppeita sisällään. Salkku kulkee mukana traktorissa siinä kuin muutkin tärkeät välineet. Harkitsin sen ajan, kun sylkeni nielaisin, että miten tehdä korjaus. Olisihan jossakin kätköissä pikilankaa, äimät ja naskali, mutta katsottuani ompeleiden reiät hylkäsin tämän vaihtoehdon.
Etsin käsiini sisarniittirasian ja nahkapa,,skan. Yhdeksän reikää napsauttelin ensin ja täytin reiät sisarniiteillä kopsautellen vasaralla ne tiukasti yhteen. Korjaus siis onnistui.
Kottikärryllä työntelin poltettavaa puulastua ja roinaa lustepellon polttopaikalle. Tämä hommahan jäi vähän kesken, kun korjasin rustingin lattialankkuja.
Ymmärrän hyvin, että tällaista ei ole sopivaa kehuskellen kirjoittaa, mutta minunkin on päiväni saatava iltaansa. Rämeelle lähden, kun sen aika tulee.
