Pariin vuoteen ensimmäinen päivänpaiste hankisäällä, lunta viitisentoista senttiä arvelen, niin en tule ainakaan liioitelleeksi.
Kasvaa mielen päällä se muuttoajatus. Kohta pitää, tai käy ---tai mistä minä tiedän --- sopeutuminen kitkaisemmin kuin nuorena. Tänne asti sitä muutti vaan, purki tavaransa ja rupesi elämään. Ja muuttamiseen riittää rutiinia kyllä.
Ehkä sitä vaan suotta arkailee. Kaikki kumminkin tapahtuu etänä, on etäopetus ja etäkurssit, etälääkärit ja etäfyssarit, etäkauppa ja etäapteekki. Kun niitten kantosäteen sisälle asettuuy ei mikään muutu.
Elän hiihtääkseni ja tarviin lunta.
