Rauha maassa. Koira on kävelytetty, aamiainen on vatsassa, Uuno-pelit on hävitty 11 kertaa.
Veli Vn:n esittämä kitaran soitonkin olen kuunnellut ja havainnut, että sellaista kykyä minulle ei ole tarkoitettukaan.
Tänä iltana tulee viimeinen osa uusimmasta tuntemattomasta. Luin ao romaanin luvusta 13 eteenpäin kerratakseni Kariluodon, ja muidenkin sotureiden, kohtalot Tulomajoen tappeluihin asti. Mainittu joki on minulle helppo muistaa, koska siihen liittyvissä taisteluissa tapahtui aika paljon. Kariluoto kaatui muutama päivä aiemmin, mutta Tulomajoella JR 8 periaatteessa hajosi, jolloin rykmentin komentaja määrättiin jättämään paikkansa. Kaksi pataljoonan komentajaakin vaihdettiin. Rykmentin uudelleen kokoamiseen tstkelpoiseksi taisi mennä viikon päivät. Kaikki johtui siitä, että hyökkääjä oli henkilöstöltään täysin ylivoimainen. Meikäkäisten toimenpiteet olivat vain reagoimista uusiin tilanteisiin. Vasta U-asemassa rykmentti pystyi taistelemaan siten, että vastustajalle aiheutettiin kovia tappioita.
