Luovun kahdeksi vuodeksi henkilöauton käytöstä.

[Leena]

Viitasen Piia, jonka ääntä kuultiin myös, Vantaan Juhlien yhteydessä, laulaa luopumisesta.

https://youtu.be/hPN6pXSPMWU

Joudumme elämässä luopumaan terveydestä, omaisista, ystävistä, kodistakin, maastakin  ja  jopa  a u t o s t a.

Kypsyminen on luopumista helpottava juttu. On meilläkin jo keskustelu, että miten sitten, ja mitä sitten, jos  ja kun ei enää saada ajokorttia. Autonhan saa jopa muutamalla tonnilla, mutta korttia ei saa jos terveys ei anna myöden.

No.... Olen tässä hieman kuin muuan kotiapulainen joka tutussa nuortenkirjassa toteaa Sanassa sanottavan jotta kauneus on katoavainen, muttei hän olisi pahastunut vaikka olisi joutunut kokemaan, kuinka tuo katoaminen tapahtuu...   

Syntyessään sairaana tai oikeammin vammaisena mutta täyvel järel ratkaisee kulloisenkin ymmärryksensä mukaan sen mitä kaikkea ei voi toisilta edellyttää kun takuulla, minussa on joku vialla.  Semmoinen on sitten vaikkapa avioliitto ja lapset,  oikein ymmärretyksi tuleminen ainakin noin  laajassa skaalassa ( ettei päissään). ja niin edelkeen, mutten taida olla niin taipuvainen murehtimiseen.  Kannattaa elää katsellen ympärilleen ja katsellen tarvitaanko minua.  Minua saisi tarvita semmoisen pilottiauton testaamisessa.   .  Tahtoisin sen auton nyt, kun heittävät päihtyneenä ulos junasta luulen....   

[Riitta-mummi]

Siinäkin rehellinen vastaus eli ei.

En kuitenkaan painanut äänestysnappia.

[Leena]

En kuitenkaan painanut äänestysnappia.

Kyllä voi kertoa ajatuksistaan muutenkin.

[Leena]

Ei, mutta se tekee minusta henkilöauton käyttäjän, vaikka ykkösvaihtoehdossa väittäisin, etten sitä ole. Samoin kuin ajokortiton perheenjäsen voi olla henkilöauton käyttäjä, jos perheessä yhdellä on kortti ja auto. Äitinikin tuolla tavoin aikoinaan aika paljon käytti henkilöautoa.

OK, no sitten. Ei ole ajokorttia eikä autoa.

En silti vieläkään oikein hiffaa, koskeeko tämä kysely minua, koska enhän siis ole mistään luopumassa. Ei minulla ikinä ole ollut autoa tai ajokorttiakaan. Viimeksi pari viikkoa sitten kyllä se kortillisuus olisi ollut ihan kätevää - olisi tarvittu yhdelle autolle ajaja. Omaa en aio hankkia.

Jos se auto nyt olis ja korttikin, niin hurauttaisinpa tästä kaupoille, pitää ostaa konstit joilla lopettaa muurahaisten tulviminen keittiööni. Sen sijaan istun sohvalla tutkimassa, mistä julkisilla parhaiten saavutettavissa olevasta kaupasta löydän etsimäni aineet.

Kerro nyt ensin mitä sinä kuvittelit tässä kysyttävän.    helpottaa kovasti. 

Sinä kuitenkin edustat sellaista ryhmää joka ei onista autoa eikä ajele sillä. Se on kenoviivan jälkeen ensimmäisenä.  Mutta en minä kenenkään puolesta paina mitään nappia. 

Kahden vuoden kuluttua palaan asiaan. Kysyn onko tullut autoa ikävä.  Esimerkiksi tilanteessa jossa " julkisten" reitit eivät enää kulje  kotitalosi ohi.  En sinulta vaan ihan yleensä.  Tai onko tapahtunut ettet ole päässyt sisälle " julkisiin" koska olet jäänyt tienposkeen makaamaan eli olisit alkanut muuten ikävöidä sitä mahdollisuutta. 

Ole turvallisel miälel. Nääs, kukaan ei pakota, nääs.  Minua vain kiinnosti soisiko joku autopilotin siihen henkilöautoon jolloin se eroaisi suuresti taksista.  Arvaa miten. 

[öppiäinen]

Kerro nyt ensin mitä sinä kuvittelit tässä kysyttävän.    helpottaa kovasti. 

En minä osannut kuvitella mitään, kun en saanut selvää. Eli onko väliä sillä, kuka omistaa auton vai kuka sitä ajaa, vai kummallakin. Ja oliko se luopuminen olennaista (eli ovatko kaikki edes kyselyn kohderyhmää).

Joskus olen kyllä hankkinut sitä, että hommaisin ajokortin mutten autoa. Ajaisin sitten muiden autoilla. Mutta ehkä jätän senkin tekemättä.

Näin taksia toisinaan käyttävänä henkilönä ihmettelen, kun taksia tuntuu edelleen pidettävän jonkinmoisena ylellisyyden huipentumana ja pröystäilynä.

[Leena]

En minä osannut kuvitella mitään, kun en saanut selvää. Eli onko väliä sillä, kuka omistaa auton vai kuka sitä ajaa, vai kummallakin. Ja oliko se luopuminen olennaista (eli ovatko kaikki edes kyselyn kohderyhmää).

Joskus olen kyllä hankkinut sitä, että hommaisin ajokortin mutten autoa. Ajaisin sitten muiden autoilla. Mutta ehkä jätän senkin tekemättä.

Näin taksia toisinaan käyttävänä henkilönä ihmettelen, kun taksia tuntuu edelleen pidettävän jonkinmoisena ylellisyyden huipentumana ja pröystäilynä.

No onhan se reilua selittää. Alkuaan vain toisessa ketjussa mainitsin autopilottia käyttävistä autoista. Lentokoneistahan se on tuttu.  Siitä tuli sitten kirjavaa palautetta. Kirkasotsaisin oli kysymys mitä tekisin jos edessäni moottoritiellä olisi yhtäkkiä hirvi lapsi tai vanhus, elollisia olentoja kaikki. Toisella puolella olisi sitten kallioleikkaus. Että ajaisinko päällensä.   Ja että näillä automaateilla on saatu aikaan yksi kuolonkolari. Hämmästyttävä uutinen maantieliikenteestä.

No, järkevintä olisi ollut selvittää sen autopilotin toimintaa luonnollisesti, sillä vastaaja unohti, kuinka mutkikas ja ennalta-arvaamaton on ihmisen käytös. Aika-ajoin saimme katsella tositilanteeseen perustuvaa elokuvaa sairaalapalosta. Työntekijät toimivat jokseenkin irrationaalisesti.  Sama taitaa koskea tuota moottoritielle tupsahtanutta lasta vanhusta ja hirveä. Suuren osan onnettomuuksista aiheuttaa ns inhimillinen tekijä. 


Taksista ihmettelen samaa kuin sinäkin.

[Leena]

Lueskelin muita ketjuja herättyäni. Tässä tuli vastaan monenlaista.

Kaikkiaan:  Unelmaan autopilotista ohjaamassa henkilöautoa tuli aivan oikein, toisessa ketjussa     vastaus joten kiinnostuinpa kysymyksestä kuinka helppoa sitten olisi olla vallan ilman ja helppoa on

jos asuu taajamassa ympäri vuoden

Jos voi jättää omaisista huolehtimisen esimerkiksi sisaruksilleen tai yhteiskunnalle

Siis kaksi nykyelämän käytäntöön läheisesti liittyvää pulmakohtaa tuli kyllä vastaan. Joskus elettiin samassa kylässä samassa pihapiirissä ja ajeltiin hevospelillä noutamaan lamppuöljyä. Enää emme elä hevospeliaikaa ja ne vanhatkin asuvat ties missä ja niitten pitää päästä sinne ja tänne. Sitäpaitsi täytyyhän maa pitää asuttuna ja asukoon maalla väki joka tietää mitä maalla asuminen merkitsee.

Sitten tuli omana teemanaan kysymys joka koski ihmisen elämän rikkautta muuten, mahdollisuuksia jotka vanhuus ja sairaus sitten meiltä riisuu kun korttia ei uusitakaan. Ja siihen liittyy kysymys nautinnosta ja mukavuudenhalusta ja mahdollisuuksista monenlaiseen. Ajellaan uimarantaan tai mustikkametsään tai ystäviä tapaamaan. Vaikka.

Tärkeiksi nämä nähtiin ja siis liikkumismahdollisuudesta oli kyse. Vapaaehtoisesti harvempi rajoittaisi sitä itseltään.  Kysymys toisista jäi sitten empiväksi.  Ottaahan se Taivaan Isä meiltä paljon pois, onko se ihan oikein haaveksia joutavia?

Kyllä minä toisinaan haaveksin silti. 

[Leena]

Oli kiinnostava juttu aamu-tv:ssa.   Helsinkiin hommataan, ei virlä ajattelevia, mutta automatisoituja busseja, ja minä kun kuvittelin että vasta metro maantieliikenteessä kulkisi automaatilla.

Kas, nythän minä olenkin siihen metropoli-AMK: n yhteydessä ja minulla on esitys. Koetetaan ajaa muistiin yksi taival yhdellä oletuskelillä. Sen jälkeen olen käytettävissä eli ajan täältä sitä yhtä välimatkaa se nimittäin minulle riittää. 

Seuraavaksi ajetaan muistiin toinen ja sitten kolmas ja siinä on koko pakka.   

[Leena]

Minä tätä unelmaa päässäni elättelen. Mietin pitkään eli eiliseen iltaan onko kohdallani jonkinlainen " riisumisen" vastustus. Ei, voin sanoa aivan rehellisesti, eihän minua ole diksi tpiseksi  tähän kuunaan puettukaan. Iloitsen jokaisesta keksinnöstä, joka ainakin omissa unelmissani tekee vammaisen elämän helpommaksi kuten iloitsen uudesta lääkkeestä joka vähentää oireita. Minä haaveksin että ennättäisin tehdä yhden matkan autoa ajaen.

Siinä voisi olla myös toiminto joka mahdollistaisi oman ajamisen, eli kortti ajettaisiin ja kun automatiikka havaitsee ettei motoriikkaa hallita, se jatkaa.

Minä kysyisin vielä niistä ulkorappusista, mitä niillä mahdettiin tarkoittaa eli kuinka kaupungista muuttaja noin tarkemmin niille joutuu. Täällä Helsingissä elämä ajaa monet sinne, sillä täällä on kaikki kovin kallista. Kyllä mielestäni leipäjonossa seisominen sitä on jo.

[mt]

Minä asun Helsingissä mutta minun kaltaisiani asuu Angelissa, Naantalissa, Ilomantsissa ja aivan kaikkialla.  Niin asuu myös sinun tai mt: n kaltaisia.  Ihmisiä, joilla on elämäänsä helpottamassa henkilöauto.

On aiheellista harkita loppuun saakka mitä kirjoittaa ha miksi kirjoittaa.  Olen miettinyt nyt 26 vuotta.  1990 päätin etten eettisistä syistä  milloinkaan ajaisi henkilöautolla --- sitten tulee mt hurskastelevine kysymyksineen.  Siispä:  Ellei kukaan tahdo vastata, tästä on vedettävä nämä johtopäätökset:

Kommentoinnin taustaksi pyydän apua hurskastelevien kysymysteni löytämiseksi.

Autolla ajan nykyisin lähinnä maalla - täällä rintamaillakaan linja-autojen ajat ja reitit eivät aina sovi. Esim. jumalanpalvelukseen ei pääse julkisilla. Myös kierrättävä jätehuolto ei ilman ajoneuvoa onnistuisi. Helsingissä autollani on ajettu pääasiassa työajoja, kuten tavarankuljetusta. Varhaisaamun työmatkat (ennen kuutta) tein aikoinaan autolla.

Ajokortin ja auton hankin 47-vuotiaana vanhushuollon tarpeisiin. Sitä homma on riittänyt näihin päiviin, ja kohtahan kuulun tuohon luokkaan itsekin.

Nuorena päätin tulla toimeen ilman autoa. Reilun neljännesvuosisadan tuo päätös pitikin.

Mt

[öppiäinen]

täällä rintamaillakaan linja-autojen ajat ja reitit eivät aina sovi. Esim. jumalanpalvelukseen ei pääse julkisilla. Myös kierrättävä jätehuolto ei ilman ajoneuvoa onnistuisi.

Saisinko (täysin Leenan aloituksesta ja jatkoista riippumatta eli oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi) tietää, missä tuo tuollainen rintamaa sijaitsee, jossa noin on?

Mikä on lähtöpiste, josta pitäisi saada vietyä niin aineellista roinaa kierrätykseen kuin aineetonta kirkkoon jossa siitä päässee synnintunnustuksessa eroon? Ja ketä pitäisi jälkimmäiseen roudata? Ymmärrän, että vaikkapa huonojalkaisella voi olla vähän eri edellytykset käyttää julkisia kuin minulla.

Mutta hyvä kun muistutit, pitääkin tsekata, milloin ja missä ongelmajäteauto taas kiertää.

[mt]

"rintamaa tav. mon. vanhasta (vauraasta) asutusalueesta. Kaupunkien ja rintamaiden asukkaat. Rintamaiden pohjoispuolella levittäytyvä erämaa." (Kielitoimiston sanakirja)

Minun tapauksessani lähtöpiste on noin 9 km:n päässä ruokakaupasta. Kirkkoon ja muihin kauppoihin on hieman enemmän matkaa. Rautakauppaan oli takavuosina suora bussiyhteys, vaan nyt on vaihdettava llinja-autoasemalla. 
Jätehuollossa viittasin mm. vanhan isolla tontilla sijaitsevan rintamamiestalon ylläpitoon. Rojua on kertynyt vuosikymmenten mittaan, kun sen poisvienti on ollut hankalaa. Samoja ongelmia on ilmeisesti ollut monilla, sen huomaa tienvarsimetsien rojuista. Pienet määrät toki viedään jalan vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan kierrätyspisteeseen, mutta jos pakkausmuovit haluaa suosituksen mukaan kierrättää, kahdella bussilla olisi kuljettava.

Kirkkoon kieltämättä ehtisi kävellenkin, eihän tuo ole kuin pari tuntia suuntaansa. Eväät vaan reppuun, että jaksaa takaisinkin.

Mt

[Leena]

Paljon sinä jaksat kantaa käsissäsi. Ja semmoinen talo on tuttu, eli vaikeakantoista mutkikkaan muotoista, kömpelösti syliin sopivaa silmiin sohivaa jätetavaraa.

Minä semmoista siivottavan tavaran poiskuskausta arvostan ja ihailen. Ja tunnustan, menijää joka kulkee kaatosateessa yhdeksän kilometrin matkan messuun, istuu siellä asunsa märkänä,  syö eväänsä ja patikoi takaisin. Mietittyäni minä tunnustan sen terveelliseksi jos pysyy terveenä.

Kyllähän vaellettiin neljäkymmentäkin kilometria ja kaiken päivää saattoi sataa. Silloin keskityttiin ainoastaan hengissä selviämiseen ja sen myönnän ei tunnettu edes Herran sanan kuulemisen nälkää.
Illalla nukutti hyvin. Kävisihän tuo extremelajista kenties nytkin.

Syömmein pohjasta ja halukkaasti tuon heittäisin suksilla, etenkin, jos jostain löytyisi vaikka mimmoiset systeemit, joita ei potkita kärjistä. Ja ah, ah!  Joku saa varmasti kokea sen, mitä minä en, ja hänen, tuon huomispäivän aivosairaan puolesta minä iloitsen itsepäisesti. Unelmat  ovat, ne  ovat!