Paljon minäkin olen täällä, vaikka en halua iskelmiä kuunnella. Vain laulelmia, se on itse tekemäni rajapinta
. Siis vanhaa kamaa kuten
Sammuu polttava säde päivän, viimeisen ruskon häivän karkoittaa kalvas kuu.
Silloin akkuna hiljaa aukee, käsi niin valkee, raukee varoen kurkoittuu.
Kauniin punaruususen heittää,piilee taasen verhojen taa.
Poika akkunan alla vuottaa, neitosen lempeen luottaa, kun punaruusun saa.
Siniveristä tälle ajalle! Siis ritarillista!
