Nuo R-mummin nukkumisohjeet ei missään tapauksessa sovellu minulle. Leikatun lonkan puoleisella kyljellä ei saa nukkua, toisella kyljellä voi kun ei nosta leikatun lonkan puoleista jalkaa toisen yli. Sisäkiertoa ei saa tulla kuin vähän. Selällään on turvallisinta ja selälläni en osaa nukkua
Tyyny pitäisi olla jalkojen välissä koko ajan (oikeastaan kaksikin), mutta ei minulla oikein pysy. Istumiseenkin on omat ohjeet - jalka ei saa koukistua yli 90%:n jne.
Aamuyöstä läksin vessaan ja iskin "terveen" jalan varpaat tuolin jalkaan
Käsi oli jäänyt yöllä jotenkin alle ja oli niin kipeä että en saanut kunnon otetta kyynärsauvan kahvasta ja oli lisäksi pimeää. Meinasin lentää turvalleni. Nyt on sitten molemmat jalat kipeinä. Kyllä se koettelee.
Tuo kyllä kuulostaa aika rajulta. Ajattelen sitä kun tekee mieleni valittaa.
Mietin useasti yhtä juttua.
Ihminen on epäilemättä suunniteltu nukkumaan ilman unilääkkeitä, eikä niillä saatava uni virkistä yhtä hyvin kuin spontaani. Lisäksi ei-bentsolääkkeet ovat kyllä vielä seuraavana päivänäkin tokkuroittavia --- ellei sitten puhuta sellaisista ultralyhytvaikutteisista.
Mutta entä, jos uni vain ei tule?
Ja herätys työhön saattaa olla siinä viideltä.
Mietin joitakin täällä, ja sitä kuinka hiljainenkin kipu valvottaa. Onkohan kipu hoidettu kelvollisesti?
Joskus olen itse hyötynyt kun olen aktiivisesti opetellut yhtä juttua. Mutta se vaatii myös ylläpitämistä.
Se perustuu entisen ortodoksisen munkin ongelmaan. Kun piti "rukoilla lakkaamatta" erityisesti kun oli munkki, ja samalla hoitaa kaalimaata, miten hän menettelisi?
Hän opetti "ruumiinsa rukoilemaan", eli sisäänhengityksellä sanat "Jeesus Kristus Jumalan poika
ja ulkospäin armahda minua syntistä ---
huomion tuli olla hengitystä ohjaavissa ns sisäänhengityksen apulihaksissa eli rintakehän yläosassa. Minä en tiedä miksi, mutta se alue löytyy helpoimmin useimmilla. Siis ei juuri huomiota muuhun kuin hengityksen rytmiin.
Hän alkoi nukahdella mistä hän teki itselleen uuden ongelman, mutta käsittääkseni se olisi tarpeetonta.
Kun opettelin tuon, aloin nukahdella telkkaria katsellessa ja se on totta. Valitettavaa on että sitä täytyisi hieman harjoittaa koko ajan, sillä se häviää.
Henkilö kykenee tekemään samalla haastavampaakin tointa kuin perkaamaan kaalimaata. Itseni oli, kun hallitsin hengitysrytmin, helppoa ottaa stressittä vastaan päivä joka kauhistutti. Se jotenkin johti sellaiseen "yks kerrallaan" tapaan, ja se luo ilmapiirin jossa kuulee mitä toinen sanoo.
Sen sijaan se haastava työ vie usein tämän mennessään ja hengitysrytmi todella, todella sotkeutuu. Kun opetin laulua minusta monen hengityslihasten käyttö vaikutti vähintään omalaatuiselta.
Moni kärsii ns pitkästä vuorokaudesta, eli jos he saavat nukkua omalla rytmillään he nukkuvat aivan varmasti. Ongelmahan on tunnetusti siinä, että heidän tulee noudattaa tätä sovittua 24/vrk rytmiä eli heräämään kesken uniensa. Ja nukahtamaan kesken aktiivisen ajanjaksonsa. Jokainen tietää.