Kauan on kestänyt, ymmärryksen kasvu, itseäni, puolisoa, elämää kohtaan. Nyt olen vasta lapsen asteelle päässyt ja ajattelen enimmin sydämelläni.
Yhteisöjä on suurina kokonaisuuksina ollut helpompi ymärtää. Heitä yhdistää yleensä jokin suuri yhteinen tekijä, aate.
Uskonnollisissa yhteisöissä on johtajan tai johtajien merkitys keskeinen.
Olen aina tarvinnut paljon vapautta, olla sellainen kuin olen. Etenkin nyt kun olen oppinut hyväksymään itseni karvoineni nahkoineni.
Positiivinen asenne, tyytyminen vähempään, kritiikistä pidättäytyminen on vielä keskeneräistä. Mutta entisiin verrattuna, vähän on jo liikahtanut entiset jämähdykset.
Ystäväkansassakin on erilaisia mielipiteitä. Toiset hyväksyy, toiset eivät niinkään. Kaiken keskellä menen omaa tietäni.