Olen lukemassa jonkun katolilaisen kaverin tekemään kirjaa jossa hän pitää päiväkirjaa.
Katolilaisuudessa saattohoito on paljon pidemmällä kuin meillä.
On jopa kuolleiden puolesta rukoilua, vaikka minusta se ei auta kuin rukoilijaa itseään.
Joka tapauksessa saattohoidosta on monella paljonkin väärää kuvaa ja on ollut itselläkin.
Sairaalassa ollessani töissä joskus vuonna viis tai kuus juuri kuolevat ihmiset ja syöpää sairastavat olivat jotenkin kaikista valoisimpia ihmisiä.
Syöpäosostolla nauru raikasi paljon enemmän kuin esimerkiksi sairaslomaa hakevien jonoissa.
Jotenkin kai he jotka ovat kuolemassa ottavat elämästä irti iloja vielä sen minkä irti saavat.
Kuolivuoteelle vierailemaan meneminen ei välttämättä ole sellainen synkkä itkeskely paikka, kuin voisi luulla, voipi olla ihan iloinen ja mukava tapaaminen.
Maailma yllättää niin useasti varsinkin uskonnon osalta. Anna saat. Ole köyhä niin olet rikas, jos sinua syytellään iloitse, joka elämää rakastaa sen kadottaa, joka kadottaa sen löytää.
Luulisi rikkaiden länsimaalaisten ihmisten olevan onnelisia ja iloisia kaikesta hyvästä mitä on, mutta iloa ja onnellisuutta löytyykin enemmän jostain kaatopaikan slummien asukkaiden seasta.
Aihe: Todellisuuspakoa tämäkin (Luettu 7582 kertaa)