Jos joku tahtoo lukea oikein kivan kirjan isänmaallisuudesta, kannattaa lukea Vesa Mannisen "Pojan polku, isän tie". Manninen oli pikkupojasta kiinnostunut kaikista Koillisväylän löytäjistä ja muista maapallon kartoittajista, ja niin syntyi tämä kirja.
Se kertoo kahdesta, hyvin erilaisin asentein Pohjoisnapaa tavoittelevasta miehestä. Norjalainen Fritjof Nansen suunnitteli matkansa todella huolellisesti. Hänen motiivinaan oli saada mahdollisimman suuri tieteellinen hyöty ennen muuta kotimaalle, "noille köyhille kalastajille, joiden uhrauksin koko matkamme on mahdollinen" mutta koko maailmalle myös. Oli sivuseikka, tavoittaisiko hänen laivansa, Fram, Pohjoisnavan. Matkalla todettiin että ei -- ohitse mennään. Tällöin Nansen itse otti mukaansa yhden seikkailunhaluisen matruusin ja lähti kokeilemaan, josko hän sittenkin pääsisi sinne. Taisivat päästä, ainakin selvisivät hengissä takaisin. Nansen ei ollut kiinnostunut siitä, saisiko itse suurtakaan kunniaa. Fram teki matkaa neljä vuotta. He tavoittivat Nansenin kumppaneineen sovitulla tutkimusasemalla Huippuvuorilla, ja pääsivät yhtä matkaa palaamaan Norjaan.
Toinen oli kolmen britin ryhmä. He päättivät näyttää koko maailmalle, mihin pystyvät, suunnitelmana oli päästä perille kolmessa päivässä ilmapallolla. Matka epäonnistui, sillä pallo vettyi, sen paino oli hallitsematon ja se putosi. Koko hanke oli kyllä näyttävä ja sai jo etukäteen tuntuvasti julkisuutta, mutta alun perin huonosti suunniteltu, lähtöpäivän tuulet olivat mahdollisimman ei-toivottuja, mutta he lähtivät, koska "lehdistö on paikalla". --Miehet löydettiin Valkosaarilta menehtyneinä.
Myöhemmin, maailmansotien välillä ja jälkeen, Nansen kuului heihin, joiden panos kaikkien maiden, myös entisen vihollismaan, jälleenrakentamisessa oli huomattava. Hän rakasti kotimaataan, muttei epäröinyt auttaa mitään maata tai kansaa. Hänen nationalisminsa oli rauhantahtoista, tarvittaessa valmista puolustamaan kotimaata, mutta välittömästi vaaran mentyä unohtamaan vihollisuudet. Hän katsoi silloin, voisiko auttaa, miten, ja missä. Omasta kuuluisuudestaan hän ei ollut erityisen kiinnostunut.