Lestadiolaisystäväni sanoi aina välillä mulle. Markku olet surullisesti väärässä.

Erehdyin kerran kysymään Kesäteatteriin häntä ja hän siinä, sulle on hyväksyttäviä asiat jotka mulle ei. Olet surullisesti väärässä.
Se että joku on vilpittömässä uskossaan ja vakaumuksessaan ei tarkoita etteikö henkilö voisi olla väärässä.
Vaikuttaminen väärässä olevaan olisi tärkeää, mutta se ei onnistu ylhäältä opettaen.
Oman mielipiteensä voi aina sanoa, mutta tulisi kuunnella myös vastaväitteet ja kysellä miksi toinen uskoo niinkuin uskoo.
Silti seppoksen kanssa samaa mieltä, että ei tarvitse sallia kaikenlaista mikä on vastoin omaa uskoa muilta. Ei myöskään tarvi sallia sellaista soopaa julistettavan, varsinkaan jos se alkaa käymään hermoille.
Kuunnella voi johki pisteeseen asti, mutta sitten voi laittaa stopinkin.
