Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 21

<< < (10/30) > >>

Pena:
Minkälaiset varustukset teillä on sitä aikaa varten hankittuna? Minkälaisia hankitte nyt? Jos meidät siirrettäisiin nyt yhtäkkiä tästä kuolinvuoteellemme, miltähän meille maistuisi se uni, mikä meitä nyt painaa Jumalan sanan alla keskellä sananharjoitusta, miltä se hajamielisys, jolla saatana vetää pois ajatukset, niin ettemme vain sanasta mitään osaa saisi? Ja miltä tuntuisi omassatunnossamme, jos meidän täytyisi nyt kuolla, kun olemme sanaa aina täällä vastustaneet? Miltä tuntunee kuolinvuoteellamme, kun täytyy armon ajan loppuessa viedä Herran eteen kaikki se leikinteko, jota täällä on harjoitettu autuaaksitulemisen asiasta, kun on kevytmielisyydessä hylätty Jumalan kutsuva armo ja unohdettu ja tallattu jalkojen alle ne monet lupakset, jotka on Herralle tehty?

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
On aivan varmaa, kauhavalaiset, uskotte sitä tai ette, te olette onnettomia, jolleivät nämä asiat rupea teitä painamaan ennen kuolemaane. Ne ovat kovina painoina silloin sillekin, joka on nuoruudestaan saakka koettanut Herran kutsua ja sanaa seurata, mitä sitten sille, joka on aina ne katsonut ylön.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Tuossa luvussa* sanottiin, että Maria itki. Kun Maria itki, oli siitä seurauksena, että Jeesus myös itki. On tavattoman särkevää, että Marian kyynelet ahdistivat Herran samoihin kyyneliin, itkemään Marian kanssa yhdessä.
Herran itku ei jää paljaaseen itkemiseen, vaan siinä on kohta mukana armahtavaa rakkautta. Siinä paljastuu Kristuksen sydän merkillisellä tavalla. Kun Maria itki Jeesuksen seurassa, niin Jeesuksenkin täytyi ruveta kohta itkemään. Ja heti sen jälkeen Hän sanoi ikäänkuin närkästyneenä: "Kylläpä tämä elämä on nyt aivan pilalla! Mihinkä te hänet panitte? Mennään katsomaan, minkälaista jälkeä täällä nyt on tullut." Kun he sitten menivät katsomaan haudalle Lasarusta, niin pian siinä oli kuolemalta riistetty saalis takaisin. Sellaista tapahtuu siellä, missä Jeesus haetaan hätääntyneiden avuksi.

Vilhelmi Malmivaara

* Joh. 11

Pena:
Liikuttavinta ja kauneinta, itä olen kuullut vanhojen heränneiden elämästä, on se, mitä kerrotaan tästä ukkovainajasta. Kun hän oli pieni 4-5 vuoden vanha poikanen, sai hänen äitinsä herätyksen Ylihärmän kirkkoreisulla. Jumalan suuri herättävän armon tuli liikkui silloin näillä mailla. Äiti lähti Härmän kirkkoon, niinkuin niin moni muukin sinä aikana teki, Siellä saarnasi silloin herännyt pappi ja sana kävi pistona äidin sydämeen. Kun äiti tuli kirkosta kotiin pyhäillalla, sytytti hän valkean takkaan. Siinä hän oli kumaraisillaan takan ääressä, toinen jalka takkakivellä ja pää käden varassa, käsi leukaa vasten. Siinä hän itkeskeli sitä, mitä päivällä oli kirkossa kuullut, vuodatti kyyneleitä Kristuksen jalkain juureen ja oli samanlaisessa hommassa, missä Betanian Mariakin, vaikka hänellä oli syvemmät syyt itkuun itkiessään oman sydämensä kuollutta tilaa. Siinä kotilieden ääressä se äiti painautui Herran jalkoihin ja vuodatti sinne sydämensä asiat. Ja kuulkaa, tämän ukon äidin itkun ääressä täytyi Herrankin ruveta itkemään yhdessä ja auttamaan häntä kyynelten alta. Se äiti vuodatti kyyneleensä Jeesuksen jaloille niinkuin Mariakin Jeesuksen ollessa aterialla hänen kodissaan, ja äidin pikku poika, tämä ukkovainaja, näki äidin itkun. Sen näkeminen otti häneen, sillä äiti oli lapselle rakas. Hänkin hätääntyi, meni äidin luo, kietoi kätensä äidin kaulaan ja kysyi: "Äitee, mitä te itkettä?" - Äiti kai rupesi kertomaan, mikä oli hänen itkunsa syynä, oma suruttomuutensa ja se, ettei ole ymmärtänyt lapsillensakaan muuta antaa, kuin mitä maailmalla on ollut annettavana. Hän kai sanoi myös, kuinka Herra on nyt ottanut hänet kiinni. Ja ukkovainaja on kertonut, että silloin Herran armovaikutus ensi kerran pisti hänen sielunsa läpi.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Koettakaapa nyt, ystävät, ajatella, kuinka tavattoman kallista evästä se äiti toi kirkkomatkalta kotiin, ja ajatelkaa, kuinka paljon siunausta oli salattu niihin äidin kyyneliin! Sitä siunausta tulvii vielä tämä maja vielä tänä iltana. Sen lapsen sielun läpi tunki tämä siunaus monille kymmenille hänen jälkeläisilleen, ja tiedättekö, kuinka monessa polvessa se vielä tästedes pohjastaa? Näin vaikuttavat äidin kyyneleet. Ei rohkeinkaan olisi silloin uskaltanut sanoa hänelle, kuinka paljon hän niiden kyyneleiden kautta on saava hedelmää Herralle.

Vilhelmi Malmivaara

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta