Körttifoorumin viisveisaavan avaama kastekeskustelu

[Pena]

On myös toisia, fariseuksen sukulaisia, jotka toimivat vain pyhänhengen opastamina. He eivät tarvitse omantunnon ohjausta, koska se voi olla väärässä.  Väärässä ei saa olla!   

Tämä ajatus on minusta viisas.

Fariseusten jälkikasvu nojautuu usein myös Raamattuun, sen yksittäisiin jakeisiin eivätkä piittaa siitä, että tekevät pahasti, kunhan tekevät kirjaimelleen oikein.

[Leena]

Eli onko esimerkiksi tapauksia, joiden omantunnon mukaan orjuus on väärin mutta koska se Raamatussa hyväksytään, niin pakko se kai on hyväksyä. Tai niitä, joiden omantunnon mukaan alkoholinkäyttö on väärin, mutta koska hurskaatkin ihmiset Raamatussa juovat viiniä niin on sen oltava OK. Tai joiden omantunnon mukaan veren syönti on ihan OK, mutta koska se Raamatussa enimmäkseen kielletään niin parempi pidättyä ja myös opettaa niin.

Tunnen semmosia ja olen tietty tavannut kun tapaan ihmisiä työkseni. Tai tapasin.
Veri on tunnettu ongelma ja alkoholipitoinen viini toinen eli koska Jeesus ei siunannut marjamehua eivPyhä Henki asetu kuin alkoholipitoiseen viiniin.

On alkoholisteja joille tämä on todellinen ankara koetus.

[karjalaisenkyösti]

^Vastasin sen verran, että mielestäni en tukeudu Raamattuun, mitä PekkaV väitti. Muuten en oikein hänen sanomisistaan voi vastata.

Minua kyllä edelleen kiinnostavat mahdolliset tapaukset, joissa oma omatunto on ristiriidassa sen kanssa mitä tulkitsee Raamatussa lukevan, ja sen takia toimii omantuntonsa vastaisesti.

Ajattelin tätä kysymystäsi. Sehän liittyi omaantuntoon ja juuri ihmisten välisiin suhteisiin.
KErroin, että minulla on kyllä esimerkki, mutta sen kertominen on kipeä asia, joten en ainakaan vielä kertonut.
Tarkemmin asiaa ajateltuani huomasin, että olin mielessäni sekoittanut asioita.
En taida olla vielä löytänyt asioita, jotka ovat ihmissuhteissa sellaisia, joissa omatuntoni ja Raamattu antaisivat  ehdottoman varmasti vastakkaisia viestejä. Eli hyvä oli Öppiäisen kysymys.

Aiemmin antamani esimerkki, jossa omatuntoni ja Raamattu mitä ilmeisimmin antavat vastakkaiset viestit (ihmisen vanhurskauttaminen) ei ollut hakemasi esimerkki.

Lienen karjalaisenkyöstin kanssa eri mieltä siitä, mikä se omatunto on, ja toisekseen ehkä tuosta pelastumisestakin.

Olen usein miettinyt sitä, että mikä/mikä tämä omatunto on. Minulla on tietyissä asioissa yliherkkä omatunto ja se antaa signaaleja, joiden todenperäisyysprosentti  on käytännön kokemuksen kautta osoitettu nollaksi. Ehkä kyse ei olekaan omastatunnosta, vaan jostain muusta. Näinollen kovin varman vastauksen antaminen kysymykseesi vaatisi pitkän itseanalyysin tekemistä.

[Riitta-mummi]

Kyösti, täässä lajitoveri.  Luulen kysymyksessä olevan luonteenpiirteen. Siihen vaikuttavat vahvasti perityt ominaisuudet. Olen ilmiselvästi äitini sukuun tullut; turhanhuolehtija, pelokas ( uskoisiko ), epäilevä ja kriittinen.
Sieltä joukosta löytyy myös omatunto jota luonne on koulinut. Se käyttäytyisi mielellään mielensä mukaan.
Silloin on lupa ottaa järki peliin. Mutta parahin apu tulee Jumalan Pyhältä Hengeltä. Kun rukoillen käy kysymään ohjausta, opetusta ja neuvoja jää omavoimainen, väärä omatunto sivuun. Näin se myös kouluttautuu ja tottuu käyttäytymään järkevästi. Silloin pärjää pitkälle arjessa omantunnon ohjauksessa.
Pyhän Hengen neuvot ovat vaikuttamassa kuin tuulen hiljainen hyminä. Se ohjailee omaatuntoa.

Joulurauhaa ja siunausta toivoen,  Riitta

[karjalaisenkyösti]

Kyösti, täässä lajitoveri.  Luulen kysymyksessä olevan luonteenpiirteen. Siihen vaikuttavat vahvasti perityt ominaisuudet. Olen ilmiselvästi äitini sukuun tullut; turhanhuolehtija, pelokas ( uskoisiko ), epäilevä ja kriittinen.
Sieltä joukosta löytyy myös omatunto jota luonne on koulinut. Se käyttäytyisi mielellään mielensä mukaan.
Silloin on lupa ottaa järki peliin.

Mitähän eroa on järjellä ja omallatunnolla?
Kenties ovat hyvin läheisiä sukulaisia.
Kenties on jopa niin, että omatunto koostuu erilaisista osatekijöistä ja järki on eräs tällainen omaantuntoon kuuluva osatekijä.

Oikein hyvää joulua ja muuta hyvää hengellistä toivon myös Riitalle ja kaikille muille foorumilaisille.

ps.
"
Se käyttäytyisi mielellään mielensä mukaan.
Silloin on lupa ottaa järki peliin.
"

Tuntuu viisaalta neuvolta.  Omatunto paratiisissa ollut Jumalan ääni ihmisessä. Syntiinlankeemuksen jälkeen tilanne on muuntunut.

[Leena]

Tunnen jossakin määrin hyvin Evankelisiin Mariasisariin nuorina liittyneet Marianne Janssonin ja Riitta Lemmetyisen, Riittahan on samasta kaupungista kuin itse olen. He lähtivät sieltä, opiskelivat aikuisina teologeiksi ja työskentelevät Akaasia ry:ssa, eli uskontojen uhrien parissa.

Gradutyöstään mariasisarten teologiasta he kirjoittivat myös kirjan, Kun luostarin muurit murtuvat.

He ottavat siinä esille kysymyksen omatunnosta tavalla joka kenties on täällä ja tässä rakentava. Kun nuoruudesta oleskelee tiukan vaativassa ja hengellisesti tunkeilevassa yhteisössä  (se kirja) ei aivan inhimillinen yliminä pääse aikuistumaan.

Siten sekoitetaan kaksi käsiteparia, sallittu ja kielletty / oikea ja väärä joka on lähempänä kultaista sääntöä, joku sanoisi eettinen tai epäeettinen, joku että Jumalan tahto tai ei-tahto.

Sallittu ja kielletty, he kertovat, oli ongelma alkuun. Joku selväpäinen sielunhoitaja auttoi, ja selvitti että he kuuntelivat kaiken aikaa Mutter Basileian eivät suinkaan Jumalan ääntä, noin yleistäen.

Itse olen kokenut kuinka mahdoton oli suurissakaan elämänvalinnoissa tietää mikä olisi Jumalan tahto. Lopulta minua auttoi Dosentin  selväpäinen ajattelu, mene tiedä sainko aawekörtin hyllyyni majailemaan sellaiseksi avuksi jonka piti riittää oman vastuunoton ohella. Raamattu ei vastaa suoraan minun kysymykseeni. Eipä edes mutkan kautta. Tarvittiin paljon Raamattua lukenut poikkeusolojen tempaisija.

Silti vastuu on omani.

Jokin ajatus jonka mukaan me "saatamme erehtyä. Me saamme erehtyä. Vaarallisinta on välinpitämättömyys, koska se sallii pahan jatkuvan " on merkinnyt suuria. Omatunto on kreikan sanoista syn ja eido juuret muistaakseni eikä tämä kirjoita kreikkaa tämä läppäri, siis pikemmin yhteistunto kuin oma. Moni kieli kääntääkin sen paremmin kuten samvete. Useimmiten siis yhteisö tulkitsee oikean ja väärän, ja ottaa isän ja äidin paikan opettaessaan mikä on sallittua ja mikä kiellettyä.

Siitä kai sittenkin täytyy voida myös ajoittain ja hetkittäin irrottautua. Joskus on jäätävä yksin ja yritettävä saada se sam-vete hiljaisuudessa ihmisistä riippumatta Jumalan kanssa. Mutta vain joskus.

Sen sijaan on lupa tarkastella sen yhteisön sam-vete-meininkiä josta sen itse ammentaa.
Ei se ole syntiä että kysyy sanoiko Jumala noin -- vai sanooko saarnamies.

[Viisveisaaja]

Tämä ajatus on minusta viisas.

Fariseusten jälkikasvu nojautuu usein myös Raamattuun, sen yksittäisiin jakeisiin eivätkä piittaa siitä, että tekevät pahasti, kunhan tekevät kirjaimelleen oikein.

Miten joku voi kirjoittaa noin suuria viisauksia noin lyhyellä kirjainmäärällä ??

Itekkin olen tuntenut ja varmaan ollut ja vieläkin osin olen noita fariseuksia, kun tuntee kirjoitukset ja otan jakeita sieltä täältä ja en näe isoa kuvaa.

Oikeesti kait kautta vanhantestamentin on noin, ne sodat siellä ja muu.

Sitten ovat nämä kun perustavat johonkin Vihreään kirjaan tai Maon punaiseen tai Leninin tai Koraanin kirjoituksiin ja jakeisiin tekonsa.
Plus luonnonsuojelijat, skiantologit ja kansakoululaiset, kun vaan uskoo sokeasti opetettuun sanaan ja toimivat sen mukaan.
Joku voi jopa körttifoorumista ottaa oppinsa

Ihan peloittaa kirjoitetunsanan mahti
Ja yritäppä jollekkin Räsäselle jotain sydämen uskosta kertoa, niin se ei ole hälle oikein vaan, jos se ei ole suhteessa oikein Raamattunsa tulkinnan kanssa, niin sen pitää olla väärässä.

Onneksi evankeliumi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyyden sovituksesta on myös sydämenuskoon yhtyvä ei vain kirjoituksena ookoo.

[karjalaisenkyösti]

Onneksi evankeliumi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyyden sovituksesta on myös sydämenuskoon yhtyvä ei vain kirjoituksena ookoo.

Lainaan Thomas Wilcoxia
"
Ihmiset puhuvat terveinä ollessaan rohkeasti uskosta; harvat tietävät, mitä usko on.
"

Lainaan Paavo Ruotsalaista
"
Vanhurskauttamisen rinnalla toinen keskeinen piirre oli Paavo Ruotsalaisella ”tuttava armon” ikävöiminen. Siksi ei riitä, että tiedämme ja olemme älyllisesti omaksuneet opin uskonvanhurskaudesta ja arvostamme sitä yli kaiken
"
Tuo lainaus löytyy täältä:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/PaavoRuotsalainen.htm

Jo pelkästään näiden kahden uskonveljen kehotuksen johdosta kannattaisi Viisveisaajankin lopettaa toisten ylenmääräinen syyllistäminen ja lähteä etsimään alatietä, jossa oikea Kristus kuuluu kulkevan. Ylätien kulkijan syytökset, remuamiset ja luulouskot ovat tyhjää ilmaa. Ylätie myös houkuttelee ihmisestä esiin sellaisen itsevarmuuden, että se huokuu muidenkin näkökenttään.

[Leena]

Anteeksi Kyösti, en ole havainnut Viisveisaajan syyllistäneen ketään tässä ketjussa.

[Leena]

Jo pelkästään näiden kahden uskonveljen kehotuksen johdosta kannattaisi Viisveisaajankin lopettaa toisten ylenmääräinen syyllistäminen ja lähteä etsimään alatietä, jossa oikea Kristus kuuluu kulkevan. Ylätien kulkijan syytökset, remuamiset ja luulouskot ovat tyhjää ilmaa. Ylätie myös houkuttelee ihmisestä esiin sellaisen itsevarmuuden, että se huokuu muidenkin näkökenttään.

Puhuvat hirrestä ja roskasta silmässä. 

[karjalaisenkyösti]

Puhuvat hirrestä ja roskasta silmässä. 

Oikein puhuvat. Tuo on Jeesuksen sana.
Myönnän, että minulla on tuo hirsi tai vähintäänkin ketunhäntä kainalossa monesti tekstejä kirjoittaessani.
Tunnistan itsessäni myös vääriä motiiveja tänne kirjoitellessani, mutta kirjoitusvietti voittaa omantunnon äänen.
Eri tekstien yhteydessä motivaatiobaletti on erilainen. Toisten tekstieni yhteydessä en havaitse niin paljoa erilaisia vääriä motiiveja, kuin toisten tekstieni yhteydessä.

[Viisveisaaja]

 
Oi kiitos Leena.

Kiitos myös karjalaisenkyöstille, vaikkakaan en huomannut syyllistyneeni moiseen, mutta varmastikkin asiaa kun katsoo eri perspektiivistä, niin voinee olla oikeinkin.

Ilmeisesti kirjoitettu sana vaikuttaa eri tavalla eri ihmisillä

Toi oli hyvä toi muistutus alatien kulkemisesta. Se olisi ihanne kun siihen pääsisi ja sitä oppisi kulkemaan.
Pitkälti on vielä matkaa ja se on toisaalta lohdullista. Ompahan vanhoilla päivillä mitä tavoitella.

Ikävää jos joku ottaa jonkun kirjoittamisia opettamisina.
Sillehän ei voi mitään jos niin on, mutta itseni tuntien olisin vihonviimeinen jolta mitään neuvoja kuuntelisin

Karjalaisenkyöstille vielä zemppiä heränneiden kirjojen pariin.
Kiva lukea niistäkin lainauttua täällä.
ps, yritän olla ylenmäärin syyllistämättä ketään..
Ehkä tolle aiheelle fariseukset ja kirjanoppineet tulisi avata ihan oma osio?