Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII

[Riitta-mummi]

Saipa kerrankin nauttia sydämen kyllyydestä hienosta kulttuuriohjelmasta tv:n äärellä.
Puhun tietenkin Kirjallisuuden Finlandiapalkintojen jako-juhlasta. Vanha ravintola Töölö itsessään huokui maamme kirjallisuuden historiaa perintesine esiintymislavoineen kaikkineen.

Yleisössä ja esiintyjissä oli monia tuttuja taiteen ystäviä eri aloilta, mutta parhainta antia antoivat palkitut kirjailijat. He rohkenivat osoittaa sormella hallituksen saksille ja nousivat barrikadeille asiansa puolesta.

Erityisen hieno voittaja-pari oli tietokirjaija-voittajat.

Tietokirjailijat Riikka Leinonen ja Sofia Tawast sienitripillä Tietokirjallisuuden Finlandia-voittajille tietokirjan kirjoittaminen vammaisuudesta oli huikea kokemus, kuin sienitrippi, sanoi Sofia Tawast, vammaisen lapsen äiti.

Palkintojen jakajat Pekka Haavisto, Maria Veitola ja Alma Pöysti osoittivat esiintymistaituruutta eri tavoin, kukin omallaan, aidosti. Miitta Sorvali oli kuten aina Miitta-täti.


Kaunokirjallisuuden Finlandian on voittanut kirjailija Pajtim Statovci romaanillaan Lehmä synnyttää yöllä (Otava).

Lasten -ja nuortenkirjallisuuspalkinnon voitti Päivi Lukkarilan Skutsi.

[Riitta-mummi]

Nyt on mielenkiintoinen elämäntarina kuuntelulla:


Jonimatti Joutsijärvi saa Vuoden tiedekirja -palkinnon teoksestaan Mirkka Rekola I – Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin (Into). Palkinnon myöntää Suomen tiedekustantajien liitto, ja tunnustus on suuruudeltaan 25000 euroa.

Mirkka Rekola on yksi sotienjälkeisen Suomen huomattavimmista modernismia edustaneista runoilijoista.



– Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekola I – Elämä joka ei tule koskaan kokonaan esiin on kunnianosoitus Rekolan runoudelle, mutta se ei sorru ulkokultaiseen suitsutukseen. Myös Rekolan henkilöhistoria saa teoksessa ansaitsemansa monisävyisen valotuksen. Tämän poikkeuksellinen teos on syvällinen ja moniulotteinen elämäkerta, palkintoperusteissa todetaan.

Palkintoraadin mukaan elämäkerta kertoo paitsi Mirkka Rekolasta ja hänen elämästään ja taiteestaan myös kuvaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjallisuuden ja kirjailijoiden roolia julkisessa keskustelussa sekä Suomen paikoitellen hyvinkin ahtaita taidepiirejä sotienjälkeisenä aikana.

Olen lukenut ja esittänytkin Mirkkaa Rekolan runoutta. Meissä on muutakin samaa kuin sairastelut. Ymmärrän hänen erilaisuuttaan hyvin.
Myös pirkkalalainen hämäläiskulttuuri on samoin koettua. Sen voi antaa huilata ohi ja elää omaa elämää, omassa päässään.
Helsinki-kokemuksesta kuuluu parhaillaan samantapaiset kuvat kuin minullakin oli lapsena.

Tämä kirja oli kiinnostavaa kuultavaa, ja samalla outo kokemus monilla omilla kokemuksillani mystiikan maailmasta.

En käy erittelemään mitä ne kokemukseni ovat olleet, mutta paljon kuulin samaa, tuttua ja titenkin erilaistakin.
Mirkka Rekolan herkkyys on aivan omissa sfääreissään. Kuitenkin sairauksien ja sairastelujen kautta monia tuttuja juttuja totesin. Aika jännää. Aisteista ja näkemisestä oli puhetta etenkin tämän I osan lopussa.

Sulateltavaa on niin paljon etten taida heti jaksaa II osaa ottaa kuulolle.
Tietenkin Mirkka Rekolan sukupuolisuus ja ihmissuhteet kiinnostavat lukijoita ( kuulijoita ) enemmän kuin tämä henkisyys, joka hänen tapauksessaan on erilaista kuin omani. Vivahteet ja mystiikka kuitenkin ovat yhteisiä.

Kirjailija on oma luku sinänsä, aivan mahtava osaaminen ja valtava työ häneltä. Ei ole ihme että on palkittukin.

p.s. Luin( kuuntelin ( puolisen tusinaa kevyempää kirjaa rinnalla. Monta jätin kesken, siis poistin latauksen, kun tuntuivat niin tyhjiltä.

Raamattuun palaan aina ennen unen aikaa.

[Riitta-mummi]

Olen kurkkuani myöten täynnä ns. 'naistenkirjallisuutta'. Retkahdin Turku-historian vuoksi pahimmanlaiseen kolmiosaiseen Puuvillatehdas-sarjaan. A-C Antell tekijänä.

Tällainen aiheiden varastaminen historiallisista henkilöistä, yhtiöistä, viihdekirjallisuuteen on kuin pornoa. Päättymättömät kuvailut puvuista, meikeistä, kampaksista, ruoista, viineistä  ja etenkin miehistä saivat sappeni eilen illalla kiehumaan ja jätin viimeisen osan kesken kun arvasin miten sankarittarelle käy.

Etsin Thomas Mannin Taikavuoren joka on taattua ja arvostettua tekstiä. Olen Buddenbrookit lukenut pariin kertaan, mutta en tätä jota pidetään todella hyvänä teoksena.

Joskus , elmän ollessa kovimmillaan on pakko saada keventävää luettavaa, mutta saippuan maku on suussa kamala.

[Riitta-mummi]

Kuun olin jonkin aikaa ihailen kuunnellut Thomas Mannin Taikavuorta, alkoivat korvat tehdä tenää siitä sanojen, kuvailujen ja paikallaanpysyvyyden massasta jota Mann viljelee. Kyllä aion kuunnella sen kokonaan, mutta täytyi ottaa jotain suomalaisempaa, jykevämpää tekstiä rinnalle, ja ihme ! löysin Raija Orasen Toinen mies-teoksen. Se on hyvin mielenkiintoinen, ilm. kirjeisiin ja päiväkirjoihin perustuva kuva presidentti Risto Rytistä, ja Gerdasta myös. Oranen yllättää, onkin hyvä kirjoittaja !!

Pidän nyt Orasestakin, jota en juuri ole lukenutkaan, sillä oleen luullut häntä Laila Hirvisaaren kaltaiseksi . En enää jaksa kuunnella 'naisten juttuja' kaikessa suloisuudessaan ja eroottisuudessaan.
Toisaalta, Riston ja Gerdan rakkaus  on hurmaavaa kuultavaa. Runollista, mutta aitoa.

Risto Rytin ajatukset ja asenne sotaan, saivat ansaitsemattoman lopun. Oliko hän sijaiskärsijä, se ei ole tullut vielä selväksi, vai onko ?

[Riitta-mummi]

Taikavuori on kesken, samoin Risto Ryti-tarina, mutta uutta etsin jatkuvasti Nextorysta. Kaipaan jotakin entisiä lukukokemuksia, mutta on ollut vaikea tietää mitä.
Eilen tärppäsi !  Mihail Solohovin Hiljaa virtaa Don on ollut kai alitajunnassa se kaivattu. Ainakin alun maalailu kasakkakylästä joka sijatsi nykyisen Ukrainan rajoilla viehättää minua.

Muistan vain hevosista kerrottua tarinaa. Lukukokemus on ehkä 1960-luvulta, ja lienekö lukenut kaikki neljä osaakaan. Kassakkaromantiikkaa vaihteeksi Ruotsi-Suomen  historiallisten vastapainoksi. Lukijana Veikko Honkanen jonka äänestä ja eläytisestä pidän kovasti.

[Rajan poika]

Minä oon männeinä viikkoina lukenut kaks sosasyyllisyyskymyksestä tehtyä kirjaa, toinen Lehtisen&Rautkallion, toinen Risto Nikun tekemä. Ryti on luonnollisesti esillä molemmissa. Yllätyin, että hänkin on ennen kuolemaansa kärsinyt muistisairaudesta. Nikun kirja käsittelee paljon tuomittujen elämää vankilassa; miten päivät kuluivat, millaista työtä vangit tekivät ja millaisia skismoja heidän välilleen ajan myötä syntyi.

Nyt on menossa Anni Kytömäen Kultarinta.

[Riitta-mummi]

Hyvä vinkki Toinen mies-kirjan jatkoksi. Ne ovat kai faktaa, tässä Orasessa on myös fiktiota seassa. On vaikea kuvitellakaan sellaista lempeä mitä Risto ja Gerda keskenään kokivat. Hempeää suorastaan. Tanssivat, juhlivat ja pelasivat paljon korttipelejä.

Kordelinin surma vaivasi Rytiä usein, sen vääryys , sekä oman kohtalon ihme. Pyssynpiippu osoitti jo, mutta kääntyi alas.

Se on kai faktaa että sekä Ryti että Mannerheim sairastivat vatsahaavaa. Ryti leikattiinkin, ainakin tässä kirjassa on niin.


Minä kuuntelen suuresti nauttien Hiljaa virtaa Don I-osaa.

[Rajan poika]

Rytiä oli leikattu syksyllä 1944, iso osa mahalaukkua poistettu.

Vankeuden loppuajan hän oli sairaalassa ja kunto huononi koko ajan. Lääkärin voimakkaiden vaatimusten jälkeen Paasikivi sitten armahti.

Minä olen Orasen kirjoista lukenut Paasikiveä ja Koivistoa käsittelevät.

[Riitta-mummi]

Ai, hänellä on noitakin. Olen ikäänkuin laistanut Orasta, kokeiltuani eräitä, sellaisia 'naistenromaaneja'.
Niissäkin on kivoja, kutten Enni Mustosen kirjat joissa historia elää, Kirsti Manninen onkin historiaa opiskellut. Myös Kaari Utrio kirjoittaa historiallisa, mutta en pidä niistä myyntikikoista, tietät kyllä mistä.

 

[seppos]

jatkuu osassa XIX