Körttifoorumi

Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 13.01.21 - klo:09:48

Otsikko: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.01.21 - klo:09:48
Jos ketä kiinnostaa historia, niin tässä on runsaasti virolahtelaisen Tulkki-suvun historiikissa on mm. urheilijoista sivuilla 16-18 ainakin.

http://www.virolahdentulkit.net/pdf/virolahden_tulkit_20.pdf

Serkkuni on isänsä puolelta Tulkkeja, äitiemme puolelta olemme Hämäläisiä.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.01.21 - klo:09:52
Lapsena kuulin äidin kertomuksia Johannes Takasesta. Tässä nimikkoseuralta hänen elämänkertansa:

https://johannestakanenseura.fi/data/documents/Takasen-lyhyt-elamakerta.pdf
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.01.21 - klo:09:54
Paikallishistoriaa:

http://www.paikallishistoria.fi/wiki/kunnat-ja-seurakunnat/virolahti
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: luterilainen - 31.01.21 - klo:21:59
Jos ketä kiinnostaa historia, niin tässä on runsaasti virolahtelaisen Tulkki-suvun historiikissa on mm. urheilijoista sivuilla 16-18 ainakin.

http://www.virolahdentulkit.net/pdf/virolahden_tulkit_20.pdf

Serkkuni on isänsä puolelta Tulkkeja, äitiemme puolelta olemme Hämäläisiä.
Onneksi Janne Tulkki lopettaa laulajauransa.  :icon_xmaslol:
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: luterilainen - 01.02.21 - klo:22:17
Paikallishistoriaa:

http://www.paikallishistoria.fi/wiki/kunnat-ja-seurakunnat/virolahti
Sotien aikana virolahtelaisia evakuoitiin kolmeen kertaan: talvisodassa ja jatkosodan alku- ja loppuvaiheessa. Virolahti menetti jatkosodassa itäisimmän alueensa, jolla asui 2000 ihmistä. Venäjän puolelle jäi muutama kylä sekä isot asutut saaret Pitkäpaasi ja Paatio.

Neuvostoliiton jalkaväen epätoivoinen hyökkäys kohti Kotkan ja Virolahden rannikkoa jäitse Suomenlahden yli aivan talvisodan lopussa oli harhautus. Sen tavoitteena oli saada suomalaiset siirtämään joukkoja Karjalan kannakselta torjumaan maihinnousua Kymenlaakson rannikolle ja murtaa Suomen puolustus lopullisesti Kannaksella.

Vaikka käsky Salpalinjan rakentamisesta annettiin vasta talvisodan jälkeen, voidaan sanoa että jo ennen sitä myöhempi ”Salpalinjan merellinen jatke” osoitti toimivuutensa. Kotkan ja Virolahden edustan rannikkotykistö yhdessä erityisesti Virolahden saarissa taistelleen poika- ja pappa-armeijan (Kymenlaakson pienet suojeluskuntapataljoonat) kanssa vesitti sanan varsinaisessa merkityksessä Neuvostoliiton yritykset tunkeutua Suomenlahdelta rantamaalle, Kannaksen joukkojen selustaan.

Harhautushyökkäystä valmistelleen Neuvostoliiton tiedustelu oli epäonnistunut. Se oli unohtanut jo varsin tulivoimaisen Mustamaan linnakkeen kokonaan. Se ei tiennyt Kirkonmaan linnakkeen tykkien pystyvän ampumaan 360 asteen sektoriin. Eikä tiedustelu tiennyt, että suomalaiset olivat kasvattaneet 152 / 45 C Canet-tykkien kantaman yhdeksästä kilometristä 19 kilometriin. Se tapahtui kehdon kääntämisella putken alapuolelta yläpuolelle, korottamalla tykin kiinnityskartiota ja ampumatarvikekehityksellä.

Oma vaikutuksensa oli myös sillä, että Neuvostoliiton ilmavoimat pommitti kyllä Virolahden edustan Pukkion linnaketta armottomasti, mutta jätti esim. Kotkan edustan Kirkonmaan linnakkeen (mm. neljän kymmenen tuuman tykin ja 23 km kantaman raskas patteri) täysin rauhaan. Mustamaakin oli siis unohdettu. Haapasaarta ja Kilpisaarta pommitettiin kyllä.

Kymenlaaksossa perustetut kenttäarmeijan joukot olivat kaikki viety talvisodan kuluessa taisteluihin Kannakselle. Omaa reserviä maakunnassa ei siis ollut. Onneksi merivoimien esikunta ja paikallinen Kymenlaakson suojeluskuntapiiri alkoi kouluttaa talvisodan aikana vielä sotaan kelpaamattomista pojista ja vanhoista ”ukoista” noin kolmen sadan miehen pataljoonia. Ne hälytettiin rannikolle ja lähisaariin torjumaan jäitse tulevaa vaaraa.

Kun Suomenlahti jäätyi, Neuvostoliitto pani laivastonsa ”jäihin” ja alkoi kouluttaa niiden miehistöstä jäätaisteluun pystyvää jalkaväkeä. Tämä tapahtui Suomenlahden etelärannikolla Luganlahdella.

Tilanne alkoi 25.2.1940, kun Haapasaaren edustan uloimmalla vartioluodolla huomattiin outoa  murisevaa ääntä ulkomerellä ja jonkin ajan kuluttua pakkassumun läpi sumun ja jään välissä alkoi näkyä lumipukuisten miesten jalkoja. Takana ajaneet panssarivaunut varmistivat, että joukko menee eteenpäin! Mutta tämä osasto kääntyikin pian takaisin. Miksi? Sitä ei varmuudella tiedetä, lienee ollut eräänlainen kenraaliharjoitus.

Edellä oleva tilanne sai aikaan Kymenlaaksossa sen, että rannikolle hälytettiin maihinnousua torjumaan kaikki mahdolliset voimat. Rannikkotykistö oli tietysti jo miehitetty, mutta nyt mukaan astuivat siis myös aiemmin mainitut suojeluskuntapataljoonat, lotat omisssa tehtävissään ja ainakin yksi talonemäntä ajoi hevosella ammuksia Mustamaahan. Varmasti heitä oli muitakin.

Hälytys ei ollut turha, sillä 4.3.1940 aamulla Suursaaresta lähti kaksi vihollispataljoonaa kohti Kotkaa, arviolta kaksi tuhatta miestä. Luganlahdelta eteni kohti Virolahtea noin neljä tuhatta miestä. Joukko oli ilman lumipukuja (miksi?) ja se tuli sulkeismuodossa surmansuuhun.

Kirkonmaan raskas patteri avasi tulen, kun joukko oli 15,4 kilometrin päässä tykeistä. Tuli oli tarkkaa ja murhaavaa.  Järeät 235-kiloiset kranaatit tappoivat neljän sadan metrin säteeltä elävän voiman. Lisäksi käytettiin miinakranaatteja jään särkemiseen. Suomalaisten havaintojen mukaan 800 –1000 vihollista kaatui tykkituleen tai hukkui avantoihin. Henkiin jääneet kääntyivät takaisin.

Virolahtea kohti edennyt vihollinen koki saman kohtalon. Rannikkotykkituli oli tuhoisaa. 4-8. maaliskuuta käytiin jääkenttien sotaa. Lähimmiksi rantaa venäläiset pääsivät Pitkäpaadessa, josta heidät lyötiin takaisin. Ainoastaan Iso Kalastaja (Kiuskeri) jäi venäläisten haltuun. Vihollisen tappiot Virolahden edustalla olivat noin 800 miestä. Venäläisten omien kertomusten mukaan tappiot olivat vain muutama kymmen sotilasta!

Hyvin puutteellisesti varustettujen, edellä kerrottujen suomalaisten rannikko- ja suojeluskuntajoukkojen, erityisesti Virolahden alalohkon pääosin virolahtelais- ja miehikkäläläisvoimin torjuntavoittoon johtaneissa taisteluissa, yksi merkittävä vahvuus oli se, että he olivat puolustamassa kotikontujaan, Tiilikainen sanoi.

Heikki Tiilikainen kertoi päässeensä lukemaan Neuvostoliiton arkistoja ja saaneensa sieltä vahvistuksen käsitykselleen, että jäinen taistelu itäisellä Suomenlahdella Kymenlaakson rannikolla oli nimenomaan harhautus. Epäonnistuneessa harhautusoperaatiossa Neuvostoliitto tapatti noin 2000 kansalaistaan!

Yksityiskohtana sotahistorioitsijan esityksestä voi kertoa vielä sen, että talvisodan aikana päämajoitusmestari, silloinen eversti Airo ei pitänyt Suomenlahtea minkäälaisena uhkana: ”Ei ne sieltä tule, kun eivät pysty jäällä kaivautumaan”! Toinen asia, jonka esityksessä kuulin omasta mielestäni ensimmäisen kerran, oli se että talvisodassa oli valmistauduttu laskemaan Saimaa, tulvittamaan, kanavaa myöten Viipurinlahteen. Tätä suunnitelmaa Mannerheim ei hyväksynyt.

Lähteet

Virolahden jäätaistelut kirjojen kansiin
https://yle.fi/uutiset/3-5437320

NL:n verinen harhautushyökkäys Suomenlahdella
https://salpalinjansalat.blogspot.com/2017/02/nln-verinen-harhautushyokkays.html
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 01.02.21 - klo:22:31
Toimi Yrjölä, lähetyssaarnaaja, on Haapasaaresta kotoisin.
Luin hänen elämänkertansa, joka tosin loppui varmaan vuoteen 1979.
Tuon jälkeen ehti vielä tapahtua yhtä ja toista.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: luterilainen - 01.02.21 - klo:23:34
Virolahden bunkkerimuseo https://www.youtube.com/watch?v=CnxgI_uInpc

Salpalinja Virolahti  https://www.youtube.com/watch?v=eiGxHUQbQEk
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: 1944 - 01.02.21 - klo:23:44
Virolahden kautta olen jonkun kesäisen matkani Poksi Dacian koukussa suunnitellut tekeväni. Miten käynee, koska vuosi vanhan vanhattaa (mutta kaksi lapsen kasvattaa).

Nuorena RUK:n oppilaana sain johdattaa komppaniaani Haminasta Virolahden suuntaan hiihtäen ainakin 25 km. Väsytti, koska minulle puhkesi kurkkuangina ja oksetti. Selvisin tavoitemaastoon, ryhmitin joukkueet omille paikoilleen kerta ne luutnantille kelpasi. Otin reppuni ja hiihdin lääkintäpuolen teltalle, jossa kuumeeni mitattiin ja kurkkuuni tähystettiin. Ylivääpeli lähetti heti yötä myöten JSP:n auton viemään minut varuskuntasairaalaan, että en kerinnyt "omilleni" mitään kertoa. Olin sairaalassa viikon verran.

Tulevaisuus on lyhyinä jaksoina edessäni, mutta mennestä tekee mieli kertoa.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Pena - 02.02.21 - klo:07:17
Pitkäpaasi on merkittävä saari, se on nimetty vanhoissa merenkulun kartoissakin (Pidkepos). Minulle se on tutumpi sukunimenä. Pitkäaikainen opettajatoverini Heikki Pitkäpaasi oli tuolta saarelta kotoisin. Hänen kesämökkinsä sijaitsi Virolahdella paikassa, josta näki rajan yli vanhaan kotisaareen.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.02.21 - klo:11:06
Äitini muisteli lapsuuttaan ja nuoruuttaan Virolahden Orslahdessa josta kesäiset venematkat Pitkäpaateen viettämään kesä-sunnuntaita lettutaikina mukana maitokannussa.
Perillä tejtiin nuotio, keitettiin kahvia, paistettiin lettuja ja nautittiin auringon kimaltelusta meren laineilla.

Äiti muisteli Pitkäpaatta Kymen Sanomiin sekä runon, että suorasanaisen muodoissa.

Sen menetyksen kaipuu ja kaiho on myös minussa, yleisemmin koko kauniin Karjalan ja vilkkaan Viipurin, jossa isä oli poliisina ennen sotia. Sodan aikan hän toimi sotapoliisissa. Niissä töissä hän tapasi lotta-äitini Vaalimaalla. Heidät vihittiin Virolahden kirkossa Marianpäivänä 1942.

Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: 1944 - 02.02.21 - klo:12:17
Kiitos jutustasi, se pönkitti sitä, mitä Pena kirjoitti.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.02.21 - klo:09:58
Kun Orslahti jäi 5 km rajan itäpuolelle, saivat sukulaiseni uudet tilat seuraavista kylistä:

Alapihlaja:   https://fi.wikipedia.org/wiki/Alapihlaja

Ravijoki, Hailila:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Ravijoki

Säkäjärvi, Tiilikkala:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Ravijoki



Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.02.21 - klo:10:11
Säkäjärvi, Tiilikkala:  http://www.paikallishistoria.fi/wiki/kunnat-ja-seurakunnat/virolahti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lepkankaan_kivi
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.02.21 - klo:14:16
Paatio sijainnee jossakin lähellä Pitkäpaatta, sillä tekstin mukaan Paation lapset kävivät koulua Pitkäpaadessa.

Myös Orslahdessa kävi koululaisia saarista. Eräs tyttö hukkui jäihin koulumatkalla, kertoi äitini.

Venäjän tsaarin risteilijä nousi siellä maihin. Serkkuni isä on vienyt maitoa hinkillä laivalle.

Paatio   https://fi.wikipedia.org/wiki/Paatio

Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Pena - 04.02.21 - klo:14:56
Pitkäpaasi näkyy tuon linkin kartassa oikeassa alanurkassa.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.02.21 - klo:15:23
Kiitän. Näkeminen ei ole nyt minun juttuni, mutta avullasi huomasin.   :023:
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.08.21 - klo:09:20
Vejäjän tsaari Nikolai II perheineen vietti kesiä Virolahdella.

Olen kuunnellut serkkuni isän kertomusta siitä kun hän vei maitoa heille sinne.

Uusin juttu tästä :

https://yle.fi/uutiset/3-12056508


Tämä on vuodelta 2018:

https://yle.fi/uutiset/3-10378277


Keisarin käynti Lappeenrannassa:

https://yle.fi/uutiset/3-11703576


Nikolai II isä Aleksanteri III puolestaan lomaili Kemiönsaaren Högsårassa:

https://www.sagalund.fi/interaktivt/?vs=3&ln=1&pg=23
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: PekkaV - 21.08.21 - klo:04:47

   Olemme käyneet keisarin mökillä ja siellä kosken partaalla, jossa hän kalasti. Kesäasuntohan on tietysti museoitu.

Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Pena - 21.08.21 - klo:07:46
   Olemme käyneet keisarin mökillä ja siellä kosken partaalla, jossa hän kalasti. Kesäasuntohan on tietysti museoitu.

Langinkosken keisarillinen kalamaja on minulle kotkalaisena hyvin tuttu. Ulkoilutin usein koiraani Kerttua sen liepeillä. Aleksanteri III ja Maria Feodorovna (alkujaan Tanskan prinsessa Dagmar) viihtyivät siellä, mutta poikansa Nikolai II ei. Saikohan lapsena tarpeekseen lohista.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: PekkaV - 21.08.21 - klo:07:53


 Saikohan lapsena tarpeekseen lohista.



   Kun lapsena saa hyvää kylliksi, Kyllikki on ainut ehtymätön.

Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Pena - 21.08.21 - klo:08:06
   Kun lapsena saa hyvää kylliksi…

Keisarillinen perhe eli Langinkoskella hyvin erilaista elämää kuin Pietarin hoveissa. Keisarinna hääri keittiössä tavallisen perheenäidin tavoin. Voi olla, että Nikolai laitettiin perkaamaan isänsä koskesta nostamia lohia. Rasvaisen kalan jatkuva syöminenkin kyllästyttää pian. Lohikoskien partaille pestautuvat rengit ja piiat kirjasivat tietääkseni sopimuksiinsa pykälän, että ainakin kerran viikossa sai syödäkseen jotain muuta kuin lohta.
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: PekkaV - 21.08.21 - klo:08:11

   ˄ ˄ Yllin kyllin kyllikki, tillin tallin tomppa.

Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.08.21 - klo:13:31
Kävimme Keisarillisessa kalamajassa ehkä n. 1977. Pidin paikasta ja siitä mitä esittelijä kertoi, historiasta kun pidän.

Siellä on joskus majoitettu arvokkaita valtion vieraitakin. Viimeisin joka sai sen kunnian oli muistaakseni Albanian ( tai Bulgarian ) suurlähettiläs. Majoitustila oli ullakolla.

Keittiöstä jäivät mieleen suuret kupariastiat kalojen valmistamista varten.

Myös pieni erillään oleva rukoushuone käytiin katsomassa. Minusta otettiin kuva sen portaalla.

https://www.kansallismuseo.fi/fi/langinkoski
Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.04.22 - klo:14:00
Kesäkuvia Virolahden Säkäjärven Tiilikkalasta 1950 luvulta


Aamulypsyn aikaan nukuin vielä puruvintillä
serkun kanssa.

Tätsy oli käynyt lypsyllä ja päästänyt lehmät
taas laitumelle.

Puurolautasellisen ja mehulasin voimalla
juoksimme joen rantaan uimaan.

Kananpesien kätköt täytyi löytää ja munat
kerätä ja viedä keittiön kaappiin.

Leivottiin sokerikaakku ja valkuaisvaahdosta
tehtiin marenkia, makeaa mahalle, ja hampaille.

Pässin laitto liekaan pihanurmikolle oli
rohkeutta koetteleva tomitus.

Serkkutyttö oli rohkeampi siihen hommaan
vaikka oli pari vuotta nuorempi.

Rapujen pyydytäminen lupasi hyvät
taskurahat serkuille. Minä sain vain syötävää.

Katiskasta särjet mertoihin, merrat jokeen
iltaruskon aikaan, aamulla niiden nosto.

Kuka saaliit vei Haminan hotelliin, en muista.
Joku autollinen varmaan.

Iltapäivällä kauppa-autosta ostimme jääteloä,
meijeriautossa ei ollut riittävän kylmää tilaa.

Punaleimajuusto, piimä ja kurri vasikoille
sillä kyllä hoitui.

Viiden aikoihin lähdin laitumelta lehmät
lypsylle kutsumaan.

Sain kaksi herkkävetimistä lypsettävää.
Täti hoiti muut neljä-viisi, potkivaa.

Saunaan vesi kulki kaivosta pumpulla puista
rännikourua myöten saaviin. Siitä pataan.

Saunan toinen osa oli vanha tupa jossa tätiläiset
asuivat kunnes talo tuli valmiiksi.

Tiilet taloon tehtiin itse. Kylän nimi on
Tiilikkala, hyvää savimaata löytyi

Väiskä-setä poltti tiilet mamman ja papan
uudistaloonkin. Muillekin muistaakseni.


Talo on lahoamassa, saunan katto jo romahti.
Pellot on myyty, joen rantaan on joku rakentanut.

Serkkutyttö kuoli Tukholmassa eikä serkkupoikakaan
ole entisensä. Kotkassa tai Karhulassa lienee.

Otsikko: Vs: Virolahti-muistelmia
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.05.22 - klo:11:55
Sattumoisin vilkaisin ruoan valmistumista odottaessa Alueuutisia telkkarista. Tulikin Virolahdelta Takalan luomutilan tuotantoa esittelevä pätkä. Isänään, Lauri Takalan isoisän mukaan nimettyä Hermanni-ruista nähtiin ja kuultiin. Eniten minua kiinnosti tämä todella kaunis ja vanha aitta:

https://www.kaakonkulma.fi/paikalliset/4285617

Peltoja ympäröi paljon myös kaunista ja vanhaa särentä-aitaa. Noin vitolahtelaiset kutsuvat riuku-aitaa.

https://takalanluomutila.wordpress.com/