Ystäväni sotamies Vents Ukrainan sodan keskeltä oli mulla töissä jokusen päivän.
No eihän hän ollut kuin 2-3 kuukautta ja tuli sieltä. Yhden päivän oli kotona ja sitten jo kiireellä tuli mun luo ja töihin.
Sanoin, et cool down man, iisisti. Ole perheesi kanssa ja relaa, mutta kun kundilla sotaneuroosit ja pakko tehdä jotain, niin tehtiin sitten töitä miehen kanssa.
Kovasti mies teki töitä ja ajatteli kokonaisuutta ja jopa potki muhun vauhtia ja selitteli kuin minä, et homma on kesken ja nääin ja näin me selvitään tästä.
Olin ihan, et Vents nyt ajattelet kuin firmanjohtaja.
Kundi on muuttunut sodassa ja ihan eri tatsi elämään ja työhön kuin ennen.
Jotenkin toisen maailman sodan jälkeenkin ne sotilaat oli päättäneet siellä jossain ja miettineet asiat miten jatkossa ja nyt ei ole sitä velttoilua tai, et tarvii potkia vauhtia, vaan enempi toputella.
Sota ilmerisesti muuttaa miestä.
Ventsin kanssa oli kiva tehdä työtä. kun hänen asenteensa muuttunut.
Juteltiin tai hän avautui aina välillä sotimisesta, kun hän yhden tankin luo ja JET siis hävittäjä alkoi olla yllä ja drooni ja hän pelkäsi tarkka amupujaa, sniperiä.
No kundi ryömi tankille ja he ottivat, siis tuhotusta öö sarjakone aseen, siis pikakiväärin, ei kun joku nimi sillä on suomeksi.
Ei tuu mieleen, kun ajattelen puoliksi tanskaksi ja puoliksi suomeksi.
Vents on muuttunut mies ja pidän muutoksesta paljon.
Ennen hänen yks totisuus ja synkkyys oli enempi itsemurhaa hautovaa, mutta nykyään hän vaikka on totinen ja ei avaudu paljon, niin sellainen eteenpäin menevä mieli ja periksiantamattomuus.
Hväänsuuntaan sotamies muuttui, vaikka jotain ehdottomuutta on tullut josta en tykkää, kun mulla hyvä sydän ja enempi armoa kaikille
