Ansaitsematon armo on minusta Jumalan oikeudenmukaisuutta.
Kauniisti sanottu. Pakko vaan vielä huomauttaa, että armohan on oikeastaan kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista, se on nimittäin ansaitsematonta. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että meillä on oikeus johonkin, mutta armoon meillä ihmisillä ei ole luonnostaan oikeutta. Armo on nimenomaan "ansaitsematonta rakkautta meidän osaksemme", joten sillä ei ole oikeudenmukaisuuden kanssa mitään tekemistä. Me ihmiset emme ikinä voisi omin voimimme ansaita armoa. Tämän mahdottoman yhtälön ratkaiseminen vaati Jumalalta hänen oman poikansa veroisen uhrauksen.
Suokaa anteeksi saivartelu. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat oikeudenmukaisuudella tässä yhteydessä.
Ja itse aiheesta:
Tottahan minuakin houkuttaisi ajatus, että kaikki maailman uskonnot ovat samalla asialla, siis että sama Jumala olisi lopulta kaiken takana. Ja mistäs me sen tiedämme vaikka niin olisikin, että vaikka kaikki jollain ihmeellisellä konstilla pelastuisivat.
Raamattu kuitenkin sanoo, että ainoa tie taivaaseen kulkee Kristuksen kautta, ja vaikka tuo jyrkältä ja suvaitsemattomalta kuulostaisi, en minä ainakaan uskalla luottaa mihinkään muuhun kuin siihen, mitä pyhä kirjamme sanoo - että vaikka en mistään muusta mitään tietäisi, niin siihen saan luottaa, että Kristukseen uskova ei koskaan kuole.
Kysymykseen esimerkiksi siitä, mitä ennen Kristusta eläneille käy, emme voi tietää vastausta, mutta - helpotus - meidän ei tarvitsekaan. Meidän ainut ja tärkein tehtävämme on tuntea Kristus. Miikan kirjassa (6:8 ) sanotaan tästä hyvin: "Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen." Ei meiltä täällä sen suurempia vaadita.
Aihe: Uskonnot (Luettu 27274 kertaa)